Olgan kotona

Lehmä arkkitehtina

Jaa

 

Tiedän että blogeista haetaan virikkeitä ja innostusta omiin tekemisiin, joten pakko heti alkuun varoittaa: Älkää inspiroituko tästä, vaan ottakaa opiksenne.

Alpakka Kaimir on kotiutunut hyvin, on asustellut nyt tyytyväisenä samassa pihatossa Rosita-lehmän ja  pässien kanssa. Silti minua on vaivannut niiden yhteiselo hygieniasyistä. Selitän miksi: Alpakka on siisti. Sillä on oma vessapaikka missä se käy tarpeillaan, eikä roiski sinne tänne toisin kun lehmä ja lampaat. Tämä on syy, miksi juuri alpakkaa suositaan terapiakäytössä, koska se tosiaan on uskollinen vessalleen, eikä pudottele papanoita vaikkapa vuodeosaston käytäville. Eli alpakka matkustaa kodin ulkopuolelle “jalat ristissä” ja tekee vain äärimmäisessä hätätapauksessa tarpeet muualle kuin omaan kotivessapaikkaan.

Olen säälinyt Kasimir-raukkaa kun hän yrittää pitää paikat siistinä ja lehmä sen kun pudottelee läjiään minne sattuu. Mahtaa alpakkaa ärsyttää tuollainen kämppiksen epäsiisteys. Lisäksi en koskaan nähnyt Kasimiria yhtä aikaa muiden kanssa sisällä pihatossa, sadettakin se piti ison puun alla. Päätimme Tuukan kanssa tehdä sille oman katoksen. Piti tehdä ja sitten taas piti, aika kului ja aloin katsomaan valmiita pihavajoja netistä. Ostin halvimman, peltisen “valmis”pihavajan ja muutaman päivän kuluttua pihaamme ilmestyi kaksi isoa, litteää pahvilaatikkoa. Laatikoista paljastui sellainen setti että mikä tahansa IKEA kalpenee sen rinnalla. Järjetön määrä lötköjä metallirimoja, levyjä, kulmia, ruuveja muttereita ja vaikka mitä hämärää, sekä huonosti suomennetut rakennusohjeet.

Muutaman päivän puhaltelun jälkeen päätimme viikonloppuna tarttua Tuukas kanssa härkää sarvista. Pikkuhiljaa näistä mm. G5, L8, R14 ja F1 -nimisistä rojuista nousi kehikko ja vain katto enää puuttui. Sunnuntain ilta alkoi hämärtää ja kannoimme paikalle sattuneiden hevostyttöjen avustuksella kehikon Kasimirin tarhaan totuteltavaksi. Samalla suljimme kehikolla Rositalta ja lampailta pääsyn Kasimirin puolelle tarhaa. Että huomenna jatketaan siitä sitten.

Eilen Tuukka meni tarhaan antamaan heiniä ja meidän Iisakin kirkkomme olikin törmännyt kuikkuiseen lehmään. Rositaa oli alkanut ärsyttää tien sulkeminen ja se oli rytännyt edessä olevan, keskeneräisen peltikyhäelmän ruttuun ja mennyt hengaamaan (=sotkemaan)  sekä syömään Kasimirin puolelle. 

Koko episodi, kökkö ostos, sen kasaamisen vaikeus, kaiken ruttaava lehmä ja sitä myöten uusi kasaaminen oli meistä todella huvittavaa. Onneksi jaksoimme nauraa asialle. Vitsailimme mihin kaikki F1-ruuvit tässä maailmassa pystyvätkään ja loppujen lopuksi kasasimme ruttuisia peltejä oikoen koko tönön. Sen verran hepponen vaja on, että rakensimme sen sisään puukehikon jonka löimme tolpilla maahan kiinni. Samalla suunnittelimme jo sen mahdollista lisäeristämistä. Nyt tämä legendaarinen vaja ajaa asiansa ja Kasimir viihtyy siellä. Toisaalta ymmärrän Rositaa, sillä onhan tuo vihreä hökkeli kyllä aivan järjettömän ruma.

Äitini aina sanoi ostopäätöksiä tehdessään: “köyhän kannattaa ostaa kallista”. 

