Olgan kotona

Meille kuuluu "ihan hyvää"!

Jaa

Uuh minkä kuvan löysin tähän! Me kasvihuonetta rakentamassa vuonna 2006!

Annoin eilen haastattelun Apteekki-lehteen, ja toimittaja kysyi parisuhteesta. Että mitä ajattelen siitä, ja niin kuin etttä “miten teillä menee?” Sattuipa sopivasti tuo kysymys, koska olimme puhuneet Tuukan kanssa aiheesta viime aikoina tosi paljon. Keskustelu oli alkanut tuttavien eroamisista, parisuhde ei ole itsestäänselvyys ja tuollaisessa kohdassa sitä katsoo itsekin peiliin ja miettii että käykö meille joskus niin? Kestääkö tämä, mitä meillä nyt on?

Lisäksi kävin lounaalla hyvän ystäväni kanssa, joka on vireää elämää viettävä sinkku. Juorusimme tuttujen eroista ja uskottomuuksista, ja ystävä kertoi uusimmista suhdekuvioistaan. Siinä ystävän seikkailuja kuunnellessa sitä huomaa ajattelevansa, että onpas minun elämäni turvallisen tylsää. Kun sitten tulee minun vuoroni kertoa kuulumisia, tylsä vastaukseni kuuluu että: Ihan hyvää! Paljon kiirettä, mutta hyvää kuuluu. Tuossa tilanteessa yhtäkkiä tunsin, että minun täytyy alkaa selittelemään sitä, että kuuluu hyvää ja sitä, että olen tavallisesti siinä samassa vanhassa parisuhteessa, eikä minulla ole aikomustakaan lähteä tästä tilanteesta mihinkään.

Kerroin ystävälleni esimerkin, millaista on “ihan hyvää” arkeni nyt. Menimme viime viikolla koko perheellä pitkästä aikaa ulos syömään. Arki-iltana, tyhjään thaimaalaiseen ravintolaan. Siellä istuessamme kaikki viisi, minä, Tuukka ja kolme lasta, nauroimme lasten hulvattomille jutuille (mm. Hilman “jos Babuska (anoppini) alkaisi räppäriksi”- imitaatiolle) ja minä ajattelin, että onpas meillä kivaa yhdessä, enkä olisi missään muualla maailmassa mieluummin. Silti ystävälle kerrottuna kaikki tämä kuulosti omaan korvaan vain selittelyltä. "Että juu, olen ollut 12 vuotta saman miehen kanssa ja lapsemme ovat ihania ja perhe on mahtava juttu, emmekä ole yhdessä vain lasten takia vaan myös toistemme takia ja että kyllä, suhteessa välillä on latteampiakin hetkiä, mutta aina vaan sitä jaksaa myös innostua siitä uudelleen." Vedin henkeä ja avasin tätä tuntuu selittelyltä -ajatusta ystävälleni, ja hän oli tietysti eri mieltä.

Jäin silti miettimään asiaa ja tilitin sitä kotona Tuukalle. Ja siitä alkoi pitkä keskustelu parisuhteesta. Vaikka kuinka asiaa kääntelimme, lopputulema oli aina se, että onnellisia ollaan, juuri näin. Onneksi on ystäviä joiden kautta voimme myötäelää niitä villimpiä kuvioita. Meille kuuluu ”ihan hyvää”. 

Jaa

Kommentit (14)

