Olgan kotona

Mökillä opittua

Jaa

 

Kolme päivää mökkielämää takana. Ei sähköä, ei liiemmin aurinkoa eikä juurikaan tekemistä, siitä on oikeaoppinen mökkiloma tehty. Käytiin Torstin kanssa “pitkillä” kävelylenkeillä. Torsti oppi myös heittämään palloa. Pelattiin korttia, sulkapalloa mölkkyä ja kaikenlaisia muita itse kehiteltyjä pallopelejä (Esim. pallo mökin katolle ja siitä yli toiselle puolelle Tuukalle ja sieltä syöttö katon yli takaisin…) 

Syötiin liikaa, tavattiin sukulaisia, naurettiin paljon ja nukuttiin pitkään. Välillä latasin puhelinta autossa ja stressasin, kun tuntui että sillä hetkellä kun minä hyppäsin autoon, puolet tallin hevosista alkoi ontumaan.

Olen Helgan mielestä lähes ammattikalastaja, koska näytin hänelle kuinka virvelöidään ja pian virveliini jäi kiinni joku iso kala, tuli rantaan asti loiskimaan mutta pääsi irti. Tuukka nauroi itsensä kipeäksi kun seuraavat heitot eivät menneetkään ihan niin nappiin. Koivun oksaan korkealle jäi muun muassa vieheeni kiinni. 

Opin taas monta asiaa:

Vapisee kuin haavan lehti –sanonta pitää hyvin paikkaansa. Mökin pihassa olevat haavat heiluttivat lehtiään hysteerisesti tuulessa. (Oli aikaa katsella).

Kun olin ollut 2 päivää aikalailla paikallani, hain rannasta 2 ämpärillä vettä saunaan ja ämpärit painoivat käsissä enemmän kuin pitkään aikaan. Mietin, että minä ja minun kroppani, me olemme riippuvaisia tästä Marttilan elämäntyylistä. Tallitöistä, pihapiirin pitkistä välimatkoista, ratsastamisesta, puiden kannosta, puutarhatöistä ja kaikesta muusta. Tekemättömyys teki minusta kankean ja mietin siinä ämpäreitä kantaessani että tältäkö tuntuu vanheneminen?

Kivat kuvat otti tietenkin Tuukka.

Jaa

Kommentit (8)

Mä koen kanssa riippuvaisuutta mun sivutöistä, joissa joudun nosteleen painavia laatikoita. Samoin tallihommista yms. Koska mä en ehdi/jaksa/ei kiinnosta käydä kuntosalilla tai muuta, niin jos mulla ei olis fyysisiä töitä, jotka pitää kunnon hyvänä, en kykenis kohta mihinkään.
Niinpä, minä en ainakaan ole sitä ihmistyyppiä joka saisi itsensä liikkeelle päivittäin ihan vain liikunnan vuoksi. Kun on tekemistä, liikkuminen tulee luonnostaan!
Hienoja kuvia!
Ihana postaus ja kuvat, jälleen kerran, sinun elämä ja blogi on kyllä niin <3 Ja Helga <3
Niin Olga, juuri sellaiselta se tämä vanheneminen kropassa tuntuu....köpöttelyä,jähmeyttä,tasapainon heikkoutta mm. Mutta en anna näiden kremppojen saada itsessäni valtaa.Niin kauan kuin kaapa häälyy, minä ELÄN ! Ei voi sanoa muuta kuin,että söpöjä kuvia. Kiitos niistä Tuukalle,Olgalle sekä iki-ihanille mussukoille.
Yhtä ihanaa luettavaa kuin aina ennenkin nämä sinun blogikirjoituksesi!
Kiitos kaikille, onhan ne kivoja ne kuvat... :) Tuukka on paras! <3
Ihania tunnelmakuvia♥.Helgasta on kasvanut yhtäkkiä pitkä tyttö:).Torstin hiukset on aivan ihanat.Mökkielämä on mukavaa.