Olgan kotona

Kotona taas.

Jaa

Afrikka oli juuri niin mahtava kun olin kuvitellutkin. Ensimmäisestä hetkestä asti tuntui siltä että olisin ollut siellä jo monta kertaa aiemminkin.
Olimme matka-ajasta muutaman päivän pääkaupungissa Kampalassa ja lopun aikaa Pohjois-Ugandassa sijaitsevassa pikkukaupungissa, Paderissa. Kiersimme Paderin maalaiskyliä keräten materiaalia Yhteisvastuukeräystä varten.
LRA-kapinallisliike on tehnyt seudulla niin paljon pahaa. ettei sitä, kokonaisen viikon tarinoita kuunneltuaan, edelleenkään oikein pysty käsittämään. On hämmästyttävää kuinka nämä ihmiset nousevat kaikkien niiden veritekojen keskeltä pystyyn, selviävät ja jatkavat elämäänsä. Omat ongelmat tuntuivat huvittavilta ja elämä niin kovin helpolta.
Tiesin etukäteen että kuulen paljon surullisia tarinoita ja mietin miten reagoin niihin. Ihmisten elämänilo ja selviytymiskyky oli kuitenkin niin näkyvää että se helpotti asioiden käsittelemistä. Eikä kapinallisliikkeen hirmuteot minään yllätyksenä tulleet. Koska tiesin tosiasiat ja mitä odottaa, ei niiden kuuleminen asianosaiselta enää juurikaan muuta sitä ahdistavaa tosiasiaa että maailmamme on epäreilu.
Kotiin ikävöin yllättävän vähän. Pitkät työpäivät, hurjat tarinat, Afrikan hajut, äänet, värit ja mutkattoman ystävälliset, huumorintajuiset ihmiset, kaikki se vei mukanaan, sinne upposi kokonaan. Varsinainen ikävä iski vasta kotimatkalla, oli yhtäkkiä kamala kiire kotiin.

Ensimmäinen päivä kotona tuntui siltä kun leijuisi vähän kaikkien asioiden ulkopuolella. Lapset tuntuivat pienemmiltä ja koti vaaleammalta kuin ennen. Matkalaukku jäi purkamatta. Päivän ihmeteltyäni otin lypsyämpärin käteen, painuin pihatöihin ja jatkoin elämääni, juuri kuten Ugandalaisetkin tekevät.
 

Jaa

Kommentit (2)

Kiva, että olet taas takas!
voi että, sielä siis on sellasta mitä oon aina kuvitellu ja kovasti sinne myös tahtoosin päästä joskus käymään ja varmasti mennäänkin.. Onko yhtää enempää kuvia kenties matkalta?