"Ihan hyvää" on just hyvä. Turvallista ja onnellista.
Ihan hyvää ois aika mahtava juttu. Pidä kiinni ja nauti.
Ihan hyvää taitaa olla aika harvinaista herkkua nykypäivänä, joten sitä hienompaa on, että voit niin sanoa! Itse olen miettinyt juuri sitä, että kehtaako kavereiden eropuheiden keskellä edes sanoa, että meille kuuluu hyvää, itseasiassa parempaa kuin koskaan. Suhde vaatii aina työtä ja yhteistä tahtoa, mutta mun mielestä hyvä parisuhde on kaiken sen arvoista - vaikka se joskus tuntuisikin tylsän turvalliselta.
Aika samoja ajatuksia mullakin. 18v oltu yhdessä ja 3 lasta. Perus "tylsää" arkea. Mutta vaihtamaan en alkais :)
Ihan hyvää on tosi hyvä juttu. 37 yhteistä avioliittovuotta tulee täyteen huhtikuun puolivälissä ja vileäkin voin sanoa vilpittömästi,että ihan hyvää kuuluu. Nyt kun molemmat olemme jo eläkkeellä vaikinaisesta palveluksesta (=evp) aloitamme aamumme aina sillä,että sytytämme kynttilän palamaan aamupalapöydässä istuessamme. Meistä yhteinen aamupalan nauttiminen on sen kynttilän sytyttämisen arvoinen, arvokas hetki. Että vielä tänäkin aamuna saimme sytyttää kynttilän - se on juhlaa ja sitä ihan hyvääkuuluu- hetkeä. Iloista pääsiäisen aikaa ja valoa kevääseenne !
Kaunis ja merkityksellinen tapa teillä <3 ei varmasti ole aina ollut teilläkään helppoa mutta niin kauniisti ja arvostavasti aina kerrot miehestäsi ja omasta perheestäsi, sitä (kuten Olgankin juttuja) on ilo lukea! Hyvää Pääsiäistä sinullekin Marra ja kaikille muille myös.
Usein sinkkuelämämäkin on tuollaista: Ihan hyvää! Joskus kun näin sanoo ystävilleen, se tuntuu itsestäkin vähän oudolta. Mutta sehän just hyvä hetki elämässä, mukavaa ja tavallista arkea: ystävien kanssa tekemistä, omia juttuja, kitkentää palstalla, tiskien tiskausta, aamukahvin keittoa ja muuta tekemistä työelämän ulkopuolella. Vireää ja sosiaalista tavallaan, olematta kuitenkaan mitään draamaa, mutta sitä on välillä mukavaa pitää sellaisena koska siihen on myös aikaa, joskus ja aika usein sitä haluaa olla vain omassa seurassa hissukseen. Sinkutkin vanhenee. Ei sinkkuus ole mikään villi nuoruuden pysyvä olotila.
Eikö nämä eronneet/sinkkuihmiset ole vain väli/kasvuvaiheessa, jossa etsivät pysyvää suhdetta jonkalainen teillä on? Olette siis pidemmällä, elämäntilanteessa johon hekin joskus toivovat pääsevänsä. Ennemmin "turvallisen tylsää" kuin eron jälkeen "hajonneen ihmisen epävarmaa" josta pyritään seilaamaan myrskyn läpi uuteen turvalliseen kotisatamaan.
Eivät kaikki etsi tai edes kaipaa mitään parisuhdetta. Joku on ihan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä sinkkuna. Välivaihetta jollain tavoin elämme jokainen, sinkkuna, eronneena tai pariutuneena, ei parisuhde ole mikään mitta jolla katsotaan kuinka onnistunutta tai hyvää jonkun elämä on. Tavallaan tietty on mikäli suhteessa on, että onko se suhde jossa on puolin ja toisin hyvä olla.
Onpa ikävästi sanottu, Kapteeni. Kaikkien suhteet eivät kestä, eivätkä aina itsestä johtuvista syistä ja kaikki eivät etsi suhdetta vaan valitsevat sinkkuuden. Kurjaa ajatella, että ne jotka eivät ole onnistuneet tuossa vuosien pitkässä parisuhteessa ovat hajonneita.
Hei Olga. Tämä kirjoitus kosketti minua erityisesti. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta ja yksi yhteinen ihana lapsi. Olimme hyvin onnellisia ja pidin juuri tuosta "Ihan hyvää" vaiheestamme. Muutama viikko sitten sainkin kuulla pommin, mieheni ei enää rakastakaan minua ja on löytänyt toisen. Maailmani romahti ja on edelleen palasina. Miehelleni ei riittänyt tämä "Ihan hyvää" elämä. Ihana kuulla, että jotkut parit ovat tyytyväisiä siihen tasaiseen arkeen, pitäkää toisistanne hyvää huolta. Toista ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Kiitos ihanasta ja monipuolisesta blogistasi. Kaikkea hyvää elämäänne.
Hei Surullinen <3 Kirjoituksesi kosketti minua ja haluan sanoa että aivan varmasti elämäsäsi koittaa vielä ilon ja onnen aika, on siinä sitten kumpani rinnalla tai ei. Muutama viikko on todella lyhyt aika, ei ihme että olet hajalla ja jatkossa tullee olemaan aaltoliikettä jaksamisen ja romahtamisen tms välillä mutta kyllä elämä lopulta voittaa kun annat sille mahdollisuuden! Kaikkea hyvää Sinulle ja valoa, konkreettista että symbolista omaasi ja lapsesi elämään! T: Eräs lukija
Nyt oli aivan pakko kommentoida, kun iski tämä teksti omaankin elämään niin hyvin! Olemme olleet poikaystäväni kanssa jo monen monta vuotta yhdessä (teineistä asti), ja tänä aikana ystävämme ympärillä ovat monia kertoja löytäneet kumppaneita, eronneet, bilettäneet jälleen villisti, taas löytäneet jonkun ja no, eläneet hyvin erilaista elämää kuin minä. Kun tapaan ystäviäni, joudun usein tuohon kuvailemaasi tilanteeseen: "mitäs tässä, ihan hyvinän meillä". Tosiasiassa haluaisin kertoa, kuinka ihanaa on miten tuon saman miehen kanssa vuosi vuodelta tuntuu menevän paremmin, miten hyvän reseptin keksimme viime viikolla, mitä hauskaa hän minulle eilen sanoi ja miten hienoa on, kun parisuhteen ylä- ja alamäet on jo oppinut tunnistamaan ja miten niistä ei enää jaksa panikoida samaan tapaan kuin suhteen alkuaikoina. Jotenkin tuota ihan hyväätä jää aina selittelemään sen jälkeen, kun ystävä on kertonut villeistä viikonlopuistaan ja Tinder-seikkailuistaan. Joskus jopa mietin olenko muuttunut täysin tylsäksi, mutta kahvilta kotiin lampsiessani yleensä vain totean, kuinka ihanaa on että on omaan arkeen tyytyväinen ja se kannattelee elämässä. Ja etenkin, että on joku kenen kanssa sitä saa jakaa :)
Ihana tuo teidän mansardikattoinen kasvihuone! Haluaisin rakentaa samanlaisen, kun on kasa vanhoja ikkunoita ja talossammekin on mansardikatto. Oliko teillä jotkut piirustukset/ohjeet siihen? Tai oletko tehnyt siitä jonkun erillisen blogipostauksen? Millaiset perustukset sellainen vaatii ja onko teillä tuota suodatinkangasta koko pohjan alla?