Olgan kotona

Mokkapalahalaus

Jaa

En ole koskaan voinut käsittää mokkapalojen suosiota. Minulle kyseinen leivonnainen tuo mieleen ainoastaan yläasteen meluisat kotitaloustunnit, eikä sen makukaan ole koskaan tehnyt suurta vaikutusta. Tuukalla on joku käsittämätön rakkaussuhde mokkapaloihin. Aina kun menemme mihin tahansa pikkutapahtuman puffettijonoon, Tuukan silmät syttyvät: Mokkapaloja! Tästä on tehty joka kerta iso numero ja aina naurattaa.
Jokin aika sitten kävimme ystävillä kylässä ja talon emäntä Kati oli tehnyt jopa minunkin mielestäni todella hyviä mokkapaloja. Tuukka palasi kahvipöydässä jälleen kerran tuttuun aiheeseen: Miksi Olga sä leivot koko ajan mutta et koskaan mokkapaloja? Samana iltana teimme iltapalaa keittiössä ja minä kysyin miksei Tuukka koskaan halaa minua niin kuin elokuvissa halataan, selän takaa ja yllättäen? Aikamme asiaa pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen että tästä edes joka kerta kun Tuukka pääsee yllättämään minut tällaisella elokuvissa romantisoidulla halauksella, teen hänelle pellillisen mokkapaloja.
Seuraavana aamuna Tuukka on lähdössä töihin, minä olen tullut juuri tallilta ja siivilöin maitoa. Tuukka sanoo moi ja lähtee, mutta näen silmäkulmasta että hän kääntyykin takaisin. Käännyn vastaan, Tuukka kiertää taakse ja yrittää vielä tehdä mokkapalahalauksen.
Soitan ystävälleni ja spekuloimme oikein ajan kanssa, kannattaako minun nyt tehdä mokkapaloja vaikka halaus ei ollutkaan ihan oikeaoppinen, koska siitä puuttui olennainen yllätysmomentti? Jos teen, joustanko sopimuksestamme liikaa, jos en, jääkö mokkapalahalaukset siihen? Pelasin varman päälle ja tein kiltisti sen pellillisen. Ei harmittanut yhtään, sillä pienellä muokkauksella niistä tuli kyllä aika hyviä. Sitä pellillistä sulateltiin pari viikkoa ja tänään oli seuraavan pellin aika, hyvinkin puhdasoppisen mokkapalahalaussuorituksen jälkeen.

Ei näistä kyllä terveellisiä saa mitenkään, mutta oheisessa reseptissäni on jotain yritystä siihen suuntaan:

Kauan kaivatut mokkapalat:

Pohja:
3 munaa
3 dl intiaanisokeria
1 prk rahkaa
150 g sulatettua voita
½ tl suolaa
½ dl kaakaojauhoa
2 dl täysjyväspelttijauhoja
2 dl vehnäjauhoja

1,5tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
100 g sulatettua voita
3/4 dl kahvia

3 rkl kaakojauhetta 
8-9 dl ruokotomusokeria
3 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri, lisää muuta aineet.
Levitä taikina isolle uuninpellille ja paista 200°c 12min.

Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä täyte pohjan päälle. Lisää kahvia tai vettä jos levitys on hankalaa. Koristele.

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (20)

