Olgan kotona

Pienet ilot

Jaa

Viikonlopun kesäinen ilma saa ajattelemaan, että nyt pitää olla paljon ulkona ja nauttia lämmöstä kun vielä voi. Lapset liihottavat päivät jossain pihalla leikkimässä, Hilma ja Helga ovat onnellisia kun Kirppu on viikonloput meillä. Tyttöä on viikolla kyllä ikävä, mutta samalla olemme oppineet myös olemaan myös vain viisihenkinen perhe. Torsti kulkee perässäni ja haluaa tehdä kaiken yhdessä. Poika puhuu pälpättää omaa kieltään ja laulaa välillä Boom kah boom boom kah, jee-ee. Tykkää siis kovasti Robinista.

Kävimme lasten kanssa viime viikonloppuna sienessäkin ja me taidamme olla maailman ainoa perhe, joka voi jättää löytämänsa herkkutatit koreineen, veitsineen päivineen metsään. Kori löytyi 2 päivää sitten, ihan tuoretta ei sisältö enää ollut. Jotenkin tämä syksy on kyllä niin mahtavaa aikaa, että olen kokoajan hyvällä tuulella. Edes kamala kiire Pullakirjan kanssa ei estä minua ajattelemasta että kaikki on hyvin. Uusi pullataikina kohoamaan ja lapset kainaloon. Hyvää viikonloppua kaikille!

Ai niin, vielä Hilman uusin askartelutuotos, ohje löytyi googlettamalla täältä. Tässä siis uusi käärmeystävämme Vihru!

Jaa

Kommentit (10)

Hilma on askarrellut hienon käärmeen:) Syksyn ilmat suosii nyt meitä kaikkia. Nautitaan tästä ihanasta kelistä täysin sydämin. Mukavaa viikonloppua.
Moi Mirva, No niinpä, ihanaa kun ei tarvitse vielä lämmittää... Hilman käärme saa kyllä hyvälle tuulelle!
Terkut täältä Kivijärveltä, Lemiltä.Kesäinen lauantai mökillä.Minä olen löytänyt vain vanhoja tatteja....ihku käärme, niitä tuotoksia on ihana katsella vielä vuosien päästäkin!
Moi Ulla! Mekään ei itseasiassa läydetty tatteja niin paljon kun mitä nyt kaikki sanovat, että niitä piisaa tänä syksynä. Jatkamme itsintöjä! Hyvää syksyä!
Miten hieno! Hilma on huippu <3
Johanna, olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä!
Heissan! Täällä Pohjois Suomessa on ollut ja on edelleenkin myös aivan "taivaallisen" ihana syyssää. Haluttaa vain olla ulkona ja röntöstää metsässä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, tuulee 3-4 m/s järven isolta selältä ete- lästä ja tuoksut tuolla metsässä ovat huumaavia. Poimin eilen 4 x 6 kg kypsiä,isoja, tumman viininpunaisia puolukoita, joista teen höyrymehua heti ensi viikolla. Puolukoita (ja myös vielä valtavan isoja mustikoita) on aivan valtavasti.Joten luulenpa,että puolukanpoiminta jatkuu vielä tästäkin eteenpäin isovanhemille,kummitytön perheeseen ja naapurin iäkkäälle rouvalle vien aina syksyisin "yllätyssankon",jota on kyllä osaakin odottaa. Sieniä olen poiminut myös ja ne on valmistettu vanhanaikaisesti umpioimalla sähköhellan uunissa ja lasipurkeissa. Umpioiminen on mielestäni yksi parhaimmista säilytystavoista sienille.Tosin vähän työläs ja aikaavievä,mutta palkitsee kyllä tekijänsä. Olen sieniasioissa noviisi: sienitietouteeni kuuluu vain kangasrousku,karvarousku,haaparousku,männyn- ja kuusenleppärousku ja tänä syksynä olen oppinut tunnistamaan kehnäsienen,jota meidän metsässä on tosi paljon. Että tällaisin syysterveisin. Ja nyt sitten ylös,ulos ja m e t s ä ä n ! Syysterveisiä Marttilan väelle !
Moi Marra! Ihan hurja sienestäjähän sinä olet! Sienten umpioiminen kuulostaa kiinnostavalta, täytynee tutustua siihe tarkemmin. Meillä säilötään oikeastaan vain tatteja ja suppilovahveroita, moilemmat kuivaamalla. Hyviä marjastussäitä teille sinne!
Hei Olga! Blogisi on ihana ja elämänmakuinen, seuraan säännöllisesti:)Asenteestasi olisi monella tämän ajan ihmisellä opittavaa. Jaksamista edelleen Sinulle ja terveiset ihanille lapsillesi!
Kiitos mahtavasta blogista ja ihanaa syksyä!