Olgan kotona

Kotisynttärit kahdelle!

Jaa

Hilman ja Torstin syntymäpäivät ovat peräkkäisinä päivinä. He kasvavat siis isoiksi juhlien syntymäpäiviään jaettulla huomiolla ja minusta ihan hyvä niin. Äitini kertoi aina että isoveljeni oli joskus sanonut, että hänellä oli “ankea lapsuus, koska kaikki piti aina jakaa viiteen”, koska meitä on siis viisi sisarusta. Vähän sama meininki siis omassa perheessäni nykyään, eli kaikki mahdollisuudet missä lasten pitää oppia jakamaan asioita ovat pop.

Ainakaan tänä vuonna tämä kaksien syntymäpäivien (7v. ja 4v.) järjestäminen ei silti tullut helpommaksi, koska juhlimme synttäreitä kahdessa eri paikassa. Ensin oli Lahdessa (jossa meillä Anoppini kanssa siis kakkosasunto ja Lapset siellä koulussa/eskarissa) omat synttärit eskarikavereille perheineen ja osalle sukulaisista, sitten seuraavalla, hiihtolomaviikolla oli toisen kerran iittikavereille ja lopuille sukulaisista. Lahdessa jaksoin tehdä kaksi erillistä kakkua. (Tein muuten Torstille tältä Kotivinkin sivuilta kaivurityömaakakun ja siitä tuli kamalan söötti, mutta en muistanut ottaa kuvaa... ) Iittisynttäreille tein enää yhden kakun joka tylysti jaettiin kahtia. Torsti sai koristella toisen puolen ja Hilma toisen. Siinä ne sitten käkköttivät sulassa sovussa, petsit ja lego-ukot, karkkiaidan eri puolilla. Voin vain kuvitella kuinka tähän joskus myöhemmin palataan: Ankea lapsuus, kun synttärikakkukin piti jakaa kahteen.

Mutta näistä kakuista ja synttäreistä vielä:

Ennen synttäreitä Hilma analysoi minun kakkujani. Minä kuulemma teen kakkuja, jotka näyttävät kakuilta, kun taas toiset äidit osaavat tehdä kakkuja mitkä eivät ensin näytä kakuilta ollenkaan. En tiedä oliko tuo kohteliaisuus, tuskin, mutta totta se kyllä on. “Mutta  äiti, sun kakut maistuu tosi hyvältä”.

Mediassa on vähän väliä kirjoitettu synttäripaineista ja minulle ainakin ne ovat totta. Ei niin, että aikuiset painostaisivat, vaan kyllä se paine tulee ihan omalta lapselta. Että mikä teema näillä synttäreillä on? Tai että miksi meidän synttäreitä vietetään aina vain kotona? Miksi meildän synttäreillä on aikuisia ja miksi vieraat ei saa lahjoja kun ne lähtee kotiin? Minä vastaan näihin kysymyksiin niin hyvin kuin osaan, että meillä nyt on tällaiset tavat. “Miksi sä äiti aina päätät?” Kuului seuraava kysymys. Minä vastatsin että kyllä me Tuukan kanssa molemmat olemme tästä samaa mieltä. Yllättäen Helga vahvisti tämän:  Hän kertoi, että oli kysynyt Tuukalta, että jos joskus hänen synttäreitään voitaisiin juhlia jossain muualla, Hop Lopissa tai jossain? Kysyin kiinnostuneena, että mitä Tuukka oli vastannut?

 “Iskä vastas että ei ikinä”, kertoi Helga.

Ankea lapsuus, kun synttäritkin vietettiin aina vaan kotona.

Jaa

Kommentit (13)

