Olgan kotona

Patalappulumitähtiä

Jaa

Kaupallinen yhteistyö: Adlibris.

Adlibriksen 60€ lahjakortin arvonta on suoritettu kommentoijien kesken. Arpaonni suosi sinua, Lene. Onneksi olkoon! Laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen olga@olgantalli.fi niin hoidetaan lahjakortti sinulle! 

Arvontahumun jälkeen on aika palata takaisin arkeen. Saanen vuodattaa teille hetken eräästä lempiaiheestani, joka on: en ole käsityöihmisiä. Innostuin Adlibriksen nettikaupasta sen verran, että ostin sieltä itselleni kirjan. Tiedättekö sen tunteen kun ostopäätöstä tehdessä uskoo muutokseen itsessään ja ostaa vain. Minulle kävi tuolla nettisivulla juuri niin, olisin halunnut ostaa ehkä kaikki mahdolliset käsityökirjat, vaikka olenkin myöntänyt sen tosiasian, etten osaa neuloa tai virkata kovinkaan kaksisesti. No tämä Lumihiutalekirja oli kuitenkin niin ihana, että näin heti kuinka ihanalta nämä lumihiutaleet näyttäisivät Marttilan hirsiseinää vasten. 

Ostin samalla myös hienostuneen punaisen virkkuukoukun ja valkoista lankaa, jolloin voisin heti paketin saatuani alkaa loihtimaan ihania lumitähtiä. Sain jo viime keväänä pienen virkkausherätyksen kun ostin Virpi-Marjaana Siiran Isoäidin neliöt –kirjan. Sain aikaiseksi muistaakseni neljä kömpelön oloista neliötä ja sitten innostus lopahti.

Paketti tuli, avasin kirjan, valitsin helpon oloisen lumitähden ja aloin tekemään. Masentavan vaikeaa.  Huomasin toivovani että se yläasteen käsityömaikka narisisi minun takanani, osasihan opettaja sentään neuvoa. Nyt olin yksin ja lumitähteni näytti huonosti tehdyltä, liikaa reikiä sisältävältä minipatalapulta.

En kuitenkaan antanut yhden haparoivan lumitähden masentaa minua vaan selailin kirjaa ja päätin opetella jotakin sieltä. Opin pian mitä pylväät ovat ja miten niitä voi varioida. Tämä on just se asia perusluonteessani, miksi minun joulutähteni eivät koskaan tule olemaan niin hienoja kuin kirjassa: Alan aina soveltamaan (lue: säätämään). Unohdin siis joultähdet ja päätin tehdä koristenauhan. No, minä virkkasin ja purin pois niin monta kertaa, että sain tehtyä yhteen ketjuköynnökseen puolipallomaisia kaaria. =Saavutus.

Kranssi-ihmisiä minä kyllä olen. Teen omat kranssipohjani aina sanomalehdestä ja maalarinteipistä, minusta on kiva kun vanhan kranssin voi polttaa, eikä siitä synny turhaa jätettä. Tein juuri eteiseen Joulun ensimmäisen havukranssin. Sitten pyötäytin ämän virkkaus-saavutukseni kranssin ympärille ja koko homman kruunasi patalappulumitähti. Jos joku kysyy, saatan valehdella että ostin kranssin lasten joulumyyjäisistä.

Kirja on edelleen minusta ihana ja pidän toivoa yllä että joskus vielä osaan virkata ihania joulutähtiä. Tavoitteita pitää olla.  Ehkä opettelen ensi jouluksi?

 

Jaa

Kommentit (8)

