Olgan kotona

Parisuhdeansoja

Jaa

Minulla on todella ärsyttävä tapa kaivaa itselleni parisuhdeansoja. Siis että pyörittelen itsekseni pienessä päässäni jotain täysin kuvitteellista suunnitelmaa, mitä salaa toivon että Tuukkakin ajattelisi. Ja sitten kun hän ei (ylläri!) ole osannutkaan ajatella niin, kuin minä ajattelin että hän ajattelisi, niin sitten minua ärsyttää. Romanttissävytteiset juhlapyhät, hääpäivät ja ystävänpäivät ovat tällaisten ansojen virittelyyn sitä kaikkein herkullisinta aikaa.

Eilen oli lauantai ja talo sotkuinen. Aloin imuroimaan ja Tuukka huomasi tämän. Näin sivusilmällä, kun hän osallistui kasaamalla tavaroita lattialta, pisti sanomalehtiä pinkkaan ja muuta siivouksellista. Jatkoin alakerran imuroituani yläkertaan. En nähnyt Tuukkaa, ja päättelin että nyt se reipas meni kantamaan puita. Voooi.

Imuroin yläkerran ja samalla mietin että ottikohan Tuukka alakerrassa jo lattianpesuvälineet esille? Huomasin myös, että minullahan oli nälkä. Ehkä hän ei ehtinytkään aloittaa vielä lattioiden pesua, koska alkaa olla jo lounasaika. Hän varmaan sittenkin laittaa koko perheelle ruokaa. Tai pesee sitä lattiaa.

Raahasin hikisenä imurin alakertaan, ei tuoksunut ruoka ei. Eikä pesuaine. Puitakaan ei oltu kennettu. Tuukka istui keittiössä valtava sämpylä kädessään, kahvimuki vieressä, lehti kädessä ja olipa laittanut vielä tunnelmallista taustamusaakin itselleen.

Minulla vähän niin kuin oikeni. Tuukka, joka oli hyvällä tuulella ei provosoitunut, vaan heitteli minun kiukkuamisen väliin että hei, älä nyt Olga stressaa, heeei, ei ole reilua tuollanen syyllistäminen… Kiukutti ja nauratti yhtäaikaa, ja oli kauhea nälkä. Olisi Tuukka varmasti pessyt ne lattiat tuon jälkeen, mutta hänen piti lähteä viemään Helgaa kaverin synttäreille. Ja minä aloin marttyyrinä lattioiden pesuun.

Myöhemmin tilitin asiaa tallikavereilleni. Että miten minä, aikuinen ihminen, jaksan asennella tuollaisia ansoja itselleni? Kuten Tuukka sanoi: Olisit vain sanonut, niin minä olisin kyllä pessyt ne lattiat. No en sanonut en. Tunnustin myös tallikavereilleni että kiljumiseni jälkeen, kun minulle tuli vähän huono omatunto siitä että olin kiukutellut, ja Tuukka lähti viemään Helgaa, minä ihan oikeasti mietin, että ”nyt Tuukalla on varmaan tosi huono omatunto kun minä tuolla lailla suutuin, ja nyt se hätäpäissään ostaa minulle jotain huomiseksi ystävänpäiväksi”. Kyllä, ihan oikeasti, juuri näin minä ajattelin ja saadessani itseni kiinni uuden ansan teosta, nauroimme ystävieni kanssa asialle makeasti jo etukäteen.

Ei lienee yllätys että ei tullut pakettia ei. Keitin silti Tuukalle ja minulle kahvia sänkyyn ja olin ostanut jotain halpoja tuontikonvehteja sydänrasiassa. Niitä sitten syötiin ja löhöiltiin, oli aika mukava aamu.

Jaa

Kommentit (16)

