Olgan kotona

Oletko nalkuttaja?

Jaa

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Parisuhteen Palikat

 

Mikään ei ole nolompaa, kun käräyttää itse itsensä rysän päältä nalkuttamasta puolisolleen. Mitä nalkuttaminen edes on? Huomauttelua, vahtimista, turhaa kommentointia toisen tekemisistä tai sanomisista, nimenomaan negatiiviseen ja vähättelevään sävyyn. Useinmiten juurikin niin, että paikalla on muita henkilöitä. Jokainen varmasti tuntee sellaisia pariskuntia. Siitä on helposti tullut tapa ja joskus myös vitsi, mikä ei ole kenenkään ulkopuolisen mielestä enää hauska. Toinen on kommentaattori ja toinen silmätikku, joka ei tunnu osaavan montaakaan asiaa oikein.

Kaikissa parisuhteissa on huonoja ja hyviä päiviä, välillä toinen on ihana ja seuraavana päivänä ärsyttävä. Minä haluan silti elää parisuhteessa, missä yksi olennaisimmista asioista on toisen kunnioitus. Koska olen hänet siihen vierelleni valinnut, teen parhaani kunnioittaakseni häntä, ärsyttävinäkin päivinä. Toiselle nälviminen on tylsä tapa ennen kaikkea siksi, että se on muille paikalla oleville todella kiusallista. Ja poikkeuksetta naljailija ei voita tilanteen katselijoiden sympatioita itselleen. Kiusattu kerää sympatiapisteet.

Meillä on Tuukan kanssa tästä onneksi aika samanlainen tapa ajatella. Molemmat ovat sitä mieltä, että kiukut toista kohtaan puretaan kahden kesken, ei muiden edessä. Tietenkään aina tämä ei onnistu, mutta siihen pyritään. Valvontakoneistokin toimii. Jos toinen naljailee toiselle ikävällä tavalla, toinen ottaa asian puheeksi heti kun mahdollista. Asian puheeksi ottaminen, sen että itse tajuaa sanoneensa jotain tyhmää, sekä anteeksi pyytäminen auttavat. Niistä oppii, joka kerta. Seuraavan kerran kun tekisi mieli sanoa jotain hölmöä, osaa jo nähdä tilanteen ennalta ja pysyy hiljaa. Palkinnoksi tästä syntyy suhteeseen yksinkertaisesti parempi meininki. 

Jaa

Kommentit (9)

