Olgan kotona

Potkukelkalla bileisiin

Jaa

Meidän kylälle on muuttanut uusi nuori emäntä. Hän kutsui meidän lähitilojen nuorista emännistä koostuvan porukkamme kylään ystävänpäivän iltana. Tapaamme tällä porukalla kerran parissa kuukaudessa, silloin käymme yhdessä syömässä tai jonkun tuvassa iltaa istumassa. Tosi hauska, sekalainen joukko eri-ikäisiä naisia, joka luontevasti kasvaa, kun joku kylän nuorista miehistä saa haaviinsa morsiamen, joka uskaltaa muuttaa tänne peltojen keskelle.

Miten nämä uudet ihmiset tänne löytyvät? Lyhyesti voisin kohta 10 vuoden Iitissä asumisen perusteella tiivistää, että yleisimmin 1. risteilyiltä, 2. baarista, 3. netistä, tai 4. ollaan vaan tunnettu aina.

Sillä, että juo naapureiden kanssa joskus vähän reippaammin kuohuviiniä, on asumisviihtyvyyteen pelkästään positiivinen vaikutus. Paljon hauskempaa moikkailla kylänraitilla tai kauppajonossa, kun on tullut edellisellä naurettu kippurassa enemmän tai vähemmän laadukkaille jutuille.

Menin näihin kemuihin kauteen parhaiten sopivalla menopelillä, eli potkukelkalla. Ilta hämärsi, hajuvesi tuoksui kaulaiinassa. Tie oli juuri sopivasti jäässä, matkaa vain vajaa kilometri ja kelkka luisti. Poljin kun pikkulapsi, ihan innoissani. Olin melkein perillä, kun siirryin viimeisen 100 metriä isomman, myöskin katuvalottoman tien varteen ja tajusin että olin juuri pessyt takkini, eikä siinä nyt ollut heijastinta. Minulla ei myöskään ollut jokamaalaisen trendivarustetta, otsalamppua mukanani. En kääntynyt takaisin, ajattelin että keksin jotakin. Oven edessä jo nauratti; joku oli tullut pulkalla. 

Kotiin lähitessäni avasin suuni tästä turvallisuusongelmasta, olihan ulkona jo aivan säkkipimeää. Näin jo mielessäni ojasta ojaan haparoivat potkurin jäljet, kun pikkuhiprakassa huiskin menemään Marttilan valoja kohti. No eipä tarvinnutkaan haparoida. Hädässsä ystävät tunnistaa siitä, että ne pakkopukevat sinut persu-huomioliiviin, lykkäävät päähäsi otsalampun, halaavat reippaasti ja päästävät vasta sitten kotimatkalle. 

Jaa

Kommentit (13)

Kuva sinusta paluumatkalla olisi voinut olla piristävä lisä tähän postaukseen! ;)
Juuri tällaiset illanvietot ne ovat sitä parhainta "sielunhoitoa".Tällaisten iltojen jälkeen jaksaa taas pakertaa sitä tavis-arkea - vai mitä olet mieltä? Joo olen sama mieltä ed.kirjoittajan kanssa,että kuva olis ollut kiva juttu äipästä,joka ketkupolkalla huristelee kotia kohti heijastimet ja otsavalo vilkkuen....! p.s. kyllä maalla on mukavaa sanoo nimim. kokemusta on.
Mistähän mulle löydettäs teidän kylältä maajussi?! :D
Miksi persu-huomioliivi? Huomioliivit ovat tosi tärkeitä, ja maailmalla niitä käyttävät suurkaupungeissa monet pyöräilijät (ja tietysti myös monet lapset). Kovin negatiivisesti pisti tuo sana "persu-huomioliivi" silmään, mutta ehkä se näin ulkosuomalaisena on minulle vain vieras yhdistelmä, ehkä huomioliivejä nimitetään Suomessa noin sitten yleisemminkin? (Tosin harmi, jos niin on, sillä ainakin minusta huomioliivin käyttö leimataan sillä negatiiviseksi asiaksi.)
Hauskaa miten tämä huomioliiviasia nyt kuohuttaa. Joo, siis olisi pitänyt kirjoittaa terkemmin, eli sain kaverilta perussuomalaisten logolla varustetun huomioliivin, se on mielestäni persuhuomioliivi. Mitenkään muuten ei ollut tarkoitus nimitellä tai yleistää, ei liivejä eikä persujakaan.
Ei kuohuta. Mutta olisin ollut yhtä lailla hämmästynyt, jos olisit sanonut luovasi lunta kokoomuslapiolla. Sana ei auennut tekstistä.
Etkö tosiaan ole koskaan kuullut persuista = Perussuomalaisista??
Mikä on persu- huomioliivi?
Kuulostaa uskomattoman ihanalta kylältä asua, kuin unelmaa, noinhan sen kuuluukin olla. meilläpäin keskitytään vain levittämään perättömiä valheita naapureista. tahtois muuttaa tuollaiseen kylään (heti kun keksin miten maanviljelijä pakkaisi pellot muuttoautoon)
Oi, tuollaiset illanvietot ovat parhautta! Meidän pikkukylällä on sama meininki, ja onpa itsellänikin ihana kokemus viime (vai olikos se jo toissa-) talvelta, kun huristelin parin kilometrin kotimatkaa illanistujaisten emännän lainapotkurilla tuhatta ja sataa koko kotimatkan pituista alamäkeä jäisellä kyläraitilla letit iloisesti perässä heiluen. Meidän porukassa pyörii myös muutama huomioliivi, joita ei erikseen palautella omistajille, vaan ne odottavat aina tarvitsijaa kulloisenkin skumppaillan päätteeksi milloin kenenkin luona.... :) Naapureista on tullut ystäviä, meistä on tullut kyläyhteisö <3
Huh huh :) ihania naapureita, kyllä maalla kaikki on toisenlaista. Kyllä kuulostaa kivalta, että emännät kokoontuu turisemaan. Päivä piristys Tää kirjoitus.
Siis aivan ihanaa
Potkuri on paras menopeli, jos on liukasta. Me potkutellaan joskus iltarientoihin myös kelkalla Lapissa, siellä kun ei hiekoiteta kävelyteitä. Samalla saa raitista ilmaa! Ja tietty otsalamppu otsalla!