Ymmärrän Tuukkaa hyvin! Niistä tulee hyviä muistoja mieleen, mutta meillä ne ovat Masaliisoja! Toki mieheni käyttää nimeä Mokkapalat, josta aina keskustellaan, että kumpi on oikeassa.......mutta Masaliisa on hyvää!
Ihana tarina! :)
Mokkapalahalaus <3 ihanasti kerrottu juttu ja vielä parempi sisältö :)
Voi miten mukavan ratkaisun löysitte kummankin toiveeseen. Runsaasti iloa, yllärihaleja ja mokkapaloja elämäänne.
On jo aiemmin pittänyt sinulle laittaa palautetta,että innoittamanasi olen alkanut käyttää soijarouhetta-ja paloja,joita aiemmin vierastin,sillä luulin,että ne ovat aineksena jotenkin suuritöisiä. Lapset ja mies syövät aivan tyytyväisenä, ja itsekin toki tykkään. Ruokaohjeesi ovat ihanan simppleitä ja ah niin maistuvia.Keittokirjaasi odotellessa...?
Mokkapalat kyllä takuu varmasti kelpaa kaikille, sekä lapsille että aikuisille. Muista leivonnaisista tulee enemmän eriäviä mielipiteitä. On siis helpoin tapa tuotaa kaikille pientä iloa leipomalla mokkapaloja kuin se, että leivon tänään yhden herkkua ja toisena päivänä toisen herkkua.
Ihana tarina :) toivottavasti tiedossa on paljon romanttisia eleitä ja mokkapaloja :). Meillä muuten mokkapalat kulkee nimellä suklaapiirakka :)
Voi kuinka hyvältä teidän parisuhde kuulostaa, vaikka kerroit siitä vain muutaman sanan <3 Oma mies ei ole yhtään romanttinen ja joudun pienenkin halauksen lypsämään hänestä irti.. Eikä siihen taida mokkapalat auttaa, vaikka hän niitä syökin :D
Mikset voi leipoa ihan tavallisilla ohjeilla? Pitääkö kaikista yrittää "tehdä" terveellisiä? Ihmetyttää vaan...kai sitä välillä saa herkutella ;)
Olga, te olette niin ihania ! (:
Herkullisen näköistä piirakkaa.. On se vaan niin, että tämä leivonnainen uppoaa niin nuoreen kuin vanhaankin, se vain on hyvää! :) Ja kuule, ei se haittaa vaikka joskus ei niin terveellistä olekkaan.. :) Oot ihana!
blogi sinulla! Joillakin vain on kyky kirjoittaa arjestakin niin, että juttuun jää koukkuun.
Oi, Nokkapaloja, kuten ipana nämä aikanaan uudelleen nimesi. Nami...
Ihana tarina :). Itse opin tämän herkun joskus 70-luvulla kokkikerhossa tuntemaan nimellä Mosaliisa, eli melkein sama kuin ensimmäisen kommentoijan Masaliisa. Lapsuuskodissa sainkin tätä sitten leipoa useinkin, innokas leipuri kun olin, eikä nämä koskaan jääneet syömättä. Vuosiksi nämä sitten unohtuivatkin, enkä muista omassa kodissani leiponeeni näitä kuin kerran - silloinkin jostakin löytyneen Baileys-kuorrutuksen innoittamana. Sen sijaan olen havainnut tämän itselleni retroa edustavan herkun ilmestyvän työpaikan kahvipöytään tämän tästä milloin kenenkin leipomana. Jokaisen versio on aina hieman erilainen.
Kuulostipas fiksulta tuo teidän sopimus. Vastaavia yritin käydä exän kanssa mutta mikään ei auttanut. Hyvää jatkoa teille.
Meillä ko. leivonnaisesta käytetään suloista nimeä, joka sopii tähän tarinaan oivallisesti: me puhumme Rakkauden kakusta!
Eikö tarvitse kohotusainetta ollenkaan? Tuntuu herkulliselta, pitää kokeilla ohjetta.
Mainitsin juuri mokkapalat omassa blogissani, jossa jaoin lukijoilleni reseptin niiden variaatioon, banaaniruutuihin. Kannattaa kokeilla niitäkin, ovat tosi hyviä! http://petranmaailma-kivoijutui.blogspot.com/
Hei Olga, jaon sinulle tunnustuksen blogissani: vekaravaara.blogspot.com
Haluan kiittää kaikkia kommentoijia, on aina kivaa kun teistä kuulee jotain! Laisalle kiitos kohotusaineen muistamisesta, reseptissä oli siis virhe, korjasin sen... Kaikille hyvää mieltä ja voimias pakkaseen toivottaa Olga