Mies ei koskaan toimi odotetulla tavalla. Siksi ansojen virittely tuottaa loistavaa tulosta.
Kiitos tästä tekstistä. Huomaan olevani myös tuollainen ansan virittelijä, niin monta kertaatuohon olen kompastunut. Kumpa osaisi olla tyytyväinen juuri siihen pieneen sydämen muotoiseen tuontisuklaarasiaan. elämä on parasta kun on onnellinen pienistä hetkistä, niin saa olla onnellinen usein! Mukavaa ystävänpäiväniltaa teille koko perheelle!
Ihana kuulla etten ole ainut aikuinen ihminen joka tekee myös tätä, ja pettyähän siinä aina vaan saa. Teit tästä tavasta tänään jopa hiukan hauskemman :) Kiitos ihanasta blogista, aina ihaillen lueskelen juttujasi <3
Sain Ystänvänpäivälahjan jo perjantaina, kun miestäni niin jännitti reaktioni ;) Ihana koru oli, kiitos Kulta <3
Ja mä kun ajattelin, että olen suurinpiirtein ainut aikuisikäinen naisihminen joka näitä harrastaa! Ja marttyyrin alahuuli on ollut todella piiiitkä! :D Kiitos paljastuksesta! Helpotti! :D
Mulle käy hyvin usein noin. Niin hyvin kirjoitettu:D
Voih, aivan kuin minun suustani... Mikähän siinä on ettei monen vuoden/itselleen tehdyn pettymyksen jälkeen ole oppinut olemaan ajattelematta liikaa ja olematta tekemättä tällaisia ansoja itselleen.... Kiitos tästä :)
Juurikin näin! ;) Samanlaisia ansoja virittelen minäkin.. Kuten tänä ystävänpäivänäkin! Ostin itselleni jo perjantaina ruusut ja sanoin moneen kertaan ääneen, että mies varmasti kuuli, että ostin kukkia, kun eihän niitä muuten saa. Ja sitten lisäsin, että suklaata tai korttia en sentäs kehdannut itselleni ostaa!! No tajusiko mies, että olisin jotain vailla ystävänpäivänä? Ei tajunnut EI! :D Onneksi vanhempani tulivat kahvittelemaan ja isäni toi keltaiset ruusut ja tytöiltäni sain itsetehdyn kortin! Suklaan korvasi sitten laskiaispullat.. Miehet.... <3 Kiitokset kivasta kirjoituksestasi ja oikein mukavaa talvenjatkoa! :)
Normimeininki naisen ja miehen välisessä suhteessa teilläkin! Jos mun pitäisi antaa yksi tai kaksi kaikenkattavaa parisuhdevinkkiä, sanoisin naiselle:"Muista, että mies ei ole ajatustenlukija! Kakaise vaan reippaasti ulos mitä haluat miehen tekevän" ja miehelle:"Muista, että nainen luulee, että osaat lukea ajatuksia. Kysy siis reippaasti mitä nainen haluaa sinun tekevän" Se on kertakaikkiaan mystistä, että naiset jaksaa kuvitella, että miehet osaa lukea heidän ajatuksiaan ja että miesten päässä liikkuisi jotain sen kummempaa kuin "voileipä, jalkapallo, kalja, nojatuoli, pulla, treeni, sänky..." :-)
Loistava kirjoitus, niin tutun kuuloista. Ja Vanhan Jäärän kommentti oli myös aivan mahtavaa tekstiä. Kiitos molemmille!
Tervehdys täältä Teneriffalta! <3 Voih, minä olen ihan samanlainen. Aina odotan mieheltäni jotakin, jota ei tapahdu. Eikä hän ymmärrä sitä ollenkaan. Sitten aina on ihan pettynyt olo, välillä ihan itku kurkussa. Eikä meidän tilannetta ainakaan paranna se, että meillä on vieläpä todella suuret kulttuurierot. Se tuo suhteeseen paljon haastetta. Molempien pitää yrtittää luovia, mutta sitten aina yhtäkkiä kuitenkin räiskähtää, pum. Ja minähän se tässä olen se, joka lopulta antaa enemmän myöten. Tämä on jo seitsemäs vuoteni täällä hänen kanssaan, mutta silti vieläkin välillä katson raivoissani lentoa Suomeen, ja sitten kuitenkin minä aina jään tänne. Ei nämä miehet ja suhteet ole helppoja missään maassa. :) Kiitoksia ihanasta blogistasi! Olen seurannut sitä jo jonkin aikaa :) Halein, Katriina San Isidrosta <3 http://katriinatenerife.blogspot.com.es/
Jeps Olga - tällaista on liikkellä !
Tiedättekö mistä tuo johtuu? Minun analyysini ja itse koettuna se kuvio menee jotenkin näin. Olen vaatinut ja kieltänyt itseltäni liikaa, ja se tarvitsee hyvitystä ja korvausta. Ja varsinkin jos saman katon alla asuu se toinen aikuinen, joka ei ole vaatinut itseltään mitään, eikä kieltänyt itseltään mitään, vaan tyytyäisenä elelee itsekeskeistä ja "itsekästä" elämäänsä. Ja minä sitten joudun viettäämään niitä ilottomia tunteja ja päiviä velvollisuuksien alla, tai kieltäymyksessä, jotta olisin "hyvä" nainen. Vastuuntuntoinen, eikä liikaa elämännautintoja, ettei mene "synnin" puolelle. Kukapa sitä haluaa olla se syntinen nainen. Tämä vaatii sitten hyvitystä, jota odottaa tältä mieheltä, joka on ollut koko ajan siinä voiton puolella. Ja pettymys on katkeraa, kun hän ei suostu sitä hyvitystä ja "maksua" antamaankaan, vaan ohittaa koko asian olankohautuksella. Vaihtoehtoina on sitten, että hyväksyt, että tuolla toisella on hauskempi elämä kuin sinulla, tai sitten alat järjestämään itsellesi sitä hauskempaa elämää. Ja tämä nyt oli ihan yleisesti, eikä paljoa liittynyt tuohon Olgan hauskaan kirjoitukseen, jossa oli vain tällaista "pientä" epätasapainoa.
Siis käsittämätöntä, miten omasta näppiksestä tämä juttu oli. Niin käsittämätöntä. Ei lahjoja ikinä, ei mitään. Kuinka helposti mies saisi kyyneleet silmiini, jos tekisi jotain pientä ja romanttista (hmm... saa kyllä muutenkin usein, mutta ihan toisen ääripään keinoilla...). Mies ei vaan tajua sitä, vaikka sanoo. Ei sitten kerrassaan. Vastaa vain "ei se ole minun juttuni...". No, ei tavallaan minunkaan juttuni ole siivota hänen jälkiään, laittaa autoa aamuvarhaisella valmiiksi piuhaan, keittää yllärikahveja ihan muuten vaan, laittaa eväitä matkaan tai järkätä asioita niin ettei lapsenhoito tai omat menoni ole hänelle esteenä mihinkään. Teen sen siksi, että hän saisi jatkuvasti jotain pientä ja kivaa. Välillä mietin, että miten arki ja juhla sujuisi, jos ottaisimme molemmat elämän samalla miehen asenteella. Olisi varmasti hauskaa seurattavaa, jos kaikki vain jäisivät tuurilla henkiin... Tasan ei käy jne. :D
Ja pitää lisätä, että luulen ymmärtäväni ja välillä jopa kadehdin avoimesti naispareja. Ehkä siellä homma toimii molemmin puolin mukavammin...
Kyllä vain kuulosti niin tutulta! Itse punon harva se kerta samanlaisia ansoja. Olipa muuten hyvä juttu, koska sai minut ajattelemaan miten haitallisen toivomisen sijaan voisi joskus sanoa ääneen nätisti mitä toivoo:) Hyvä Olga!