Olgan kotona

Surua talossa

Jaa

Isäinpäivä. Kirjoituspäivä. Olen siirtänyt ajatusta kirjoittamisesta ja tehnyt tänään jo kaikenlaista. Ajattelin ensin että sivuutan aiheen, mitä minulle oikeasti kuuluu ja kirjoitan vaikka lasten ihanista isäinpäiväkorteista jotain. Mutta se tuntui teennäiseltä. Olen tehnyt päätöksen että kirjoitan täällä paloja oikeasta elämästäni, rehellisesti, en osaa tehdä tätä toisella tapaa.

On vielä liian vaikea kirjoittaa siitä, miltä tuntuu kun oma äiti on poissa.

Surupäivä toi kuitenkin lähelle kaikki tärkeät ihmiset ja yhtäkkiä kukaan ei käynyt somessa, kiirehtinyt kotiin tai pakoillut vaikeitakin puheenaiheita. Yhteinen suru avasi, lähensi ja nosti ne elämän tärkeimmät asiat pintaan.

Olen surullinen, mutta minulla on hyvä olla.

En halua toipua tästä ihan kokonaan koskaan. 

Jaa

Kommentit (47)

Voimia! Kokemuksesta tiedän, että omaa äitiä on aina ikävä. Suru muuttaa muotoaan ja se on aina läsnä, mutta sen kanssa oppii pikkuhiljaa elämään.
Voimia! <3 Äitini kuolemasta tulee pian 8 vuotta. Ikävä on välillä suunnaton, mutta muistot auttavat pääsemään siitä yli. Aika parantaa!
Voimia Olga <3
Voimia ja lämpimiä ajatuksia koko perheellenne. Äidistäsi on hyviä muistoja. Yläaste ei ollut helppo. Pirkon kuvistunnit oli henkireikä. Lepopaikka. En koskaan ollut taiteellisesti mitenkään lahjakas, mutta silti yleensä tuli vain kehuvia ja kannustavia kommentteja. Lämpimiä ajatuksia sinne.
Pirkon muistoa kunnioittaen <3 lämpimät muistot opena.. Voimia ja jaksamista Olga ja muu perhe.
Surun keskeltä kimmeltää kauniit muistot. Osanotto teille jokaiselle.
Niin se on, että läheiset vie palan mukanaan ja koskaan ei voi olla niin kuin ennen. Isäni kuolemasta on jo kohta 12 vuotta, mutta aina vain nousee pala kurkkuun. Varsinkin näin isänpäivänä, kun on vain muistot ja kynttilä haudalla. Mutta onneksi ne muistot ovat hyviä. Pidä niistä kiinni! <3 ajatuksin...
Todella paljon voimia surussanne. Oma isäni kuoli vasta, hautajaisetkin ovat vielä edessä. Suuresta surusta ja ikävästä huolimatta elämä jatkuu päivä kerrallaan.
Paljon lohduttavia enkeleita rinnallesi Olga!
Lohdutushalaus!
Lämpimin ajatuksin ja surussanne mukanaeläen. Olette niin supersuloinen perhe,että....
Sytän tuikkumereen yhden lisää, äidillesi. Voimia, sitä varmasti saat perheestäsi. Lämpimiä ajatuksia.
Otan osaa koko perheen suureen suruun.
Lämmin halaus teille kaikille ja paljon, paljon voimia.
Lämmin osanottomme.
Osanottoni. Voimia sinulle ja läheisillesi.
<3 osanottoni ja voimia koko perheelle.
Voimia teille koko perheelle.
Voimia teille koko perheelle.
Voimia teille koko perheelle.
Voimia teille koko perheelle.
Osanottoni ja voimia koko perheelle. Pirkosta jäi lämpimät muistot minulle kuten taatusti monelle muullekin ex-oppilaalle. Kyyneleet tulivat silmiin kun luin blogisi tänään. Muistan äitisi rentona ja hyväntuulisena opettajana (toisin mitä useimmat opettajat olivat siihen aikaan). Oli onni saada olla äitisi oppilaana. Uskon että äitisi loistaa nyt tähtenä taivaalla, pitäen huolta teistä kaikista.
Lämmin osanotto. äitisi oli ihana ihminen. Niin monet kerrat teillä vierailtiin ja aina oli yhtä lämmin vastaanotto. <3
Osanottoni, ja voimia koko perheelle.
:, ( voimia sinne teille koko perheelle.
Oman isän poismenosta opin että lähtö voi joskus olla helpottava asia, vaikka onkin surullista. Jaksamista, voimia ja lämpimiä ajatuksia sinne! <3
Osanotto suruun.
Osanotto suruun.
Oman äitini kuolemasta on nyt 5 kuukautta ja ikävä on kova. Uskon, että suru helpottaa jossakin kohtaa ja muuttuu ihaniksi, rakkaiksi muistoiksi. Onneksi sinulla on oma perheesi. Lapset antavat voimaa ja iloa jokaiseen päivään ja vievät elämässä eteenpäin. Voimia teille kaikille <3
Otan osaa suruunne. Voimia sinne terveisin Minna

Sivut