Olgan kotona

Pihahaaveet tulevat taas...

Jaa

Katselin eilen huokailleen kavioiden puhkomaa epätasaista nurmikkoa ja lasten kiskomia viimeisiä tulppaanin kukkia vesiämpärin ”keitossa”. Meidän pihamme kaipaisi kohennusta. Olen miettinyt useana vuonna pihasuunnittelijan tai jonkun muun ammattilaisen apua, mutta aina sitä vain siirtää eteenpäin, tuntuu että jo pihan suuri koko asettaa ylivoimaisen haasteen. Lisäksi en halua mitään puksipuiden koristamaa puutarhapihaa, harmittaisi vain kun hevoset söisivät kauniit istutukset ja talloisivat kauniit nurmikot –Hevoset kun saavat siis säännöllisin väliajoin laiduntaa myös pihan puolella, nurmikon leikkuun helpottamiseksi. Lisäksi talven auraukset tekevät myös joka vuosi pysyvät jäljet pihanurmikoihin. Lumien sulamisen jälkeen oli muutaman aivan kauhuissani pihasta, nyt vihertää sen verran että alkaa jo helpottaa, ja juhannuksena en edes ajattele koko asiaa.
Silti, tämän kesän haaveeni on saada sepelipäällysteinen pihatien osa hiekalle ja siihen istutettua edes muutamia luonnonkiviä ”laatoiksi”. Sepeli häiritsee minua, se kun ei jotenkin vain istu tämän ikäisen talon pihamaahan, niin kätevää kun käytössä onkin. Pihaan onkin ilmestynyt kivikasoja, kun olen löytänyt hevostarhan perältä hyvän mallisia kiviä laatoiksi. Lisäksi on kyllä pakko istuttaa muutama ”hevosenkestävä” perenna lisää. Kyllä tämä tästä!
 

Tämä hauska ottamani kuva Hilmasta on sitten otettu ystäväni Tessan luona jossa piharakentaminen on vähän paremmassa vauhdissa.

Jaa

Kommentit (1)

Hyvää Tuukanpäivää! :) Eikös olekin Olga helpottavaa, kun nurmikko kasvaa ja alkaa kunnolla vihertää ja peittää alleen kaiken keväisen epätoivon? Kun sen kaiken vehreyden kaveriksi vielä käy paikalliselta puutarhalta hakemassa muutaman kesäkukan (ja tekee sen uusi hellemekko tai toppi ja caprit päällä), niin enää ei harmita yhtään mikään. Ah ihana kesä!