Olgan kotona

Spaghettirutiini

Jaa

Olen huomaamattani ujuttanut perheeni arkeen lisää perinteitä jotka olivat perinteitä myös lapsuudenkodissani Nurmeksessa. Tuukkaa ihmetyttää kun nykyään meillä syödään lauantaisin speghetti polognesea, koska hän hyvin tietää että näin tehtiin myös lapsuudenkodissani. Spaghettia tehdään myös enemmän kuin on tarvis ja lopput siitä syödään sunnuntaina pannulla paistettuna. Viikonloppuisin päivällä keitän yhä useammin lounaaksi puuroa, kuten Nurmeksessakin oli tapana, olihan se nopea ja edullinen lounas 7-henkiselle perheelle.
Äitini on hyvin sairas. Rykelmä erilaisia neurologisia sairauksia on jättänyt äidistäni jäljelle vain hennon kuoren. Joka kerta kun käyn katsomassa äitiäni, palaan askelta vahvempana ihmisenä kotiin. Samalla kun sydämeni valmistautuu loppuelämään ilman äitiä, takerrun käytännön tasolla arjen rutiineihin, kuten lauantain pastakastikkeeseen.
Äitini rakasti valkosipulia, sitä laitettiin joka ikiseen ruokaan paitsi siihen päiväpuuroon. Viime lauantaina laitoin polognesekastikkeeseen pitkästä aikaa reilusti valkosipulia. Äidin vaikutus minussa tuntuu vahvempana kuin koskaan ja annan sen tuntua.

Jaa

Kommentit (15)

Makarooni/spagetti on paistettuna niiiin hyvää, nam! Kannattaa tehdä siis liikaa yhdelle aterialle. Voimia! Marika
Ihana kun vaalit perinteitä lapsuuden kodistasi. Ne ovat todella arvokkaita ja niistä saa voimia elämään joka joskus tuntuu kohtuuttoman raskaalle. Voimia ja jaksamisia elämäänne näin vaikeana aikana.
Meilläkin syötiin lapsuuskodissani usein vloppuisin puuroa! Hetken aikaa oli puurokiintiö täysi, mutta nyt "syyllistyn" itsekin siihen aika ajoin. Voimia sinulle raskaaseen aikaan, yritä jaksaa.
Voi miten kaunis kirjoitus...Ja niin totta. Voimia ja hymyn pilkahduksia jokaiseen päivään.
Hei ! tiedän vähä liian hyvin miltä sinusta tuntuu, myös oma äitini on sairastunut vakavasti ja käyn samaa valmistautumsta läpi mistä kirjoitit! eromme on vain se että olen vasta 17v, eikä omaa perhettä ole mutta olen huomaamattani ottanut äidin paikan lapsuuden kodissani jossa vielä hetken asun! Voimia, kyllä elämä kantaa ! :)
Kuulostaa hyvin tutulta, valitettavasti :( Olen 33v. ja äitini 61v., en todellakaan odottanut kokevani toisenkin vanhemman menettämistä ennen keski-ikäistymistäni. Mutta näin elämä meitä koettelee. Jaksamista Olgalle ja muille kohtalotovereille.
Olen lukenut blogiasi jo hyvin pitkään. En voi samaistua elämäästi juuri mitenkään, en ole äiti tai asu maalla, mutta pidän tyylistäsi kirjoittaa arkisesta elämästä ja sen iloista. Tämä kirjoitus sai minut laittamaan kommentin. Minulla on vielä nuori äiti (alle 50), mutta viime vuonna kävin läpi rankkoja ajatuksia hänen sairastuttuaan syöpään. Nyt hän on taas (ainakin toistaiseksi) terve. Voin vain kuvitella, miten rankkaa tuollainen sinun tilanteesi on. Pitkä ja hidas sairastaminen on varmasti raastavaa, vaikka siinä ehtiikin miettiä ja jutella kaikista asioista. Toivon kaikkea lämmintä ja kaunista Sinun ja koko perheesi elämään.
Ensin koirasi "meni tähtiin" ja sitten KISSASI KATOSI !!!!!! Lapsesi olivat huolissaan !!! Kissaa PITÄÄ OPETTAA tulemaan kotiin ja HUUDELLA iltaisin nimeltä !!!! Meidän Matti-kissa 4 vee ulkoilee ja on opetettu tulemaan KOTIIN ****** Kevätterveisin äiti, Emppu 13 vee ja Matti-kissa
Sattui silmääni tuo, että olet Nurmeksesta, sieltä minäkin olen syntyjäni, ajautunut Helsingin ja Järvenpään kautta Iisalmeen. Täytyypäs minunkin tehdä lapsilleni spagetti pologneseä runsaalla valkosipulilla höystettynä. en ole sitä aikoihin tehnytkään, Ehkäpä siitä jää omille pojilleni sitten kuoltuani hyviä muistoja, koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän! Itse olen tällä hetkellä 53v. ja poikani 15-v., 17.v. ja 20v. Jaksamista ja kevään odotusta sinulle ja perheellesi Olga!
Hei Olga, Olen ihan ensimmäistä kertaa lukemassa sinun blogiasi. Kirjoitit herkästä asiasta koskettavasti. Itse olen menettänyt äitini jo pienenä, joten vastaavia muistoja äidistä ei ole. Olen kuitenkin itse pienen tytön äiti ja jäin miettimään mitä muistoja ja traditioita mahdan hänelle jättää. Spaghetti ei ainakaan ole huono vaihtoehto koska Heinähatun ja Vilttitossun innoittamana meillä sydään spaghettia todella usein :) Voimia ja jaksamista Sinulle. Iloa ja valoa koko perheelle.
Terveisiä Pirkolle. Hän on maailman ihanin kuvisope. Olin ihan surkea kuvaamataidossa ja äidilläsi oli aina joku kiva ja kannustava kommentti. Lämmöllä häntä muistelen useastikin.
polognesea, se on b.llä ainakin meillä Suomessa..
elämänmakuisesta blogistasi, ihan aa:n kiusaksi "plogistasi". Kieliopin/kirjoitustavan tuijottaminen tuskinpa kuuluu blogien seuraamiseen taikka kirjoittamiseen. Get a life, riipaisevampaa sisältöä voisi olla ja joku tunnoton on vaan huolissaan peestä... Kuulisittepa, miten Uudessakaupungissa puhutaan... Toivon sinulle jaksamista ja aurinkoisia päiviä tilanteesta huolimatta. Blogisi on ihana, koska aiheet löytyvät arjesta. Kiitos.
Tiedän, kuinka raskasta on, kun läheinen ihminen sairastuu. Paljon voimia surun ja arjen keskelle! Blogisi on ihana.
Paljon lämpimiä ja mukavia muistoja kuvistunneilta. Terveisiä. ...ja voimia!