Olgan kotona

Kuva muistoihin

Jaa

Digikuvien aikakaudella tällaista elämäntapajäärää harmittaa, kun ei ole enää kunnon valokuvia. Toki välillä olen niitä teettänyt, mutta koska kuvia kertyy niin paljon, että paperikuvien teettäminen saatikka kuvakansioiden kasaaminen tuntuu kamalan vaikealta. Mikä näistä 300 kuvasta on nyt tärkeämpi ja painoarvoisempi kuin muut? Kovalevyttä on miljoona enemmän tai vähemmän epämääräisesti nimettyä kuvakansiota, sieltä sitten vaan valkkaamaan pariakymmentä parasta. Mahdotonta. Toista se oli ennen. 24 tai 36 kuvaa rullalla ja sitten vain odoteltiin milloin kuvat olivat valmiit, ja mietittiin oliko salama välähtänyt vaiko ei.

Mutta joskus tänäkin päivänä vastaan tulee kuvia joita ei vain halua unohtaa. Tämä kuva on otettu ystäväni Ellan ylioppilasjuhlissa. Tuukka testasi valoa koska oli luvannut ottaa päivän päätähdestä kuvat. Olimme Torstin kanssa sopivasti tiellä. Kun katson kuvaa, nousee pala kurkkuun. Ihana pieni tukkajumala Toppe ja minä. Tässä kuvassa on kaikkea sitä, mitä haluan muistaa elämästäni vielä 40 vuodenkin kuluttua.

Jaa

Kommentit (4)

Olet tuossa kuvassa todella nuoren näköinen, ihan menisit teini-ikäisestä. Kiva hame sulla.
Voi miten kaunis kuva ja herkkyys. <3 Harvaan jää nuo kuvien teettämiset itsellänikin. Vaan tässä kuvassa on sellaista vanhan ajan taikaa, herkkäkaunis tunnelma välittyy varmasti jokaiselle. Valoa ja rakkautta kesäänne!
Kaunista,kaunista...niin,että ihan sydämestä kouraisee ja samalla tuntuu tosi hyvältä. Äiti ja hänen pieni poikansa.
Lueskelen kirjoituksiasi samalla kun keinuttelen unettoman kahdeksankuiseni vaunuja epätoivon vimmalla... Sitä vaan aloin kirjoittelemaan,että juttujasi on mukava lueskella,naurahtaa välillä ääneen ja ihastella kauniita kuvia :) Meilläkin haaveissa maalle muuttaminen ja tarinoitasi lueskellessani pääsen melkein jo askeleen lähemmäksi sitä haavetta... Iloista kesää koko teidän perheelle! :)