Hei Olga! Kylläpäs on kiva lukea sinun kaltaisesti "täysipäisen" äidin kirjoitusta lasten syntymäpäivien ympärille syntyneistä kaupallisista härdeleistä. Mielestäni synttärit kuuluu viettää omassa tutussa ja turvallisessa kodissa. Tällainen mummo-ihminen ei kertakaikkiaan ymmärrä näitä HopLop-juttuja tms. Meillä täällä pohjoisessa ja maaseudulla ei sellaisiin ole edes mahdollisuutta, mutta ei myöskään halua. Olimme pari viikkoa sitten kymmityttäreni 10-synttäreillä heidän kotonaan.Lapset leikkivät ja remusivat niin kuin lasten tuleekin:oltiin piilosta, tavaran kätkemistä, syötiin ja juotiin äidin ja minun kummitädin laittamia meidän perheen-ruokia/leivonnaisia,juomia yms. Synttärisankari oli tehnyt meille aikuisille oman ristisanatehtävän,josta me sitten kilpailtiin. Synttärisankari ja hänen sisarensa soittivat pianoa ja viulua:juuri niitä kappaleita,mitä olivat syksyn ja kuluneen talven aikana oppineet. Oli tosi kivaa, kodikasta. Sitä vain jäin ihmettelemän, että kuinkas tämä meidän pikkuinen on kasvanut jo 10-vuotiaaksi pikkuneidiksi?
Meillä aina vietettiin synttärit joko kotona tai mummolassa ja en kyllä voi valittaa, oli aivan mahtavaa! Tykkään paljon kirjoituksistasi ja on ihana lukea niitä täältä. Aina vahingossa facen kautta eksyn tänne, mutta en malta ollenkaan lopettaa vanhempien postausten lukemista..Kiitos ihanasta blogista!!
Voi kiitos Hanna!! ❤️
Olen perinteisten synttärien kannattaja...elämysjuhlinta on tosi kallista ja kotona pääsee juhlan tuntuun kyllä kiinni. Miten jaatte arjen kahden kodin välillä?Kun on kotieläimiä on varmaan jonkun oltava aina maallakin.
Moi Ulla, hyvä kysymys! Käytännössä arki rakentuu niin, että niinä päivinä milloin koko perhe ei ole täällä Iitissä, niin minä käyn täällä töissä. Lisäksi palkkamme eläinten hoitoon apua.
Miten minä muistelisin että ne Temosen perheen lapset pantiin Lahteen kouluun jotta kasvaisivat avarakatseisemmiksi? Voisiko vanhemmatkin miettiä samaa... Itselleni "ei ikinä" -asioita on mm keski-ikäisenä äidin passattavana pyöriminen ja Steiner-hömppä, mutta mikä minä olen toisten perheiden asioita arvostelemaan?
En tiedä mistä ajatuksesi on peräisin, mutta kyllä meidän syyt lahti kuvioon ovat enemmänkin käytännön syitä kuin ideologisia. Apua! Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut arvostella muita! Päinvastoin, ajattelin että on rohkea tunnustaa kuinka jääräpäinen sitä itse on, Kun järjestää lasten syntymäpäivät samanlailla kun itselle 30 vuotta sitten. Minusta tämä on juurikin enemmän noloa, eikä mikään asia millä pitäisi täällä kerskua. Eli enemmän ajattelin arvostella itseäni en muita! hyvää kevättä joka tapauksessa!
Moi Olga! Meidän lapsi oli samanlaisessa eskarissa. Kasvatustyössä käytettiin opettajien apuna ja tukena henkilökuntaan kuuluvaa selvännäkijää. On eettisesti väärin, että hän katseli ja havannoi lapsiryhmää, ilman, että vanhemmille kerrottiin asiasta. Missään koulussa ei saa tutkia lapsen henkistä, psyykkistä eikä fyysistä puolta vanhemmille ilmoittamatta ilman lupaa.
Toivon Olga, että teidän koulussanne on avoimempaa. Kaikkea hyvää teille.
Ei kai siinä ole mitään vikaa, ettei kulje massan mukana. Itse näen nimenomaan rakkautena sen, että kaikki eivät järjestä niitä hoplop-, mäkkäri-,kiipeily-,erikoisuussynttäreitä. Nykyään meno äityy helposti todella hurjaksi. Itse näkisin asian niin, että on suurta välittämistä ja rakkautta järjestää lapselle kotona niitä lapsensa näköisiä synttäreitä. Lapsi saa osallistua suunnitteluun, valmisteluun ja myös siivoamiseen. Valmiit rahalla ostetut synttärit "palvelusväkineen" ulkoistavat toki varmasti vanhemmat kivasti synttäreistä. Saahan sillä toki sitä omaa helppoa aikaa vaikka somessa ja voi kertoa tutuille paljon taas sitä rahaa upposi. Kuitenkin aikuisen on myös tärkeää miettiä, kuinka paljon tärkeää yhteistä aikaa lapsen kanssa menettää. Ja veikkaan jotenkin, että Steiner ei ainakaan tilannetta vie yhtään huonompaan suuntaan. Kaikkien lasten kun ei välttämättä tarvitse kasvaa laitosmuotissa vain siksi, että valtaosa meistä vanhemmista kokee sen helppona tai oikeana. Itse nostan Olgalle hattua synttäriasiassa. Yhteistä puuhaa, kauniita muistoja ja oppi siitä, ettei lapsi ole mikään kallista palvelua saava tähti. On ihanaa ajatella, että 20v päästä muutama lapsi vielä tietää, millaisia ovat kotisynttärit, joissa saa olla perheen, oman rakkaan perheen kanssa.
Niin.. ja arvostelet kuitenkin? Ei kai se Temosten vika ole, jos et ole omaan elämääsi tyytyväinen.
Meillä (kolme lasta) lasten synttärit on aina vietetty kotona. Meidän pojan synttäreillä yksi lapsi sanoi, että kiva kun teillä on aina kotisynttärit. Perään hän kysyi, onks teillä taas ongintaa, kun mä niin oo odottanut sitä ;)
Hei ja kiitos ihanasta blogistasi! Meillä on synttärit vietetty aina kotona. Kyllä meilläkin kyseltiin Hoplop ym. synttäreiden perään, mutta kun niin monet kaverisynttärit oli jo milloin missä huvikeskuksessa, niin ne meidän kotisynttärit oli jo poikkeus. Parhaan kiitoksen sain tytön 9 v synttäreillä, kun vieraana olevat lapset kiittivät siitä, että oli tavalliset synttärit! Sai leikkiä vapaasti :) Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi kokee! Ihanaa kevään odotusta!