Olgan kotona

Luopumisia

Jaa

Viime juhannuksena syntynyt varsamme, nykyinen vuotias tammavarsa Keisarinna aikuistui viikonloppuna lopullisesti, kun se vietiin naapurikylään Tortolan Talleille vierottumaan emästään Elhosta. Tamma ja varsa ovat jo nukkuneet yöt eri karsinoissa joulusta lähtien, mutta päivällä on vielä saaneet olla samassa tarhassa. Nyt Elho alkoi olla jo sen oloinen että edelleen maitoa pummaava köriläs on enemmän haitaksi kuin iloksi. Lisäksi ajattelimme laittaa keisarinnan kesäksi oman ikäisten kanssa varsojen kesälaitumelle kasvamaan, joten oli tarpeen vierottaa se emästään ennen laitumelle laskemista.

Rankkaa oli, tietenkin pienelle karvakorvalle Keisarinnalle lähteä suureen maailmaan, Elholle jäädä kotiin toista etsimään ja melkein yhtä rankkaa minulle jäädä Elhon viereen itkemään ja tuntemaan sen tuskaa. Elhossa on vain jotakin erityistä minulle. Joku tuossa neuroottisessa tammassa on, että se liikuttaa minua syvemmin kuin yksikään muu eläin tällä tontilla. Kun Elho oli hädissään ja etsi varsaansa, minä siivosin tarhaa ja purskahtelin itkuun vähän väliä. Koko loppupäivän kuljin Tuukan perässä hokemassa, että en enää ikinä teetä sillä varsaa, ainakaan sellaista mitä ei aio pitää itselläni.

Pikku karvakorva pärjää kuulemma aika hyvin. Kerran oli karannut kun oli nähnyt jossain Elhon näköisen hevosen, mutta muuten uusi paikka ja maailma kiinnostavat. Saa nähdä mitä siitä vielä tulee, aika näyttää, syksyllä on sen suhteen päätösten aika.

Myös Rositan vasikan odotuksen suhteen on tavallaan luopumisen aika. Kaiken tämän odottamisen jälkeen tajusin että se ei taida olla kuulkaas edes paksuna se otus! Se on huijannut koko porukkaa oikein huolella. Sen "oireet" poikimisesta katosivat kokonaan ja minä tajusin pääsiäsienä että eikä, sillähän oli kiima. Ja se "vasikka", se on hyvällä ruokahalulla syötyä ruokaa! Keskustelin eläinlääkärin kanssa asiasta, ja hän totesi saman. ja niinpä, Rositaa ei koskaan tarkastettu tiineeksi koska tarkastuksen tekeminen on sille todella hankalaa koska se on niin villi. (Kyllä! Pieni hullu lehmä.) Ja sitten me vain jäimme odottelemaan, vatsa kasvoi ja yksi jos toinenkin alkoi vain "näkemään" tulevan vasikan siellä. Nooh, ei ole vasikkaa. On vain yksi hyvin syönyt lehmä ja nolo emäntä.

P.S. Eläimistä puheen ollen, käykää kurkkaamassa täältä ruokaan ja koirien ruokaan liittyvä juttu, mikä minusta (Torstista) ja meidän koirista tehtiin joku aika sitten. Ja ei, koirista kukaan ei ole raskaana, ei vale- eikä oikeasti. :)

Jaa

Kommentit (2)

Voih, mitä tapahtumia. Luonnollisia, mutta liikuttavia. Vasikasta rupesin arvelemaan että haamu taitaa olla, kun niin kovin meni yli, otsikosta tosin luulin ensin että koko lehmä on menetetty. Nämä haamuvauvat taitavat olla eläinmaailmassa suht tavallisia, meilläkin kerran oli vuokraponi, joka oli "kantava" ja rouva senkuin pyöristyi...lopuksi tuli kesä, muttei sitä varsaa... Oli siis ollut orin kanssa laitumella koko kesän...
Voi itku! Ettekö nyt mitenkään voisi pitää Elhon varsaa siellä joukon jatkona..? Ihan surku tuli ajatuksesta, että etsivät ressukat toisiaan.