Olgan kotona

Muuttoja maailmalle

Jaa

 
Tuntui että paitsi Rositan, myös minun ja Tuukan sydämet särkyivät kun pikkuinen Otto-vasikka lähti uuteen kotiin. Otto joi käytännössä jo kaikki Rositan maidot, joten oli aika vierottaa se. Me emme toista lehmää tarvitse, joten Oton piti lähteä.

Lapset jätettiin sisälle toimituksen ajaksi, menimme Tuukan kanssa karsinaan, ryöväsimme Rositan lapsen ja annoimme sen uuden omistajan syliin. Rositan huuto kaikui pihassa ikuisuudelta tuntuvan vuorokauden ajan ja ehdin jo pelätä ettei se anna tätä minulle ikinä anteeksi. Mutta onneksi jo iltalypsyllä olimme taas kavereita, rapsutin Rositaa lypsyn jälkeen pitkään ja hartaasti.

 

Nyt maitoa tulee yli 10 litraa päivässä, mutten ole vielä uskaltanut tarjoilla raakamaitoa lapsille enkä muillekaan ennen kuin testaamme ettei Rositalla ole kambylobakteeria. Tuloksia odotellessa olen pastöroinut juotavan maidon ja tehnyt lopusta uunissa paistettua juustoa. Kädet ovat käsilypsystä kovilla mutta kunhan tähän taas tottuu…


Ihana uutinen on se että 4v. suomentammani Koto-Ohjus muuttaa lokakuun alusta uuteen kotiin. Työkuvioista tuttu kaverini Riina luki aiemman kirjoituksen hevosen myymisen vaikeudesta, koki että Koto-Ohjus katsoi juuri häntä suoraan silmiin ja tuli kokeilemaan sitä. Heillä synkkasi heti.

Lasten kanssa syksyn tulo on haastavaa, koska etenkään 2v. Hilma ei millään meinaa ymmärtää, että kylmä ilma tarkoittaa lisää vaatetta päälle puettavaksi.
Juoksen siis ympäri pihamaata etsimässä takkeja, pipoa ja jopa kumisaappaita kun neidit ulkoilevat. Sen verran ole myöntynyt että tallihommissa saa vielä ottaa takin pois, kuten alla olevasta kengityskuvasta näkyy…

 

 

Jaa