 

Jaa

Kommentit (22)

Mahtava juttu ja Kasimir on tosi söpöliini. Mut ihan oikeesti olisin halunnu nähdä sen osapaljouden mikä vajaan tuli :)). Ja teitin ilmeet kun Rositan tihutyö paljastui, kiitti nauruista !!
Kiitos! Kasimir on söpö ja samaan aikaan tosi koomisen näköinen....
Kaipaakohan Kassu lajitoveria?
Moi Ulla! Kasimirhan tuli meille kyn ei sopeutunut isompaan alpakkalaumaan, ja on pärjännyt yksin ihan kivasti, mutta olemme kyllä vähän katselleet sille morsianta... Siitä myöhemmin lisää! :)
Voi, kunpa olisi ollut piilokamera kuvaamassa teitä, Rositaa ja ylipäätään koko episodia. :)
Heh, minusta ihan hyvä ettei ollut! :D
Jospa Rosita on vähän kade?
Niinpä! Ei sitä joka päivä tontille uusia katoksia ilmesty, että nyt vaan alpakalle sellainen!
Voi miten mainio kirjoitus! :)
Voi kiitos Jenni!
Eikä! onneks osaatte nauraa tilanteelle, minä oisin varmaan itkua vääntänyt kun ois joutunut aloittamaan uudelleen. :D Oootte kyllä huippuja!
Moi Nisa! Sitä minäkin ihmettelin. Ehkä koko homma oli alusta alkaen vain niin absurdi ettei kumpikaan meistä koko aikana ollut varma tuleeko siitä rakentamisesta mitään. Ei odotuksia - ei pettymyksiä!
Kuullostaa ihan meijän kasvihuoneprojektilta. Tilattiin kasvihuone, joka tuli sit kotiinkuljetuksena. Painoa paketilla oli vaatimattomat 180 kg. Paketti oli siis lavalle kerätty aivan tolkuttoman kokonen rulla muovia, jonka sisälle oli survottu vielä vähä isompi määrä metallisia kehikoita ja ruuveja ja muuta mukavaa... Ohjeet oli suurimmaksi osaksi venäjää... Mutta kyllä siitä vaan pystyssä pysyvä kasvihuone kuitenki tuli. Muutamaan kertaan pohdittiin että öö... Kun ensimmäisessä kohdassa oli jotenkuten suomennettuna että tee näin. Muutama sivu eteenpäin lukikin että ennenko teet tämän kohdan, muista kiinnittää tämä näin. Joten... Purkamaan. Uskollisesti kasvihuone on nyt jo palvellut muutaman kesän. Joskus se halpakin toimii ;)
Kuullostaa just samanlaiselta meiningiltä. Mutta hyvä kuulla että ainakin teidän epätoivoinen projekti on edelleen pystyssä! :)
Huh huh, kiitos päivän nauruista! Aivan mainio selostus :)) Kyllähän se takuulla ottaa pattiin, jos itse on siistimpää sorttia ja kämppis senkun sotkee. Mutta ei pidä näköjään aliarvioida lehmänkään ajatusmaailmaa..
No voi kiitos! No ei pidä lehmää aliarvioida, ei. Uskon kyllä, että Rositaa kiinnosti enemmän Kasimirin eväät kun joku ihmeen rotisko siinä matkan varrella...
Hirmuisen sympaattinen otus tuo Kasimir <3 Ja varmasti ärsyyntynyt sottaaviin kämppiksiin.
No on se kyllä. Sen näkeminenkin saa jo niin hyvälle tuulelle!
Kerran vastaavan vajan talkoisiin osallistuneena (meidän kennelkerho) tiedän tunteen :P Mutta ihanat eläimet ja perhe tiellä :)
Kiitos Sirkka! Joo, ei tuollaista kokemusta ihan heti unohda... :D
Ihan vasiten tulin tänne kurkkaamaan Kasimirin kuulumisia ja yllätyin iloisesti, kuinka hyvin poitsu pärjää Olgan kotona ;) Niin mukava juttu kaikin puolin. Kasimir on alpakka ,joka selkeesti kulkee omia polkujaan :) Kävin Alpakkarinteellä viikonloppuna moikkamassa ja siellä tytöt lisii,kun pikkuinen onnentyttö Pioni syntyi pari viikkoa sitten :)
Mainio tarina, mutta en voi olla ihmettelemättä, miten ihmeessä sorruit tuohon vajaan. No jälkeenpäin ajatellen varmaan itsekin mietit. Olisi varmaan saanut vanhoista laudoista samassa ajassa tehtyä vähintään yhtä hienon suojan Kasimirille. Näin mullekin aina käy, kun luulee säästävänsä aikaa ostamalla "valmiin".