Olgan kotona

Marttlan salissa

Jaa

 

Rakastuin viikonloppuna uudelleen Marttilan saliin. Olemme tänä talvena energiansäästösyistä pitäneet salin pääosin kylmänä, mutta kevätauringon alkaessa lämmittää salia, mekin innostuimme. Viikonloppuna sali oli täysillä käytössä ja minä en vain voinut lopettaa fiilistelemistä. Valo, lämpö ja meille rakas, mutta aina niin keskeneräinen sisustus sai minut muistelemaan menneitä.

Muuttaessamme Marttilaan sali oli  yhtä kuin kaksi huonetta. Poistimme heti ensimmäisinä remonttipäivinä molemmista huoneista ensin muovimatot lattiasta. Kun irrotimme huoneiden välissä olevasta seinästä lastulevyjä, niiden alta löytyi luultavasti 60-luvulla asennetut isot vaneriliukuovet. Ovet upposivat avattaessa seinän sisään ja kun otimme ovet irti, huoneiden välissä olevan seinän aukko olikin valtava. Iso yhtenäinen tila miellytti meitä niin, että aukon sulkeminen ei tullut enää kysymykseen. Näin syntyi sali, Marttilan suurin huone. Sali on paitsi olohuone ja tilaa hengittää, myös juhlien ykköspaikka, lasten juoksuareena ja kissojen piilopaikka Torstilta.

Salissa on kaksi kaakeliuunia, Tuukan poikamiesboksin vanha sohva, isältä ja siskolta saadut eripariset nojatuolit, korea astiakaappi, Äidin ja isän vanha peilipiironki, Irja-mummin kello, piano, kirpputorilta haalittuja tuoleja sekä vähän liian iso ruokapöytä. Löysimme pöydän rungon antiikkiliikkeestä. Pyysimme heitä tekemään meille siitä ison ruokapöydän, mitä voi halutessaan jatkaa todella isoksi. Sovittiin hinnasta, mikä oli todella edullinen ja jäimme odottelemaan. Eräänä päivänä antiikkiliikkeen miehet soittivat että matkalla ollaan, emmekä me olleet kotona. Sanoin puhelimessa että viekää sinne saliin vain, se kun oli sitä aikaa ettei ovissa ollut vielä lukkoja. Mies kertoi puhelimessa että pöydän kunnostaminen ja valmistus oli puuseppien mukaan ”kolme kertaa isompi homma” kun mitä olivat ensin ajatelleet, mutta silti hinta pysyi samana. Tulimme Tuukan kanssa kotiin ja pöytä oli tosi hieno, mutta aivan valtava. Miehet olivat unohtaneet, että pöydän piti olla suurennettavissa, ei automaattisesti suuri. Emme koskaan kehdanneet valittaa ja niinpä salissamme komeilee vuodesta toiseen lähes kuusimetrinen ruokapöytä.

Loppuun vielä pari kuvaa salin nurkista 10 vuoden takaa, kun kävelimme sisään ensimmäisen kerran.  

Jaa

Kommentit (17)

