Olgan kotona

Kuka pelkää Joulupukkia?

Jaa

Meidän Sääskjärven kylän pikkujouluja, eli puurojuhlaa vietettiin sunnuntaina ihan meidän naapurissa sijaitsevalla kylätalolla. Puuroa, laulua, lasten tottuesitys, joulupukki ja arvonta. Siinä sisältö lyhykäisyydessään. Kun muutimme tänne 9 vuotta sitten, puurojuhla oli ensimmäinen tapahtuma mihin meidät kutsuttiin täällä mukaan ja siitä lähtien yhtäkään juhlaa ei olla jätetty välistä. Tänä vuonna mukana oli n. 80 puuronnälkäistä juhlijaa, tuntuu että pidot vaan paranevat vuosi vuodelta.

Olin pakahtua lasten puolesta, kun katsoin vierestä miten ne totisena, posket hehkuen odottivat Joulupukkia saapuvaksi. Muistan itsekin miten jännää se lapsena oli. Pukki oli  minusta kiehtova ja samaan aikaan jotenkin pelottava, koska en koskaan ollut ihan varma olinko ollut tarpeeksi kiltti.

Kun se pukki saapui puurojuhlaan, olivat Helga ja Hilma mukana pukille esitettävässä lasten tonttuleikki-esityksessä ja oli muuten melko totista hommaa sekin. Torstikin hortoili esityksen kulmilla, mutta jos Pukki edes katsoi poikaan päin, tuli itku.

Lopuksi Pukki jakoi lapsille paperipussit, mistä löytyi mandariini, piparkakku ja kaksi karkkia. Täsmälleen samalla tapaa, kuin lapsuuteni ala-asteen juhlassa Nurmeksessa. Turvallista, kun jotkut asiat eivät muutu. Tai no, meidän aikaan siellä pussissa oli kyllä omena eikä mandariini, mutta kestän sen. Täällä Kymenlaaksossa puhaltaa kuulkaas joulupukkipussissakin siis uudet tuulet.

 

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (9)

Ihana! Voi että rakastan tällaisia perinteitä ja arvostan niin korkealle tällaisten kulturelliperinteiden siirtoa myös jälkipolville. Ja voih nuo pussukat! Mekin saatiin ne lapsena: valkokääreinen lakupötkö, pipari, kiiltokuva ja punainen omena. Mutta minä kun olin allerginen omenalle niin jätin sen aina syömättä. Loppuvuosina sain mandariinin ja taisi sekin jäädä, mutta ihana se pussi silti oli. Kiitos tästä muistelusta! :)
Hyvää joulunalusaikaa teidän perheelle ! :) Sun blogia on kiva lukea!
Voi,miten sisälläni läikähti lämpimästi lukiessani teidän kylän pikkujoulusta ohjelmineen,joulupukkeineen ja ihanine paperipusseineen. Aivan taannuin lapseksi jälleen,miten sen kaiken jännityksen esiintymisistä,joulupukista,mukana olevista ihmisistä jne... Juuri näin se oli myös 60-luvun alkupuolella omassa lapsuudessani. Omat lapseni ovat aikuisia ja viettävät ensimmäistä kertaa joulun omissa kodeissan siellä etelä- ja varsinais-Suomessa. Olemme mieheni kanssa kahdestaan, mutta onneksi meillä on minun vanhemmat (90 ja 86 vee) seuranamme virkeinä,hyvämuistisina ja tuomassa sitä läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Muistaakohan joulupukki aattoiltana meidän osoitetta?Voisitko Olga kysyä Hilmalta ja Helgalta tätä asiaa?
Ja kouvolako muka tylsin kaupunki suomessa.?!!... itsekin viikonlopun kouvolassa ja paikkakuntalaisten kanssa viettäen ei todellakaan ollut tylsää! Hyviä joulun odotuksia Olgan perheeseen!
Iitin kunta, ei kuulu Kouvolaan;)
Tuukka ei ole kyllä katsonut peiliin lähtiessään... Oiskohan tuolle tukalle pitänyt tehdä jotain?
Hyvin on tukka Tuukalla! Katopa itte peiliin!
Kerrankos sitä nyt bad hair day. Mut tän jutun pointti oli aika paljon tärkeämmässä asiassa :)
Hei! Tämä ei nyt oikeen liity aiheeseen, mutta mikä oli se sinun aseesi huuliherpestä vastaan? Tämä on NIIN ärsytyävää. Eikä apteekin tuotteet pure nyt ollenkaan. Piparkakkumarttila on upea ja joulujuhlat ihania! Sitä olen monesti puita kantaessa miettinyt että mistä teille tulee lämmityspuut? Joskus kun pistää tökkimään raivaus-rankametsä-sirkkelöinti-pinoaminen-kantaminen jatkumo. Ja se roskan määrä mitä niistä tulee sisälle. Mutta on se lämpö vaan niin mukavaa näin. Vaikka pistäähän tuo hikoiluttamaan monta kertaa, ennenkuin puut on takassa asti ;) Oiken hyvää joulua teille!