Moi! Pohdin samoja juttuja itsekin, kun kirjoitin parisuhteesta. Me on heiluttu juuri tuossa rajalla, mistä kirjoitat. Meillä se ei ole varsinaisesti naljailua tai nalkutusta. Se on omaa sisäpiirihuumoria, jossa ollaan kyllä ihan tasapuolisia. Ei vaan olla tajuttu, miltä se muiden korvissa kuullostaa. Tuo aidosti ilkeä kommentointi näkyy valitettavan usein myös sosiaalisessa mediassa, etenkin Facebookissa. Olisin haastanut sut kirjoittamaan parisuhteen kulmakivistä, mutta niitä taisikin tulla tässä ja edellisessä parisuhdepostauksessasi. :) Oma näkemykseni aiheesta löytyy täältä: https://selviytymistarina.wordpress.com/2015/03/27/pitka-parisuhde/
Niinpä. Tuskin kukaan haluaa olla nalkuttaja. Jos sitten onkin? Jos on ollut hiljaa vaikkapa viikon vain hillitäkseen nalkutustaan,eikä sekään auta? Tervetuloa elämään jonkun toisen elämää. Omasta näkövinkkelistä on helppo olla mieltä asioista,joita ei koskaan kohtaa. Luulen, että kyse on niin monisyisestä jutusta kuin vaikkapa se, miksi jotkut naiset elävät väkivaltaisessa suhteessa. Me ,jotka emme elä, voisimme kirjoittaa pitkiä blogikirjoituksia tyyliin "kyllä minä vaan heti lähtisin siitä suhteesta" ja "ei kannata elämäänsä hukata sellaisessa suhteessa" jne. Miksi jotkut sitten jäävät? Kyse ei varmaankaan ole älykkyysosamäärästä: siitä, ettei ymmärrä lauseen "ei väkivaltaisessa suhteessa kannata elää" merkitystä. Aina ei kyse ole siitä, että on valinnut väärän henkilön tai ei vain jaksa yrittää, kun nyt pitäisi, sillä "itsehän olen puolisoni valinnut". Kun elämä olisikin niin yksinkertaista ja mustavalkoista! Olen silti onnellinen rakastavassa, luottamuksellisessa ja väkivallattomassa suhteessani, vaikka nalkutankin. Ajattelen vaativan elämänvaiheen vievän veronsa ja rauhan ajankin joskus koittavan. Nyt on vaan pakko nalkuttaa ja pitää pyörät pyörimässä, ei tässä muukaan auta. :)
No onhan se tuokin tapa selittää toimintaansa.
Eikös? :D Koska olosuhteet vaativat nalkuttamista (mielelläni kyllä sen lopettaisin..) niin ainakin täytyy hyvin selitellä asia itselleen.
Siis miten ihmeessä olosuhteet voivat vaatia nalkuttamista? :D Tuota en kyllä ymmärrä enkä allekirjoita alkuunkaan, erikoinen väite.
Nyt täytyy heittää ulkopuolisena tähän kommentti. Helposti, siis olosuhteet vaativat nalkuttamisen. Kun kumppanilla ei toimi mikään. Sukat heitetään lattialle, märkä pyyhe jää myttyyn sohvalle, vasaraa ei löydy ja kun löytyy, se jätetään siihen mihin nyt sattuu putoamaan, lasten asioista muistutetaan - silti lapset eivät saa sitä mitä pitäisi tai ainakaan silloin kun pitäisi, näitähän riittää. Kun toinen parisuhteessa ottaa "vahdittavan ja välinpitämättömän" roolin itselleen, on elämä aika vaikeaa. Aina ei vaan jaksa kulkea perässä siivoamassa jälkiä tai selitellä ja paikata toisen tekemistä. Lusikoita ei tekisi kuitenkaan mieli jakaa ja kun asiasta keskustellaan lopulta totaalisen toiseen väsymisen jälkeen, niin toinen pyytää anteeksi ja lupaa muuttua. Vaan eipä muutu. Osa kumppaneista vaan tekee toisen nalkuttajaksi. Ei välttämättä muiden kuullen, mutta kotona. Kyllä nalkuttamiseen voi vaikuttaa myös se nalkutuksen aiheuttaja. Ei aikuisen ihmisen kuulu olla toiselle aikuiselle se vanhempi, joka ohjaa ja opettaa. Jos avioliittoon on lähdetty, niin voisi sitä parisuhdetta hoitaa tälläkin saralla mielestäni. Kukaan ei tiedä, mitä toisten seinien sisällä oikeasti tapahtuu. Ne jotka purkavat julkisesti pahaa oloaan, niin varmaan kokevat olevansa siihen jollain tavoin oikeutettuja. Itse en kyllä julkisesti nalkuta - onneksi :) Jokaiseen avioliittoon pitäisi määrätä pakolliseksi parisuhdeterapiaa pari kertaa vuodessa ;)
Näin se meilläkin menee. En minäkään nalkuta vieraiden kuullen, mutta kotona senkin edestä. Ihmettelen, miten se ei juuri edes haittaa miestä. Itse en kyllä tämmöistä nalkutusta sietäisi pätkääkään. :)
Ihmettelen kuinka jotkut (yleensä miehet) valittavat kun vaimo nalkuttaa samoista asioista vuodesta toiseen - eikö (pieneen) mieleen juolahda että voisi tehdä jotain jotta sitä nalkutusta ei tulisi? Itse olen äärettömän väsynyt olemaan äitinä ja palvelijana miehelleni, siksi "nalkutan" nykyään, tuloksetta tosin. Ja vain niin että ulkopuoliset eivät kuule.
Juuri näin mietin itsekin. Olisi jännää katsoa, kun itse alkaisi jättää valot "vahingossa" aina autoon ja aamulla olisi miehellä herkullinen töihin lähtö. Tai sitten vaan unohtaisi yhtä sun toista, kuten partakoneen johonkin jne... Sitten vaan valittaisi miten mies aina nalkuttaa tai sanoisi juujuu... ;)