Olgan kotona

Rokkikeikalla

Jaa

Vein eilen Helgan ja Hilman junalla Helsinkiin. Helsingistä jatkettiin taksilla Barona-areenalle, Apulannan jäähallikeikalle. Kovasti mietitytti, miten pienet jaksavat koko illan, mutta muutamia väsymysitkuja lukuun ottamatta, meni todella hienosti. Siellä ne tapittivat kuulosuojaimet päässä keikkaa, Hilma tosin otti pienet torkut Tuukan sylissä puolen välin paikkeilla ja lopuksi taas heräsi kannustamaan kun Tuukka lähti katsomosta ja pääsi lavalle soittamaan pieneksi hetkeksi.En ole koskaan fanittanut mitään bändiä isosti, olen enemmän sellainen radion kuuntelija, mutta Apulanta ei jätä millään tapaa kylmäksi. Bändi myös liittyy minun elämääni sattuneista syistä niin vahvasti, että monta kertaa oli keikan aikana itkussa pidättelemistä.

Helga kysyi minulta eilen, että onko iskä muuttunut niistä ajoista, kun hän vielä soitti bändissä? On, paljonkin ja minun mielestäni edukseen. Kävelimme eilen Tuukan kanssa Jäähallin käytävillä ja tuli mieleen Tuukan viimeinen bändikesä 2004, kun olin hänen mukanaan lähes kaikilla festareilla. Muistan ajasta lähinnä vain sen, että olin tosi rakastunut. Eilen kuljin samalla lailla Tuukan kanssa, kaksi pientä neitiä vaan siinä välissä. Takana 10 vuotta yhteistä elämää ja edelleen kyllä, olen tosi rakastunut.

Hups, olipas imelää. 

Jaa

Kommentit (9)

Oli hienoa nähdä Tuukka lavalla, silloin Apulanta näytti APULANNALTA!
Hei Olga, ei rakkauden tunnustaminen ole imelää, se on maailman hienoin ja paras asia,mitä kahden ihmisen välillä voi olla - sanoo nimimerkki 38 vuoden jälkeenkin rakastunut.
Loistava keikka!!! Ja oli mahtavaa nähdä myös Iitin poika lavalla!!! En juuri lähde isojen "gurujen" perässä Isolle kirkolle keikalle mutta tämä oli nähtävä!!!! Sitä uutta Suurta keikkaa odotellessa! =)
Ihanan imelää <3 Kyllä sen saa sanoa ääneen jos on onnellinen ja rakastunut. Edelleen. Tässä maailmassa on niin paljon ikäviä asioita, että on mukava lukea välillä tälläistäkin imelyyttä.
Oi, miten kaunista kuulla, että 10 vuoden jälkeenkin voi olla edelleen rakastunut.
Olin samaisella perjantain keikalla ja kyllä se hienoa oli! Ensimmäistä kertaa näin myös Tuukan lavalla, hienoa sekin. Ihanaa, että teillä on edelleen ihanaa <3
Olin lauantaina, ja olihan huikea rokkikeikka. Ja vanhan sydäntä lämmitti nähdä Tuukka lavalla. Iloa teidän elämään.
Apulanta on kyllä ihan huippubändi, harvoja suomalaisia mistä tykkään ihan oikeasti. Yleensä kuuntelen vain ulkomaista musiikkia. Ja eikös se vanha sanonta mene, että "helppokos tuollaista miestä on rakastaa" ;)
Sanat eivät riitä kertomaan lauantain keikasta...niiiiiin huikeaa! Kävin sinua pikaisesti moikkaamassa ennen keikan alkua siinä aulassa, oli mukava nähdä livenä sekä sinut että Tuukka. Tuukkaan en ole törmännyt sen jälkeen kun viimeisen keikkansa Kirkastusjuhlilla soitti, mies oli muuttunut! :) Ja hyvään suuntaan, minunkin mielestäni ;) Oli tosi liikuttavaa nähdä tuttu kolmikko lavalla yhdessä! Täällä keikkatunnelmia http://www.maitolaiturinkyllikit.blogspot.fi/2015/01/halkomaki-pala-siita.html