Olgan kotona

Minäkö kissaihminen!?

Jaa

Tallikaverini puhui kesällä muutamaan otteeseen villiintyneistä kissanpennuista, jotka asustavat hänen vanhempiensa aitan alla. Että mahtuisiko meille, vaikka tallikissoiksi, jos saavat ne joku päivä kiinni? Vastasin aina että mahtuu, jos ette muualle saa. Paras hiirikissamme Millikin kun otti ja asettui kesän aikana asumaan naapuriin.

Eräänä päivänä tallin varustehuoneessa olikin vastassa kaksi säikähtäneen oloista kissanpentua. Lähes välinpitämätön suhtautumiseni ”tuokaa vaan, kyllä tallissa tilaa on” muuttui, kun nuo suloiset reppanat saapuivat. Pidimme niitä ensin viikon tallihuoneessa kuten oli suunniteltu, kunnes totesimme etteivät ne siellä kunnolla kesyynny ja kannoin ne kainalossani sisälle.

Muru ja Unto kävivät siis taloksi ja vilinää piisaa. Lapset ovat olleet aivan myytyjä ja kissat kesyyntyivät ilman raapimista sylissä pidettäviksi jo muutamassa viikossa. Isommilla kissoilla on ollut kestämistä ja kun leikit ovat villeimmillään, ne pakenevat pikkukissoja pihalle.

Olen perinteisesti väittänyt olevani koiraihmisiä, mutta pakko myöntää että alan vähitellen ymmärtää kissojakin. Kissa on kaunis eläin joka tuo kodikkuutta ja lämpöä tupaan ja mikä tärkeintä, pitää hiiret loitolla.

Jaa