Olgan kotona

Pyykkien levittelijä

Jaa

Hilma, Kolmevuotias supermimmi alkaa olla mahtavassa keskusteluiässä. Taluttelin muutama päivä takaperin Hilmaa Pette-ponin selässä. Juteltiin siinä samalla kaikenlaista.

Hilma: Kun mä kasvan aikuiseksi saanko mä hypätä esteitä Elholla?

Minä: Juu, saat sä aikaisemminkin, kun olet vähän isompi.

Hilma: Niin, mä kasvan kokoajan isommaksi. Ja te iskän kanssa pienenette.

Minä: Ai?

Hilma: Niin, ja kun me ollaan Helgan kanssa isoja, me ratsastetaan Elholla ja Woodylla ja te Iskän kanssa ratsastatte Pette-ponilla. Sit me taas muututaan pieniksi, te kasvatte isoiksi ja taas vaihdetaan…. Niin se menee Äiti.

Olin niin mykistynyt etten osannut muuta kun hymyillä vaikka alkoi itkettää. Onkin tullut paljon mietittyä elämää ja sen vauhtia tuon jälkeen. Lapsen kasvaminen ja kuten Hilma sen sanoi, oma pieneneminen. Pelottavaa.

No vaikka pienenisin kuinka, onneksi Hilmalla on tulevaisuutta varten suunnitelmat jo varsin selvät. Ripustimme pyykkejä illalla yhdessä, minä ja pikkupyykkäri.

Hilma: Voisko Äiti musta tulla isona pyykkien levittelijä?

Minä: (naurua pidätellen) Juu, kyllähän susta voi, jos haluat.

Hilma: Haluun. Musta tulee isona taidemaalaaja, ratsastaja, pyykkien levittelijä ja kaupunkilainen.

Jaa

Kommentit (10)

Ihanaa kun lasten haaveammatit on juuri sitä mitä ne haluu tehdä, eivätkä mitenkään liitoksissa palkkaan tai sosiaaliseen statukseen. Kuvat ovat tosi ihania.
ihana <3 Ei paljon naurata tossa ekassa kuvassa, aivan helmi Hilma :)
Elämän pieniä SUURIA pysäyttäviä tuokioita. <3 Voi kun niitä sais purkitettua hyllylle säilytykseen, aina välillä vois lonksauttaa kantta ja nuuhkaista hymyillen...
Aivan ihana Hilma!!! Kiitos Olga kun jaksat tätä blogia pitää!!! Ja mukavaa joulun (!!) odotusta perheellesi
Hilmalla on toiveammatti "samaa sarjaa" kun minun tytöllä joka haluaisi olla isona kynttilän sytyttäjä ...
Aivan ihania lapsia sinulla! Minäkin muistan, että lapsuuteni haaveammatti oli tiskaaja. Sitä ei saanut kotona silloin alle kouluikäisenä tarpeeksi tehdä, kun astiat piti aina laittaa vaan koneeseen ;) Nyt olen saanut toteutaa sitä "haaveammattia" viiden lapsen perheessä ihan riittämiin.
Oma esikoistyttäreni ilmoitti kolmevuotiaana reilu parikymmentä vuotta sitten, että hänestä tulee kirjailija tai lehmänlypsäjä :).
Meidän poika halusi olla pienenmpänä lottokoneen käyttäjä : ) Tuima on ilme ekassa kuvassa...
Haluaisin kertoa, että pidin sinun esiintymisestäsi Puoli seiskassa. Hälytin oikein poikanikin katsomaan. Olethan meidän vapaa-ajan asunnon melkein naapuri.Meillä on paikka Artjärvellä. Ohi mennään aina Kausalan kauppareissuilla. Olen pitänyt blogistasi ja pidän edelleen. Odotin tämänkin kommentin kirjoittamista jo jonkun päivän. En osaa jättää viestejä sinun nykyiselle uudistuneelle blogillesi. Olisitko kiltti ja neuvoisit sivullasi. Ehkä joku muukin on samalla tavalla hukassa. Pidin niin pienistä kisupötkylöistä. Hyvää syksyä teille. Terveisin PirjoR
Hei Pirjo, kiva kuulla että en täysin nolannut itseäni Puoli seitsemässä! Kiitos sinulle. Tosiaan tämä uusi blogialusta on vielä vähän alkumetreillä, mutta kiva kun huomasit ettei tosiaan kommnentointi taida onnistua, koitan selvittää asiaa! Hyvää syksyä ja kiitos vielä!