Olgan kotona

Minä ja muu maailma

Jaa

Tämä viikko on taas mietityttänyt minua sen suhteen, että olenko aikatauluttanut elämäni oikein. Tuntuu että minulla on ihan koko ajan kiire. Tiedättekö sellaiset tilanteet kun kaikki työt tuntuvat kasaantuvan yhteen viikkoon ja sitten kun on ihan pakko, niitä kyllä tekee, mutta samalla pitäisi silti tehdä kaikki muutkin ns. normaalit asiat. Oikeastaan en halua hidastaa, sillä tykään kaikesta siitä mitä elämässäni on juuri nyt. Harmikseni minulla on ollut jo pitkään sellainen tunne, että olen omassa työputkessani niin syvällä, etten enää ehdi ajattelemaan, pohtimaan ja muodostamaan omia käsityksiäni muun ympäröivän maailman menosta.  Onneksi elän Tuukan kanssa joka seuraa niin paljon kaikkea uutisvirtaa että hän huomaamattaan pitää minutkin pinnalla. Silti, haluan itse pysyä mukana, argumentoida Tuukalle (ja miksei muillekin) takaisin ja olla hereillä.

Totta kai pitää tehdä kaikkea, kun töitä on. Ajan Helsinki- Lahti –Iitti –väliä ja usein moneen muuhunkin suuntaan. En pärjäisi ilman anoppiani Babuskaa, lapsiakin näen viikolla mielestäni liian vähän.  En toisaalta ole yhtään sellainen loikoilijatyyppi, joten kiireinen meno sopii minulle. Silti viime aikoijen pohdinta on tuottanut työarkeeni muutamia muutoksia, joista olen päättänyt pitää kiinni:

Harmittelen usein kun en ehdi lukemaan tarpeeksi lehtiä, enkä muutenkaan seuraamaan tarpeeksi eri medioita. Ehdin kuitenkin vähän väliä juomaan kahvia ja istumaan puhelin kädessä kuluttamalla aikaa turhanpäiväisesti sosiaalisessa mediassa. Päätin, että vaihdan facebookin, twitterin ja instagramin ylimääräisen selailun lehtien lukemiseen. Nettilehtiä tai oikeaa paperia, sillä ei väliä, kunhan luen enemmän.

Lisäksi olen ottanut käyttööni kuulokkeet ja kuuntelen talli- ja muita tilan töitä tehdessäni radiota, erilaisia radioita, mahdollisimman monipuolisesti. Samalla, koska kuulokkeet ovat valmiiksi päässä, kuulen kerrankin kun  joku soittaa minulle.

Neuvottelen puhelimessa stylistin kanssa puetaanko minulle lehtikuvaan villaneule vai jakku päälle ja nostelen samalla hevosenlantaa kottikärryyn. Seuraavaksi Tuukka soittaa ja puhumme pitkän puhelun uusista leffakuvioista.  Aika kuluu ja hommat sujuu. Tepastelen Iittiläisessä kauniissa syysmaisemassa. Välillä radiosta tulee joku hyvä biisi. Sovitan askeleeni musiikin tahtiin, työnnän kottikärryjä eteenpäin ja tunnen olevani kuulokkeitteni kautta yhteydessä suurin piirtein koko maailmaan.

Jaa

Kommentit (8)

