Olgan kotona

Kranssi kaunistaa kodin

Jaa

Joulun odotus on edennyt siihen vaiheeseen että Helga ei enää itke katkerasti tajutessaan että joulukalenterista saa vain yhden suklaan kerrallaan. Kaksi ensimmäistä luukkua Muumikalenterista kun päätyi kunnon raivareihin.

Tuukka on ollut tämän viikon kuvausmatkalla, joten ollaan oltu kotona ihan vain tyttöporukalla.

Leena tupsahti kylään kainalossaan valtava korillinen kranssitarpeita. Minä tein kranssin puolukanvarvuista ja Leena katajasta. Kranssit tehtiin Leenan tekemien pajurunkojen päälle, mutta joskus olen laiskuuttani kietaissut sanomalehdestä tehdyn paksun rullan narulla ympyräksi ja rakentanut kranssin siihen.

Leenan nyrkkisääntö on, että yhteen isoon kranssiin tarvitsee 2 muovikassillista varpuja tai havuja. Nyt kun on jo niin paljon lunta, ja jos ei ole kerännyt syksyllä varastoon askartelutarpeita, voi puolukanvarvut unohtaa. Katajaa ja kaikkia muita havuja löytyy kyllä helposti. Kannattaa laittaa nippuihin aina reippaasti havuja, ja sitoa niput ihan vierekkäin niin kranssista tulee tuuhea ja ryhdikäs. Kranssin voi sitoa paitsi rautalangalla, myös vahvalla narulla. Narulla sitominen on aavistuksen hankalampaa ja hitaampaa, mutta on niin kiva kun tekeleen voi loppiaisena vain viskata uuniin. Kranssi on kaunis ja ekologinen koriste ja näin joulun alla ihan mahtava tuliainen tai pikkujoululahja ystävälle.

Tein eilen muuten joulupuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Ensin käytiin kompuroimassa pulkkamäessä, sitten lumisina ja punaposkisina sisälle syömään hellalla hautunutta riisipuuroa. Rosita-lehmämme maidosta tulee ihan hävyttömän hyvää, paksua puuroa. Mantelia en ole vielä laittanut, se tulee sitten jouluaaton puuroon...

Jaa

Kommentit (5)

Kiitos Olga ihanista arjenmakuisista tarinoista -näitä lukemalla saa katkaistua työpäivän ihanasti ja voi hetken haaveilla omasta maallemuutosta joka toivottavasti vielä joskus toteutuu. Lasten joulupuuhista on mukava lukea mutta olisi kiva saada lukea vielä eläinkatraan joulukuulumisistakin. Toivottavasti blogisi jatkaa vielä joulun jälkeenkin.
Voi miten nättejä kransseja. Yksinkertainen on kaikkein kauneinta ja luonnon antimet eivät tarvitse kimaltavia koristeita.
Tosi hyvännäköisiä kransseja! Mulla on ongelmana säilytys puoli.. Kesällä olisin mökillä voinut keräillä kaikennäköistä materiaalia mutta ongelman tuottaa bussimatka mökiltä kotiin ja luonnon antimien säilytys, kun ei ole tilaa. Sammaletkin jouduin ostamaan tänä vuonna kaupasta. Toisaalta kukkakaupan sammalissa oli se hyvä puoli että säästyin niiltä viimevuotisilta kauhunväristyksiltä kun sammalia kuivatessani kaikenmaailman ötökät kiemurtelivat kylppärin lattialla : )
Löysin tämän blogin nyt aamukahvia juodessani! Ihanaa luettavaa, toivottavasti jatkuu. Olen lueskellut Olgan haastattelua lehdistä ja myös katsonut jonkun TV:stä tulleen haastatelun. "Täyspäisten" ihmisten aitoa elämää huokuu näistä kirjoituksista. Toivotan koko perheelle lämmintä joulunaikaa ja kaikkea hyvää muutenkin.
Voi miten mahtavia kransseja olet tehnyt! Jos olisi takametsää, yrittäisin itsekin vääntää tuollaisen ihanuuden jouluksi parvekkeelle... Kiitos ihanasta blogista ja toivottavasti saamme seurata myös kuinka kevät saapuu maalle... Kaupunkilaisena näkee vain lumien häviävän ja kaikki muu kevääseen liittyvä jää oikeastaan näkemättä. Voisit Olga muistutella meitä kaupunkilaisia mitä luonnossa tapahtuu myös joulun jälkeen. Kirjoitat hauskasti ja näistä jutuista tulee hyvä mieli. Oikeasti hyvä mieli. Kiitos. Niin ja hyvää joulua sinne ihanaan lintukotoon teille ja vaikka kaikille kyläläisillekin! : )