Olgan kotona

Riitaa ja rakkautta

Jaa

Meillä on juuri saatu päätökseen parisuhteen huoltoviikot. Ja että mitenkäs sitä huollettiin? No ihan perinteisesti riitelemällä kunnolla. 

Meidän parisuhdearkemme rullaa hyvinkin säännöllisellä syklillä. Pitkään menee tosi hyvin, perusarkea, kaikki sujuu ja mukavaa on. Sitten tasaisuus alkaa latistamaan mielialaa, alkaa kertymään pieniä asioita mieltä jäytämään. Joku vinoilu tai tapa alkaa ärsyttää ja leikkisä ilmapiiri vähenee. Sitten tulee riita, sitä seuraa toinen tai useampikin riita ja seuraava viikko eteenpäin meneekin mökötyksen ja arjen suorittamisen välimaastossa. Tuona aikana kerätään voimia ja aseita tulevaan jättiriitaan ,jolla putsataan ilmapiiriä oikein reilulla kädellä. Jättiriita käydään joka kerta lähes samasta aiheesta, ainakin suurinpiirtein, eli se pohjautuu vahvasti suhteen samoihin jännitteisiin.  Se on niitä riitoja missä toinen nukkuu sohvalla, missä alkaa itkettää ja missä sanotaan (=huudetaan) asiat toiselle todella suoraan. Vaikka jättiriita on tunneskaalaltaan selkeästi suurin, se on onneksi nopeasti ohi. Ja sitten: yhtäkkiä, kun myrsky laantuu, sitä voi taas katsoa toista silmiin ja hymyillä. Sitten alkaa alusta, mennään useampi kuukausi iloisesti kunnes taas riita tulee tarpeeseen. Meillä tämä kaava pyörähtää ympäri keskimäärin ehkä 3 kertaa vuodessa. 

Kun me aloimme Tuukan kanssa seurustelemaan, hän varoitti ettei siitä tule helppoa. Kaksi vahvaa persoonaa, täysin erilaisista taustoista. Vastasin, että olen aina halunnut parisuhteen missä saa myös riidellä niin, että voi heitellä lautasia lattialle. Ja sellaisen myös sain. Tosin en ole tainnut heittää lautasta maahan kuin kerran ja Tuukka ei sitäkään, mutta ainakin aina näin riidan jälkeen olen sitä mieltä, että hyvin valmisteltu ja läpikäyty riita puhdistaa aidosti ilmaa.

Mutta ennen kaikkea: Riita testaa suhteen pohjaa, nimittäin rakkautta, että onhan sitä olemassa? Haluan ajatella että ollakseni rehellinen itselleni, minun on uskallettava kyseenalaistaa monia valintoja elämässäni, mukaan lukien myös parisuhde. Jättiriita on aina se hetki missä suhde tarkistetaan ja ikäänkuin päivitetään, että molemmat haluavat tätä, yhteistä elämää.  Parasta on kyllä se, kun voi kaiken sen mökötyksen ja kiukuttelun jälkeen taas todeta itselleen että kyllä, yhdessä ollaan ja aina vain paremmilla eväillä.

P.S. Huomatkaa kuvassa mukana lepyttelyruusut!

Jaa

Kommentit (10)

Hienosti kirjoitettu, näinhän se menee
Kuulostaa ihan meidän parisuhteelle :D mutta minulla vielä opittavaa, koska mies joutuu hyvinkin usein olemaan se rauhan aloittaja :D kovapäinen kuin olen :D
Huh on näitä myrskyjä onneksi oikeasti myös muillakin. Epäillyt jo oman suhteen normaaliutta kun muiden ihmettelyä kuunnellut parisuhderiidoistamme. Muilla kuulema ei kovin huudeta saati raivota kunnolla.. Epäilenpä...
Sun kirjoitus oli aivan kun mun kynästä ja elämästä lähtöisin. Täällä tuttavat aina kauhistelee meidän riitoja ja hokee, kuinka varmasti ottaisivat eron jos heille huudettaisi niin, kun me mieheni kanssa huudetaan toisillemme. Joskus on vain puhdistettava ilma kunnolla ja sanottava mitä sanottavana on... ja tietenkin vähän lisää. Minä olen sitäpaitsi mestari mököttäjä! Tällähetkellä 3 viikko hiljaisuutta menossa, enkä muuten aio sanoa ensimmäistä sanaa ;) Olette ihania.
nämä niin sanotut riivinrauta kohtaukset voivat olla esim. väsymyksestä, liian suurista odotuksista(minähän jaksan)riittäisi tuo ihan tavallinen arki(niin kuka sitten pitää tavallisena arkena)pitäisi vähän miettiä mitä suustaan laukoo ne jää aika hyvin mieleen ja sitten niin sanottuna pahana päivänä tulee takaisin. ei tämä elämä niin raskasta ole kun osaa hiukka keventää ja joskus luopua niin sanotuista unelmista. pääasia kun on terve ja saa käydä esim. töissä(kaikilla ei ole näin hyvinasiat).
Toki riidat kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen,mutta jatkuva huutaminen tai toisen nimittäminen ei ainakaan minusta ole mukavaa,ja varsinkin jos perheessä on lapsia. Se voi itse asiassa luoda hieman ahdistavan ja pelottavan tunnelman kotiin. Ja pitkään "mököttäminen"ei ole aikuista käytöstä. Pitäisi osata pyytää ajoissa anteeksi,ja vielä niin että lapsetkin näkevät ja kuulevat anteeksipyynnön ja sen että vanhemmat sopivat riidan keskenään,eikä riita jää hiertämään kovin pitkäksi aikaa. Ja tämä on koettu omassakin parisuhteessa,ja silloin kun vielä oli jotenkin epävarma olo siitä,että haluaako toinen olla juuri minun kanssani ja halutaanko elämältä samoja asioita,niin silloin riidat helposti kärjistyvät,ja varmasti väsymys on omiaan lisäämään alttiutta jatkuviin riitoihin. En ainakaan itse haluaisi enää olla mikään "riivinrauta". Onhan se paljon mukavampi olla kotona,kun ei jatkuvasti tarvitse riidellä ja huutaa:)
...jos heille huudettaisi niin, kun me mieheni kanssa huudetaan toisillemme... Jäin miettimään, onko teidän riidoissanne kyse vain kovasta äänestä vai siitä, kumpi keksii mojovampia loukkauksia? Niin tai näin, vaikuttaa aika kypsymättömältä käyttäytymiseltä, huutaminen ja varsinkin tuo viikkokausien mököttäminen. Aiotteko kenties jatkaa karjumista vielä vanhainkodissakin? Huokaus.
Aivan mahtava postaus <3 Elämää <3 merikapteeninvaimo.blogspot.fi
Kiitos kaikille kommenteista, hyvä jos kirjoitus herättää keskustelua. Haluan vielä korostaa että meillä riidellään kuitenkin aika harvoin, eikä elämä ole "jatkuvaa huutamista". Ja sitten kun riidellään, niin ei lasten kuullen. Toki lastenkin kanssa erimielisyyksistä saatetaan puhua, muttei huudeta tai varsinaisesti riidellä. Minusta riiteleminen voi olla ja onkin muuta kun toisen loukkaamista, se on myös tapa saada sanottua vaikeita asioita ja olla rehellinen toisen edessä. Vähän riitoja ja paljon rakkautta kaikille! <3 Olga
Kuulostaa tutulta. Jännä miten riidan jälkeen tuntuu aina, kuin olisi rakastunut uudelleen puolisoonsa :)