Ihan pakko kommentoida tuohon käsityönopeen yläasteella että olitko sinäki sillon kun Pippuri kyseisessä virassa oli =) En pystyny faceen kommentoimaan niin pakko oli tänne yrittää kommentoida =)
Minä taas innostuin kranssista, kun tajusin, miten sen rungon voi tehdä.Olen pähkäillyt, että,kun ei ole enää Tiimaria, niin mistä tarvikkeita voisi hankkia.Sulla on kohta pieniä virkkaajia kotona, opettele heidän kanssa sitten .Miten pieni eläinlapsi voi?
Hyvä Olga, Intohimoisena ratsastuksen harrastajana tiedät kuinka monta toistoa tarvitaan, ennen kuin opeteltava asia on "selkärangassa". Aika monen tie hyytyy jo alkeiskurssiin, mutta ei huolta, kiva kuitenkin kun on uskallettu yrittää. Sama asia pätee käsitöihin, toistojen myötä tulos on vähitellen halutun kaltainen. Jotta jaksaa opetella tarvitaan vähintäänkin innostusta, mielummin intohimoa - jos ei syttynyt, mahtavaa kuitenkin, kun kokeilit!
Siitähän tuli hieno kranssi! Ja on tosiaan upea hirsiseinää vasten!
No mutta, kaikkea ei vaan voi osata. Huomaan itsestäni, että mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeampi on hyväksyä että on oikeasti surkea jossain tekemisessä. Samantien iskee turhautumisen tunne takaraivoon. Pitäisi ottaa lapsista oppia ja yrittää uudestaan ja uudestaan. :D
Kiitos Olga kivasta postauksesta - virkkaaminen ja kranssit ! Itse en ole mikään kässäri-ihminen (muuta saavat tehdä ne minun puolestani), mutta noita kransseja väsään noin kymmenkunta hyvissä ajoin syystalvesta. Mieheni on tehnyt erikokoisia kranssipohjia pajun tai koivun oksista ja ne ovat ainakin 5-6 vuotta vanhoja ja ovat toimivia edelleen.Keväällä otan kuivuneet katajan,kuusen oksat sekä mustikanvarvut pois ja kompostoin ne sekä ohut sidontarautalanka talteen seuraavaa käyttöä varten. Kranssipohjat muovipussiin ja ulkovarastoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Kranssit siis teen kuusen ja katajan oksista, mutta lempikranssini on ehdottomasti lehdettömistä mustikanvarvuista tehty kranssi. Se on todellakin kaunis,ilmanava ja upea myös joulunajan jälkeenkin. Kotona oleviin kransseihin olen pujotellut valkoisen ja hopean värisiä helmiä ja se on siinä ! Katselin paikkakuntamme kukkakaupasta,että näiden kranssien hinta vaihtelee 25 - 35 euroon/kpl!!! Joten meille luonnossa liikkujille ja itsenäpertelijöille nämä on käytännössä katsoen ilmaisia. Ja kauniitahan ne ovat niin kotiseinällä ja siellä kirkkomaalla rakkaidemme haudoilla.Kynttilän laitan aina kranssien keskelle kirkomaalla. En ole todellakaan mikään käsityöihminen, mutta näköjään poropeukalokin oppii,kun oikein monta kertaa tekee ja toistaa,toistaa,toistaa..... Mutta nyt meillä on ihanat potkurikelit,joten käytän tämän joulunalusajan ulkoiluun ja raittiissa ilmassa olemiseen.Kauneimpia joululauluja kuunnellen ja laulaen. Joulun jutut on tehty valmiiksi (vain joulusiivous on tekemättä ja se tehdään tämän viikon lopulla),joten ovi jouluun on meidän pirttiin jo avattu.... p.s. tänään haettiin omasta metsästä pienen pieni joulukuusi,joka laitetaan sellaiseen isoon ruskeaan pulloon piirongin päälle ja toinen isompi kuusi on pihallamme portaiden vieressä ulkokuusena. ...ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen...... Ihanaa joulun odotusta Marttilan isäntäväelle lapsineen ja elukoineen.... sekä myös niine joulutonttuineen!
Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Minä taas nautin jouluruokien teosta aatonaattona ja vielä aattoaamunakin. Siitä jotenkin tulee ne oikeat tuoksut, joita ei pakastettuja ruokia lämmitellessä saa. Myös siivoamme ja vaihdamme puhtaat petivaatteet vasta ihan aaton alla. Minäkin olen ajatellut täksi jouluksi sellaista pientä kuusta maljakkoon/ruukkuun, näyttäisi olevan nyt niin trendikästä.
Hienon kranssin ja virkkuunauhan ja lumitähden sait aikaiseksi! Ostin itsekin tuon kirjan, näytti houkuttelevalta, mutta vaikka olen virkannut paljon erilaisia liinoja ym ym kymmenien vuosien aikana, tuon kirjan ohjeet on vaikeita ymmärtää. Selostus on siis huono, vika ei ole sinussa. Aikaisemmin syksyllä hain netistä ohjeita virkattuihin lumitähtiin ja löytyi oikein hyviä. Niitä on valmistunut aika kasa jo. Osan olen ehtinyt kovettaa Paverpolilla, osa vielä odottaa. Kauniita niistä tulee. Muutamat hiutaleet leijailevat joulukorttien mukana uusiin koteihin ja muutama jouluviemisenä leivän tms mukana. Ihanaa ja tunnelmallista joulunaikaa ja myös villiä menoa ja helinää helskettä sopivassa suhteessa!