Olgan kotona

Minä, karjanomistaja

Jaa

 Pienellä lehmällämme, Rositalla on utaretulehdus. Vetimet tuntuivat oudolta ja lämpimältä ja maito maistui vähän happamalta. Eläinlääkäri tuli hätiin, maidosta otettiin näytteet ja kyllä vain, utaretulehdus kolmessa vetimessä.

Olen oppinut paljon uutta tämän prosessin aikana. Ensin otetaan maidosta solutesti. Jos näytteestä löytyy tulehdussoluja, selvitetään maitonäytteistä mitä bakteereja löytyy. Ja lopuksi lääkitään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun kyseessä on eläinlääkäriä lainatakseni ”puolivilli lehmä”, ei lääkitseminen olekaan ihan helppoa.

Rositalle määrättiin antibioottia sekä pistoksena että intramammaarituubeilla suoraan utareen päässä olevasta reiästä(!) sisään. Tiesin heti tämän kuultuani että ongelmia tulee. Vaikka Rosita on pieni, ei kuitenkaan niin pieni että sitä olisi helppo pitää paikallaan, ei edes isommalla porukalla. Kokeilimme pistämistä jo samana iltana, huonoin tuloksin. Piikin ja antibiootin kanssa sählääminen riuhtovan lehmän vieressä sai jäädä. Lääkkeen pursottaminen sisälle utareisiin lypsyn päätteeksi taas oli Rositalle ihan okei, joten päätimme kokeilla jos tulehdus lähtisi niillä.

Tänään oli kontrollin aika. Kaksi vedintä oli jo ok, mutta vielä jatketaan lääkitystä. Utaretulehdus saattaisi lähteä kuulemma ajan kanssa pois, mutta tulehdus aiheuttaa sen, että maitomäärä laskee, joten päädyimme lääkitsemiseen. Pistäminen tosin oli Rositan mielestä liikaa, joten toivomme ettei siihen tarvitsisi mennä. Eläinlääkärimme on hauska tyyppi ja jaksaa ihmetellä miten viitsimme pitää ja lypsää villiä lehmää. Hän kyllä varmasti tapaa työssään paljon asiallisesti käyttäytyviä lehmiä joten ymmärrän häntä täysin,

Lääkäri ehdottikin varovasti että eikö olisi harkinnan arvoista tehdä Rositasta karjalanpaistia ja hankkia ihan oikea, kesy lehmä, vaikka kyyttö? Perustelin että ei kai nyt sentään, eihän me syödä lihaa. Niin, ja meidän kaikkien mielestä Rosita on niin ihana ja sopivan kokoinen ja sympaattinen. On, vastasi lääkäri, niin kauan kunnes se sairastuu ja sitä pitää hoitaa.

Emme silti aio luovuttaa vielä. Sovimme että uudelleen lääkityksen jälkeen eläinlääkäri hommaa minulle solutestivälineet ja alan itse tehdä säännöllisiä solutestejä Rositalle, kuten oikeat lypsykarjanomistajatkin tekevät.

Jaa

Kommentit (12)

Juuri näin, eihän ystävää jätetä hädässä. Olet niin huippu, Olga!
Pakko kysyä: Minkä rotuinen tämä "puolivilli" lehmä olikaan? Ja kuinka pieni se on? Toiv. saatte lehmän terveeksi :)
Rosita on siis Irish Dexter eli pienikokoinen alkuperäisrotu Irlannista. Reilun metrin korkuinen pötikkä. :)
Ihana ammu, juuri sellainen "puolivilli" , vallaton katse silmissään kuin vaahteramäen eemelissä lehmällä! Maatalon tyttönä kasvaneena korjaisin, että se reikä on vetimen päässä, ei utareen. Utare/-eet on koko se "pussi" jossa ne neljä vedintä on.
Kiitos tuosta täsmennyksestä! Kuulostaa loogiselta. Aina sitä vaan oppii jotain uutta!
Homeopaattisia lääkkeitä käytetään lehmillä utaretulehduksen hoitoon, ja jotkut ovat siitä positiivisia kokemuksia saaneet. Tosin suuhunhan ne on toki lehmällekin saatava ;) Kyyttö on luonteeltaan ihana, suosittelen jos lypsikinvaihdos tulee joskus ajankohtaiseksi.
Paranemisia Rositalle!! :)
Käy ostamassa maatalouskaupasta utaretulehdukseen lämmittäviä linimenttejä.Hierot ennen lypsyä voidetta utareeseen.Lisää pintaverenkiertoa ja nopeuttaa paranemista.
Kiitos Ani vinkistä, sen teen!
Ja muista laittaa hanskat käteen, kun laitat sitä linimenttiä! Nuo eläimille tarkoitetut linimentit ovat niin voimakkaita, että käsi on sitten illalla ihan "tulessa", jos ei suojaa hanskoilla :) nim. kokemusta on. Ex-maatalouslomittajana ja lehmien hoitajana, niin eipä kyllä kannata maksaa eläinlääkärille solutestien ottamisesta. Se on niin helppo homma. Ja utaretulehdukset on aina lähteneet niillä vetimiin ruutattavilla aineilla. En ole koskaan joutunut piikittämään lehmää. Sinänsä harmi homma koko tulehdus. Jotkut lehmät ovat tosi alttiita sille ja toisille se ei tule koskaan, eikä millään. Toivottavasti jää ainoaks tulehdukseks. Ja kyllä ne "kesytkin" lehmät teutaroi, kun pitäis hoitaa. Vaikka taitaa se Rosita olla silti ihan omaa luokkaansa.
Katsoin ihanaa ohjelmaasi Liviltä ja muistin, etten ole vieraillut hetkeen täällä blogissasikaan! Ihana perhe ja koti sinulla! Ja onnea vauvan johdosta ja paranemisia "puolivillille hullulle lehmälle" ;D ;D ;D
Se "reikä" siinä vetimen päässä on vedinkanava :) Ja kyllä, solutestit on helppo tehdä itsekin, mutta jos tulehdussoluja löytyy, tarvitaan kyllä labra selvittämään mikä pöpö on kyseessä ja mikä troppi on avuksi. Jos käy huono tuuri, on onnitunut saamaan vaivan johon ei antibiootit purekaan ja se karjalanpaistivaihtoehto tulee eteen, valitettavasti. Linimentin joku neuvoikin ja tihennetty lypsy on erittäin hyvä lisäapu tulehtuneelle neljännekselle, eli soluttava osa utareesta tyhjennetään moneen kertaan päivässä. Maatalouskaupat myyvät naudoille tarkotettuja ns "nenäpihtejä" joilla yhteistyöhaluttoman ammun saa rauhottumaan paremmin paikalleen. Ovat ikävä laite, mutta joskus eläin on hoidettava ja pistettävä sen omaksi parhaaksi, halusi se sitä tai ei. Tsemppiä hoitajalle, toivottavasti ammu paranee :)