Olgan kotona

Mikä kannustusjoukko!

Jaa

 

Voi mitä pieniä tyyppejä meillä asuukaan! Olimme eilen koko päivän Kotkassa kisoissa. Lapset otettiin mukaan, samoin kaksi ratsastusoppilastani hevosten kisahoitajiksi. Aikainen herätys ja pitkä päivä lasten kanssa tuollaisessa hektisessä paikassa hirvitti Tuukkaa ja minua jo etukäteen. Silti päätettiin että mennään ja katsotaan miten tämä toimii. Lapset yllättivät todella! Kisakahvio oli maneesin katon rajassa ja sieltä oli hyvä näkyvyys radalle. Siinä kahvion pöydässä, pitkälti pullan, pillimehun ja ipadin turvin Helga ja Hilma viettivät kiltisti pitkää päivää. Välillä käytiin vessassa, autolla tai tutustumassa tallialueeseen ja sitten taas katsomoon. Me vaihdoimme Tuukan kanssa lennosta ratsastus- ja lastenvahtivuoroja ja tytöt kannustivat, ottivat kuvia ja olivat muutenkin superkilttejä. Torsti kulki enemmän minun ja Tuukan mukana sylissä, mutta jopa yksivuotiaskin oli kisoista innoissaan ja jaksoi käkättää esteiden yli hyppiville hevosille.

Pelkkä ajatus lasten kanssa lähtemisestä uusiin, hektisiin tilanteisiin epäilyttää. Pahimmat kauhuskenaariot tiedetään: jos he eivät pysy paikallaan, ovat liian levottomia, itkuisia, takertuvia ja joka paikassa on vielä hevosia minkä jalkoihin juosta. Nämä ennakkoluulot kumoutuivat kerralla ja aiomme ottaa lapsia mukaan näihin kuvioihin jatkossakin. Tässäkin asiassa uskon sitkeyteen. Mitä useammin vain lähtee, ottaa heidät mukaan ja totuttaa osallistumaan, sitä helpommaksi yhdessä tekeminen, meneminen ja harrastaminen heidän kanssaan käy. En suostu ajattelemaan että pienet lapset ovat joka paikassa vain tiellä.

Tulokset:  Tuukka 70cm, 4vp ja kelpo suoritus, ei tarvinnut hävetä. Minulla Elhon kanssa 80cm 4vp, 90cm 8vp ja sillä suomenhevosten aluemestaruuspronssia (!!).  Woodyllä menin 100cm luokan tuloksena 8vp ja hyvä mieli, oli nimittäin elämäni ensimmäinen metrin luokka se. Sain siis oikein pronssimitalin kaulaan, mutta todelliset mitalit ansaitsevat seuraavat henkilöt:

- Tuukka, joka jaksaa osallistua minun harrastukseeni ja jopa innostuu siitä!

- Korvaamattomat kisahoitajamme, ihanat, kikattavat Sonja ja Jenna, joiden ansiosta pysyy leveleillä nykynuorison jutuista.

- Sitkeät, pienet kisakannustajamme Helga, Hilma sekä Torsti. Miten hullut vanhemmat teidän kohdallenne ovatkaan osuneet! Hyvin te pärjäätte mukana.

(ratsastuskuvat: JB kuvaus)

 

 

Jaa

Kommentit (14)

Ooh, Onnea Olga & Co. Huippu juttu!! <3
Piru. Mää niin arvostan teidän perhettä. Kananlihalla luen tätäkin postausta. Lav juu!!
Onnea pronssimitalistille! Mukava nähdä todistusaineistoa radaltakin :) Olipas ihana lukea, että onnistuu se kisoissa käynti vieläpä useammankin lapsen kanssa nuin hyvin. Itse kun on miettinyt, tohtisiko pikkuhiljaa palata radoille ensimmäisen lapsen jäljiltä ja voisiko lähteä kisoihin lapsi völjyssä. Miksipäs ei? Hyvin vaikuttaisi toimivan teidän järjestely.
Tuukalle vinkiksi,että takki kiinni tai kokonaan pois. :) Tuollainen liehuva juttu ei ole turvallinen!
Todella hyvä pointti! Tuukka ottakoon opiksi! :)
Oi, haaveissa siintää meidänkin perheillä yhteiset kisa keikat. Kunhan äiti tässä saa taitonsa kohdilleen ja pikku neiti kasvaa isommaksi. Niin elämän pienistä unelmista (suurista) olisi se ku oma poni/hevo kopissa ja perhe autossa matkalla kohti kisoja. :) Kysellyt jo mieheltä että kai hän sitten innostuu kuskailee minua ja tyttöä ;) Aiko olla mukana - toki poikaki saa kisata jos haluaa. Ensimmäine ponileiri lapsilla edessäkin (yhden illan 3h kesäleiri - riittää vielä 4,5 ja 6v lapsille :) )
Onnittelut kisamenestyksestä! Mistä tuo Helgan hauska hirviöpipo on kotoisin? Ihana! :D
Kiitos Katri! :) Helgan hirviöpipo on serkkujen vanha, joten en tiedä mistä on ostettu. Merkin kurkkasin, se on Neff.
Varmaan oli kivaa vaihtelua lapsillekin tavalliseen arkeen ja siksi viihtyivät niin hyvin. En ole muutes tiennytkään, että miehesikin ratsastaa. Huippua!
Onnea Pronssista! Ja miten hienoa,että Tuukkakin on innostunut lajiin. Annetaan yksi takki tällä kertaa anteeksi. Hänhän vain aivan selvästi antaa Olgan loistaa kisa-asullaan. Go Team Temoset. Niin isot,kuin pienetkin. :)
Heippa!itekkin samaa mieltä siitä että pikkulapset eivät ole vain tiellä,ottaa mukaan juttuihin niin siihen ne tottuu ja oppii. Aivan mielettömän kiva että Tuukka lähtee noin kisaamaan,onnea teille kaikille onnistuneesta kisa reissusta :) Terkuin Pia
Näyttäisi Woodyllä olevan vielä ilmaa välissä korkeammillekin esteille :)
No kyllä varmasti ja on treeneissä hypättykin korkeampia. Kunhan kuski tästä kehittyy riittävästi niin varmaan estekorkeuskin nousee... :)
Kiva postaus ja lapset tosiaan yllättävät yllättävän usein positiivisesti, kun saavat siihen vaan mahdollisuuden :) En tiennytkään, että Tuukka ratsastaa ihan kisamielessäkin. Tosi hienoa, että miehesi on näinkin mukana heppatouhuissa ja menoissa. Jatkakaa samaan malliin... ;D