Olgan kotona

Terkut takapajulasta!

Jaa

Kävin tänään töissä Helsingissä. Taas se tuli, nimittäin maalaisefekti. Kadulla oli paljon enemmän ihmisiä kun mitä muistin ja en tuntenut enää puoliakaan kaupoista. Olin Stockmannin Herkun näytöskeittiössä kokkaamassa keittokirjani reseptejä ja tein jälleen huomion, että minua tulevat tervehtimään ennen kaikkea vanhemmat ihmiset. Kiittelevät ohjelmaa ja kuulemma tykkäävät muutenkin kovasti. Moni ikäiseni usein sanoo: “Mun äiti fanittaa sua!” Tai usein jopa mummo. Olen jotenkin hämilläni ja otettu, minua siis seuraa ikäluokka, joka vielä hiihti kouluun.

Kun lähdin Helsingistä (kiireellä koska minulla oli pakottava terve imettämään Torstia), maksoin käsittämättömän 28€ parkkimaksun ja siitä tuli vieläkin aikuisempi olo. Ajoin sattumalta Flow-festivaalialueen edustan ohi ja cooli festarikansa näytti juuri siltä, että melkein näin itseni siellä 10 vuotta sitten. Nyt istuin kuitenkin farmariautossa punaisissa valoissa heidän vieressään. Mietin etten taatusti tunne montaakaan Flow-esiintyjää nimeltä ja tunsin itseni kaikenkaikkiaan takapajuiseksi.

Radiosta alkoi soida imelän latinotähden Juanesin kappale A Dios Le Pido josta tykkään salaa ihan kamalasti. Minua alkoi naurattaa koko tilanne. Olin niin lähellä ja niin kaukana tuosta vaeltavasta festarikansasta. Teki mieli avata ikkuna ja luukuttaa Juanesia huolettoman eli tarkkaan mietityn tyylikkäitten hipstereiden iloksi, mutta en tietenkään kehdannut. Painoin kaasua, lauloin espanjaa Juanesin mukana kovaa väärin ja ajelin hyväntuulisena Kymenlaaksoon imettämään.

Jaa

Kommentit (8)

Minuun iskee "kotiseututunne" joka kerta ajaessani kotiinpäin Backmanin rautakaupalta kyydissäni muutama lauta. En tiedä miksi. Helsinki jäi taakse jo 7 vuotta sitten, onneksi.
Meidän pikkupaikkakunta liittyi vasta isoon kaupunkiin. Sama tunne tulee myös minulla ison kaupungin keskustassa, äkkiä kotiin; liikaa kiirettä, liikaa ihmisiä, jotka kaikki menevät tukka putkella johonkin suuntaan, Pienemmällä paikkakunnalla on jotenkin leppoisampi elämänrytmi, jota perheenäiti kaipaa :)
Kyllä täältä löytyy nuorempaakin lukijakuntaa. :) Minusta on ihana lukea blogiasi ja haaveilla elämästä maalla eläinten kanssa ja omavaraisesti kuten te. Vaikutat niin onnelliselta elämääsi, että ihan vähän kadehdin etten osaa ottaa elämää yhtä rennosti.
Täälläkin toinen nuorempaan lukijakuntaan kuuluva seuraaja. On mukava lueskella tekstejäsi ja haaveilla elämästä maaseudun rauhassa. Ihan en ole sopeutunut tänne suuren kaupungin hälinään, kun alunperin siitä naapurikunnasta kotoisin. Kirjassasi on paljon kivoja ja hyviä reseptejä, kuvat on ihania!
Hei kyllä sinua nuoremmatkin seuraavat! No minä olen pikkukaupungistunut kolmekymppinen, joka kyllä joskus meni kouluun hiihtäen tai potkukelkalla. Yleensä kyllä jollain muulla :)
Kivaa että nuorempiakin kiinnostaa, yhtään "isoäitilukijoita" väheksymättä. Henkinen ikä ja yhteiset intressit ratkaisee. Kiitos kivoista palautteista ja voimia syksyn sateisiin!
Täällä kanssa yksi 29-vuotias takapajulasta reilu vuosi sitten vanhan talon ostanut elämäntapamaalainen... Eli kyllä meitäkin täällä kaikkien bilettäjien ja mummujen vastapainoksi löytyy. Olen myös sarjasi sekä blogin superfani! On ihanaa kun voi niin täysin eläytyä jonkun toisen kokemuksiin ja elämäntapaan, vanhan talon vetoisiin nurkkiin ja pieniin - mutta niin suuriin - elämän iloihin, joista maalla asumattomat eivät voi kuin haaveilla... :)
Laitan vielä paremmaksi, kun edelliset kommentoijat olen 19-vuotias blogisi ja tv-sarjasi fanittaja. Luulen, että sisälläni asustaa joku pikkiriikkinen mummo joka silloin tällöin nostaa päätänsä. En malta odottaa sitä elämää, minkä oma perhe ja lapset jonain päivänä tuo.Luultavasti minusta tulee äiti, joka soittelee lapsilleen kitaraa ja pianoa ja rallattelee lastenlauluja. Mutta ennen sitä on vielä paljon toteutettava nuoruuden haaveita minulla! Hyvää syksyn alkua teille! :)