Olgan kotona

Tämän kylän tyttöi ja poikii

Jaa

Joskus oikein havahtuu, että onpas lasten kanssa erityisen mukavaa. Tänään oli sellainen päivä. Tytöillä oli muskaripäivä ja lähdimme kerrankin ajoissa liikkeelle. Me kävimme kirjastossa, ruokakaupassa, eläinten rehuostoksilla ja kirpputorilla.  Kaikki olivat autossa hereillä ja hyvällä tuulella.

Lasten kanssa meneminen ja lähteminen menee todella helposti hoputtamiseksi ja sitä myöten tiuskimiseksi. Pukemiset ovat aina kokonainen ohjelmanumero, kiire alkaa painaa päälle. Tytöt usein kysyvät minulta heti kun olen sanonut vähänkin napakammin että just nyt lähdetään, että ”Onko meillä äiti kiire?”

He kuulevat sen jo minun äänestäni! En halua tiuskia turhasta. Varsinkaan kiireestä, jonka minä omilla säätämisilläni tai ajan virhearvioinneilla olen aiheuttanut. Olen siis päättänyt parantaa tapani.

Tänään meille jäikin ylimääräistä aikaa ennen muskaria. Hain kaupasta meille karjalanpiirakat. Istuimme parkkipaikalla autossa ja jokainen esitteli kirjastosta juuri lainaamansa kirjan. Juteltiin, syötiin piirakoita ja kuunneltiin pitkästä aikaa yhtä tyttöjen lempikappaletta,  Pariisin kevään Tämän kylän poikii, kolme kertaa peräkkäin. Torsti ”lauloi” mukana ja kaikkia nauratti. Pinnan venytys palkitsee. Mitäs sitten jos sitä pipoa etsitään välillä todella pitkään?

Jaa

Kommentit (9)

Olis tosiaan tervettä välillä kokeilla mennä tuonne eteiseen lasten kanssa muutenkin kuin takakireällä asenteella ja käskevällä äänensävyllä varustettuna. Osaiskohan lapset pukeutua ihan itse ja näppärästi, jos vaan muuttaisin omaa asennettani ja aikatauluani? Se kiirehän on MUN syy, eikä sen lapsen, joka ei tunne kelloa tai tajua muutenkaan, mitä edes tarkoittaa sana aikataulu. Kiitos Olga tästä, tätä uskaltaa (ehkä) jopa kokeilla kotona. :)
Jee Katri, kivaa etten ole ainoa joka äkäilee... Kiitos kannustuksesta!
Just näin. Aina ja joka paikassa kuulee vanhempien motkottavan lapsilleen kiireestä sinne ja tänne. Vois vähän mennä itseensä..
Ai, että minä tulen aina hyvälle tuulelle lukiessani päivityksiäsi ja koko blogia. Olen alkanut seurata sitä vasta tässä lähikuukausina olen lueskellut noita vanhojakin ja katsonut ohjelmauusintaa, joka kyllä nyt päättyi. Nyyh! Tuliskohan siihen joskus jatkoa??? Näin kaupunkilaisena välillä haaveilee maallemuutosta ja minä niin ihailen tapaasi olla ja touhuta lasten kanssa, teidän maalaismiljöötä jne. :-) Aion tulla moikkaamaan sinua kirjamessuille! Näin ohjelmasta, että olet siellä!
Kiitoa Minna! Hauska kuulla että olet alkanut seuraamaan tekemisiäni! Kirjamessuilla nähdään! :)
Olen edellisen kommentoijan lailla alkanut seuraamaan blogiasi muutama kuukausi sitten. Olen lueskellut vanhoja blogi merkintöjäsi ja katsellut ruudusta tv:ssä esitetyt Olgan kotona -jaksot. Toitottavasti sarja saa jatkoa, sillä on ollut kiva seurata elämäänne, nähdä julkkis -vieraita maatalon hommissa ja saada herkullisia repsetejä kotiin kokeiltavaksi! :)
Olen myös seurannut blogiasi. Olen itsekkin maatilalla asuva, eläinten kanssa touhuava suurperheen äiti ja voin samaistua kirjoituksiisi erittäin hyvin. Kysyn myös kuten edellä kirjoittaneet Milloin saadaan nähdä jatkoa Olgan kotona- ohjelmaan?
sun Blogi on ihana ja ohjelma myös. Muiden tavoin toivon siihen jatkoa. Ihanaa oli seurata varsinkin lasten leipomista. Sormet taikinassa ja välillä suussa, sillä sitähän se on kun lasten kanssa leipoo. Tulee muistoja mieleen, kun itse lasten kanssa puuhasteli samoja ihan normijuttuja kun ne oli pieniä. Pinnakin taisi joskus olla kireellä. Lapsien kanssa vietetty aika kyllä on palkinnut, sillä sen avulla on luonut ihanan suhteen lapsiinsa. Jatka samaan malliin.
Kiitos kivoista kirjoituksistasi arkisesta elämästä. Varsinkin ruokaohjeitasi tulee seurattua ja keittokirjasikin hankin. Mistä muuten olet löytänyt sen pienen käteen mahtuvan raastimen, jota käytät ohjelmissasi?