Hei Olga, mistä olette löytäneet hienon ruokapöytänne ympärillä olevat kaksi jykevää puutuolia viininpunaisilla päällisillä? Meillä on kuusi noita samoja ja historia kiinnostaa. Omamme noukittiin roskalavalta Tampereelta...
Moi Karoliina, Muistaakseni ne on Elimäen Alppiruusun vinttikirpparilta, en ole ihan varma! :) Hauskaa että teillä on samat tuolit, ja niin monta! Meidän tuolit ainakin ovat aika huonossa kunnossa, enemmän lasten kun aikuisten käyttöön sopivat...
Täällä niitä juuri kunnostetaan eli maalaillaan riemunkirjaviksi. Tukevat ovat! Hyvää kevättä :)
Voi miten kaunis, ilmava tila. Itsekin tykkäisin isoista huoneista, jotta ois "tilaa hengittää", kuten kirjoitit. Ja mikäpä on 6-metrisen pöydän ollessa, kun ei tippaakaan ahtaan oloinen.
Olen mykistynyt katsellessani kuviasi salista ja yleensäkin teidän talosta. Tässä talossa on jotain sellaista henkeä, jota en osaa sanoiksi pukea..... Upeaa ! Ja ihanat mukkelot - ovat elämän suola ja sokeri. Torsti Toppe Toropaisessa on selvästi Santtu Matias Rouvali-ainesta tai ehkäpä jotain vielä suurempaa .... Sibelius ...! Mutta hei Olga, miten salin lämmittämättömyys on näkynyt energiankulutuksessanne ?
Hei Marra, Vaikea sanoa miten juuri salin lämmittämättömyys on vaikuttanut, osallistumme Vattenfallin energhiaperhe-kilpailuun ja olemme säästäneet sähköä vähän joka saralla. Mutt kyllä siitä varmasti ainakin joku viidesosa talven kokonaiskulutuksesta on lähtenyt. :)
Hei olga,teillä on kyllä niin kaunis koti :) ja hevoshulluna olen ihaillut teidän puitteita. Haluaisin kysyä hieman ruoan laitoon liittyen speltin käytöstä. Toivoisin pääseväni vallan eroon vehnjauhosta. Mitä jauhoa käytät sämpylöitä, pullaa,pannaria,kakkua tehtäessä. Kiitoksia jos ehdit vastata ja ihanaa kevään odotusta teille koko marttilan väelle!
Moi Hanna, Kiitos viestistäsi! Ehdottomasti etsit tuohon makeanleivontaan vaaleaa spelttijauhoja. Pelkkä puolikarkea ei riitä, sillä esim Birkkalan puolikarkeat jauhot ovat täysjyvää eivätkä vaikka pullan leivontaan sovi. Ainakin sunspeltiltä löytyy valikoimaa, niiden Alkuvehnäjauho on vastaava kun tavallinen vaalea vehnäjauho. Myäs esim. Mooseksen viljan Puolikarkea spelttijauho on tosi hyvä!
Aivan ihana koti teillä! Haluaisin kuitenkin kysyä, minkä merkkistä intiaanisokeria käytät leivonnassa? Intiaanisokeria on monenlaista, mutta kaikki ei valitettavasti ole valmistettu täysruokosokerista vaan jauhettu raakaruokosokerista.
Hei Anne ja kiitos! Juu, kyllä vain, Suomeen ei taida tulla intiaanisokeri-nimellä muuta kun tuota Masajon Intiaanisokeria, mitä minä olen ainoastaan käyttänyt., vai tuleeko? Se on ainakin laadultaan hyvää. :)
Itseasiassa intiaanisokerin nimellä löytyy luomu intiaanisokeri, jonka pakkaaja on organic health. Väriltään se on vaaleampaa kuin masajon, ja siinä on hieman kiteitä, mikä ei lukemani perusteella ole aidolle intiaanisokerille ominaista.
Aivan upea sali ja upea piiiitkä pöytä! Tuollainen pitäisi olla jokaisella käytössään, sehän kokoaa ihmiset yhteen parhaalla mahdollisella tavalla! Ihanaa kevättä teille!
On ilo katsella ja lukea blogiasi, asun itse vanhassa talossa ja saan aina uutta toivoa sinusta koska sinullakin on saman tyyppistä sisustusta ja kalusteita kuin meikätytöllä, köyhällä.
Ihailen sinua Olga suuresti ! Olen itse sinua paljon vanhempi ja maalta kotoisin. Olen samanlainen touhupeppu kuin sinäkin. Ja sentakia juuri ihmettelenkin, olitko tosiaan Helsingistä kotoisin? Toivoisin muidenkin nuorten äitien ymmärtävän maalla asumisen ilon ja omilla kätösillä tehdyn työn onnen tunteen. Ja mikä autuus onkaan, kun luovuus kaikenlaisissa asioissa on rajaton. Arvostan niin sitä, että teet kotiruoan itse ja kasvatat itse ruokaa. Ja lisäksi annat lasten nauttia lapsuudesta ja osallistua kaikkeen arkeenne. Et ole niitä aina kiikuttamassa toisten hoidettavaksi, kun teet jotain. Olet oikea ilopilleri ja erittäin taitava mitä teetkin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi roppakaupalla!! Toivoisin, että kertoisit täällä blogissa minkälainen perhe sinulla oli yms.mistä sinä olet ammentanut tuon elämänilosi ja touhukkuutesi? Olet niin mahtava tyyppi !
En ole Helsingistä kotoisin, vaan kasvoin Pohjois-Karjalassa, Nurmeksessa. Asuin Helsingissä 8 vuotta opiskeluaikanani ennen kuin muutimme Marttilaan. Jonkinlainen lapsuuskoti-aiheinin postaus on tuloss ihan lähiaikoina... :)
Kaunis, ihana ja lämminhenkinen koti teillä :). Blogiasi on myös mukava lukea! Oletko kirjoittanut kotinne remontista blogia tai kirjaa? Olisi mielenkiintoista kuulla talon muutostöistä ja vaiheista enemmänkin! Mukavaa ja aurinkoista kevättä teidän koko perheelle!
Hei Petra ja kiitos! En ole erityisemmin kirjaillut muutostöistä mitään ylös, mutta voin koittaa niitä pikkuhiljaa tänne kirjoitella. Kivaa kevättä myös sinulle!