Kuulostaa tehokkaalta, taas jälleen! ;) Muista pyhittää joku hetki hiljaisuudellekin, minulle ne ovat autuaasti olleet tallityö tovit ja eläintenhoito. Samoin lenkillä itse kuuntelen mieluiten hiljaisuutta, ainaisen musiikin/puheen/muun älämölön sijaan. Tasapainoista syksyä teidän talouteen:)
Minä taas aika usein tietoisesti kartan uutisia, enkä ota stressiä siitä etten lue aikakausi ja päivälehtiä. Sisustuslehtiä kyllä luen ja olen miettinyt pitäisikö alkaa osoittamaan kiinnostusta myös ruokalehtiä kohtaan. Kuuntelen päivittäin radiota, kun olemme tyttäreni kanssa kotona, joten sieltä kuulee uutisia väkisinkin ja myös mieheni pitää minut ajantasalla. Tämä ei siksi, että en välittäisi maailman menosta, vaan yritän pikemminkin hylkiä kaikkea negatiivista. Maailmalla tapahtuu paljon pahaa ja minulla on huono tapa, empaattisena ihmisenä, huolehtia kaikesta ja olen parina viime vuotena todennut huolehtineeni aivan riittävästi. Nyt on muiden vuoro. Minä keskityn vain kaikkeen positiiviseen. Aamen.
Voi kun hyvä kirjoitus! Tykkään lukea juttujasi ja jotenkin tuntuu että olemme aika samanhenkisiä... Taas yksi syy lisää, tämä kiireen tekeminen itselle. Ymmärrän täysin, siitä hetkisestä hullunmyllystä nauttii, siinä on jotain itsensä voittamista.. Mutta on yksi mutta, lapset. Olen tullut siihen tulokseen, ettei täydellistä ratkaisua ole, joko takaraivossa jyllää että voi kun olisi kiva päästä ihmisten ilmoille tai sitten että voi kun pitäisi olla enemmän lasten kans. Mutta varmasti kaikki ratkaisut on just niin hyviä kun vaan voi :) Minäkin haalin itselle aika monta juttua päällekkäin, se on mukavaa. Onneksi on ymmärtäväinen mies ;) Jatka samaan malliin, sinun blogisi on ainoa mitä oikeasti jaksan seurata. Ja ai niin! Jäin puoli vuotta sitten äitiyslomalle tietotyöstä, en ole sen jälkeen uutisia lukenut! Yhden kerran vilkaisin jotain iltasanomista mutta siellä on niin paljon pahaa ja surullista että hormoonihuuruissa oisin vaan märissy uutisille ;). Jotenkin se jäi päälle enkä vieläkään lue uutisia. Pakkokait niitä on alkaa sitten lukemaan kun työelämään joskus palaa... Mutta hyvät vinkit oli sulla, mullakin pitäisi vähentää naamat ja instat ja keskittyä mun vauvaan enemmän.... Kiitos... :)
Välillä toivoisi, että voi kun palattaisiin siihen aikaan, kun tv kanavia oli vain ykkönen ja kakkonen ja mistään matkapuhelimista ei ollut tietoakaan. Nyt olemme niin helposti tavoitettavissa ja joka puolelta ryöppyää ajankohtaisia uutisia, tietoa, tarjouksia, tapahtumia.. Ei se ole ihme, että olonsa tuntee kiireiseksi ja riittämättömäksi. Ihana käsilaukku olisi just nyt tarjouksessa, siellä tota ja siellä tätä. Metsäretkellä jaat ihanan fiiliksen ystävien kesken ja samalla lapsuuden ystäväsi ottaakin yhteyttä ja kertoo juuri liikkuvansa niillä nurkilla ja ehdottaa tapaamista.. Naapuriinkin on tullut ihana koiranpentu, joka pitäisi käydä toivottamassa tervetulleeksi.. Nukkumaan pitäisi käydä, mutta jäätkin tuijottamaan ihan utooppista elokuvaa lentokone vs. tulivuori ja Haihurrikaania.. Joulukin lähestyy ja somen kautta saa niin helposti ihmisiä kasaan, niin olisi kiva järkätä pikkujoulut; Pinteresti pursuaaa toinen toistaan mahtavampia ideoita, mitkä on pakko totetuttaa.... Lapsena vietimme viikonloput ja kesät mökillä keskellä metsää. Kerran viikossa kävi kauppa-auto ja, jos sattui olemaan kaveri mukani niin soitettiin vanhan kyläkaupan seinässä olevasta kolikkopuhelimesta kaverin vanhemmille ja kerrottin kuulumiset. Päivät leikittiin ja pelailtiin lauta- ja ulkopelejä. Hyvin sitä pärjäsi tietämättä mitä maailmalla taphtuu.. Nyt, kun unohtaa puhelimen kotiin lähtiessään vaikka vaan kaupassa käymään niin sitä on aivan hukassa.. Some vie ihan valtavasti aikaamme!! On siinä kyllä paljon hyvääkin. <3 :D
Teit meistä kauniin-elokuva oli muuten todella hyvä! En tiedä mihin tämän palautteen olisi voinut laittaa niin laitanpa tänne. :) En keksi elokuvasta mitään mitä olisi pitänyt muuttaa ja näyttelijät olivat ihan nappivalinta. Nyt tekee vaan mieli kuunnella vanhaa Apulantaa!
Ite oon alkanut tehdä ihan samaa. Radiota kun voi kuunnella samalla kuin tekee oikeestaan mitä vaan. :)
Moi Olga! Pakko oli tulla kertomaan, että Teit meistä kauniin oli huippu! :) loistotyypit rooleissa ja hienosti kerrottu tarina. Sä olit kyllä yks parhaista, ihana, nolo mamma! Tsemppiä syksyyn!
Nyt tämä juttu on kyllä aika etuoikeutetun ihmisen veisuulta. Kiire on tämän päivän hyve, en tykkää enää lukea tätä blogia, koska se alkaa kuulua korvissani itsekehulta. Katsokaa, näin hyvin meillä menee, tehkää perässä luuserit.