Olgan kotona

Pieni piirakkatehdas

Jaa

Elinen antoi toivoa siitä, että ne kymmenet pöydälle, lattialle tai syliin rikotut kananmunat ja kaikki muu lasten kanssa leipomisesta aiheutuva sotku, kantaa viimein hedelmää. Pihalle oli noussut jo aika hyvän kokoista raparperia. Nappasin muutaman tallilta tullessani mukaan sisälle ja lapset halusivat välttämättä raparperipiirakkaa. No tehdään. Helga kuori raparperit, Kirppu pilkkoi ne, Hilma teki taikinan monitoimikoneella. Jossain vaiheessa tajusimme että olin tuonut raparpereita liian vähän, ja Helga lähti itse veitsen kanssa hakemaan lisää. Tyttö oli leikannut varret tyvestä asti ja jättänyt lehdet pihalle. Minä katsoin vierestä ja fiilistelin ylpeänä. Ihan uskomatonta että nuo pienet ihmiset tosiaan toimivat! Niistä tulee ihan  oikeita, aikaansaavia tyyppejä!

Torsti palauttaa maan pinnalle. Poika on todellisessa kiipeilyiässä ja kaikki on hänen mielestään huonosti, jollei hän ole kiipeämässä pöydälle, kaappiin, ruokakomeron hyllyille tai edes tuolille. Syöttötuolissa Torsti viihtyy keskimäärin 20 sekuntia. Mikä siinä muuten on, että kun siellä jossain liian korkealla sitten ollaan, niin siellä pitää alkaa tanssimaan ja hytkymään? Pojassani on selvää disko(esi)tanssija-ainesta.

 

Pehmeä raparperipiirakka

5 kananmunaa

2dl intiaanisokeria

3dl vaaleita spelttijauhoja

1 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

½ dl öljyä

Pinnalle:

Reilu litra kuorittuja, pilkottuja raparpereja

½ dl intiaanisokeria

1 tl kanelia

 

Vatkaa  munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä leivinjauhe, vaniljasokeri ja jauhot toisiinsa.

Lisää jauhoseos siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Sekoita jauhoseos vaahtoon puuhaarukalla tai lusikalla, älä sähkövatkaimella. Lisää lopuksi öljy.

Sekoita raparperipaloihin sokeri, kaneli ja vaniljasokeri.

Levitä taikina uuninpellille ja ripottele päälle raparperipalat.  Paista 20 minuuttia 170 asteessa (kiertoilma).

Kun piirakka tulee uunista, ripottele sen päälle vähän sokeria. 

 

Helppo vaniljakastike

5 dl maitoa tai mantelimaitoa

½ dl sokeria tai intiaanisokeria

1 muna

1,5 rkl ohratärkkelystä tai perunajauhoja

3 tl vaniljasokeria tai ½ tl vaniljajauhetta

 

Mittaa kattilaan kaikki muut aineet paitsi vaniljasokeri. Kuumenna seosta kokoajan sekoittaen. Keitä kastiketta muutama minuutti. Mausta valmis kastike vaniljasokerilla ja jäähdytä välillä sekoittaen.

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (7)

Olga! Sinä olet syy siihen, että mä olen päättänyt jo nyt, että meidän tulevat lapset pääsee osallistumaan kokkailuihin mun kanssa. Olgan kotona oli ihanaa katsottavaa ja tää blogi jatkaa samaa linjaa. Koska niitä lapsia ei ihan vielä ole tulossa, niin mulla onkin sopivasti aikaa kasvattaa itsehillintää, loputtoman pitkää pinnaa ja lehmän hermoja itselleni... Onhan mun lempparijakso kuitenkin juuri se, missä Hilma rikkoo kananmunia yhdellä kädellä ja ne loiskahtelee melko korkeallekin - ne lasten ilmeet on hillittömiä! ;)
Hei Olga! Jatkuuko sinun ohjelmasi vielä televisiossa? Katsoin Ruutu.fi kautta jaksojasi mutta sitten esitysajat loppuivat kesken, pystyykö niitä enää näkemään mistään. Todellinen hyvän mielen ohjelma :)
Oi, ihanaa että annoit vaniljakastikkeen ohjeen! Muutenkin jälleen kiva hyvänmielen postaus - kuten aina. Kiitos Olga, että olet :)
Tuo intiaanisokeri alkoi kiinnostaa. Millä tavalla se eroaa tavallisesta sokerista? Entä mistä sitä voi ostaa? Ei varmaan ihan jokaisesta lähikaupasta löydy. Kiitos paljon ohjeesta, menee kyllä kokeiluun :) Olen myös blogistasi inspiroituneena alkanut käyttää spelttijauhoja kotona leivonnassa, kiitos myös siitä!
Hei! Mullakin on käytössä intiaanisokeria, ja se on täysruokosokeria, eli ei ole valkaistu ja siksi siinä on enemmän ravintoaineita mukana. Ja maistuu aika voimakkaalle, hieman karvaallekkin, mutta siihen tottuu. Ja sitä myydään nykyään kyllä vähän joka paikassa. Itse olen tainnut ostaa prismasta, vai olisiko ollut ihan S-marketista. Ja kiitos taas Olga ihanasta reseptistä, tuo piirakka näyttää kyllä herkulliselta.
Kylläpä tuli taas hyvä mieli luettuasi tämän viimeisen jutun leipomisesta ja siitä pikkuherra Toppe Toropaisen pöydällä keikkumisesta. Oman nuorimmainen poika oli juuri samanlainen. Meillä on paljon valokuvia, jossa tämä nuoriherra Sakke Sarapeus istui mummillassa paapan kirjoituspöydällä ja paappa teki samalla omia kirjoitus hommiaan. Ihan uskomaton heppu oli myös hän: mitä korkeammalle ja vaarallisemmalle paikalle pääsi,niin sitä parempi - ja voi sitä iloista riemua ja naurua,kun oli päässyt kiipeilemään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Niin, ne nuo pojat ovat aina poikia. p.s. ei kiipeile enää tämä 30 vuotias mies....... Oliko hyvää raparperipiirakkaa? Namm...kun herkulliselta ainakin näytti.
Pihalla jättiraparpereja ja mietin mistä hyvä ohje ja a wot tässähän se, ihanaa. Katselin meinaan aiemmin netistä ohjeita ja oli niin kamalasti sokeria ja varsinkin rasvaa kaikissa ohjeissa että huh, ei tehnyt mieli tehdä niistä. Ja ei kun raparpereja hakemaan ja kuorimaan sil aikaa ku kauppatilaus kerkiää perille. Ihanaa päivää kaikille ja haaveissa tuo Olgan paikka :)