Olgan kotona

Rouva ikkunassa

Jaa

 

Tuukka on kotona. Aamulla, päivällä ja illalla. Ei töissä, ei Helsingissä tai autossa matkalla kotiin tai töihin, vaan meidän kanssamme kotona. Niin siistiä! Kun oma elämä on, muutamia työkeikkapäiviä kuukaudessa lukuunottamatta pääosin täällä ja toinen reissaa päivittäin, sitä toivoo tänne lapsi- ja eläintäyteiseen kuplaan aikuista seuraa. Onneksi on tallikaverit, naapurin Mirja ja Babuska, muuten tuskin olisin järissäni. Silti, normaaliarkena ihan aidosti minä odotan Tuukkaa töistä kotiin. Kuulostaa hassulta ja vähän nololta, että sielläkö se odottaa reppana ikkunassa, mutta kuulostakoon. Joka kerta minä ilahdun, kun tuttu auto ajaa pihaan.

Ja nyt se on yhtäkkiä täällä, korjaa kasvihuonetta, on jatkuvasti kottikärryillä menossa jonnekin, ratsastaa ja puuhastelee pihalla lasten kanssa. Siinä se vitsailee, pohtii politiiikkaa, kiukuttelee ja juoruaa kanssani niin kuin pitääkin. Voi kun aina olisi kesä.

Tai korjaan: Voi kun tulisi se kesä! Tänään tallensin kameralle pitkästä aikaa oudon valoilmiön, nimittäin auringon. Tuli kyllä tämä paiste viime hetkellä, alkoi nimittäin minullakin huumori loppua tämän kosteuden ja palelemisen suhteen. Tänään liikuin useaan otteeseen pihamaalla ilman takkia ja Marttilanmäellä ei satanut pisaraakaan. Ystävät, toivoa on.

Jaa

Kommentit (5)

Niinhän se on että perhe-elämään kuluu isä,äiti ja lapset ;) Ja kun on parisuhteessa,niin on onni että rakastaa puolisoaan, kaikillahan sekään ei ole itsestäänselvyys......... <3
Minä ollessani kotiäitinä kaupungissa katselin mieheni työpäivän päätyttyä aika-ajoin ikkunasta ja hymy levisi huulille, kun tuttu hahmo ilmestyi pihaan! Nauttikaa te siellä nyt! Koko perhe koossa - parasta! <3 Minna
Ihanaa <3 Nauttikaa toistenne seurasta. Itse kotiäitinä ollut nyt viisi vuotta ja välillä on aika yksinäistä kun ei ole ketään aikuista juttu seuraa. Lapsethan höpöttelee kokoajan ja meneehän se aika niidenkin kanssa. Nauraen ja tietty välillä kiukutellen :D Mutta on se ihanaa kun se mies tulee töistä kotiin. Ja edelleen, näiden monien vuosien jälkeen, odottelen tässä keittiössä ja katselen ikkunasta. Ja kun se mies sieltä pihaan saapuu niin siellä ne perhoset vatsassa kutittelee ;)
Niinhän sen kuuluu ollakin ,että odottaa toista . Luin jostain parisuhdeoppaasta joskus , että jos puolisot eivät odota ja ikävöi toisiaan , on se ensimmäinen merkki siitä ,että pitäisi tehdä jotain suhteen eteen.
Pääsen tunnelmaan! Juuri tänään sanoin, etten ole varmasti ikinä iloinnut mieheni lomasta näin paljon kuin nyt, kun olen kotona meidän pirpanan kanssa :-)