Olgan kotona

Tietävätkö lapseni mikä numero on 112?

Jaa

Kaupallinen yhteistyö: 112-päivä

Olen muutaman kerran eläessäni joutunut soittamaan hätäkeskukseen. Ainakin silloin kun lapsuudenkotini savusauna paloi ja kun ystäväni putosi pahasti hevosen selästä. Pitkään aikaan lähelläni ei ole tapahtunut mitään onnettomuuksia, ei itse asiassa koko sinä aikana kun olen ollut äiti. Nyt minulta pyydettiin tekstiä 112-päivään liittyen, enkä voinut kieltäytyä. Sehän olisi sama asia kun sanoisin ”Ei kiitos, turvallisuusasiat eivät juurikaan kiinnosta”.  Kyllä nimittäin kiinnostavat.

Tämä pienten lasten äiti on pudonnut monta kertaa hevosen selästä.  Olen myös törttöillyt autoni kanssa ja kirjoittanut tekstiviestejä liikenteessä. Muutama viikko sitten tein ruokaa ja keittiön sivupöydällä paloi kynttilä. Heitin viereen keittiöpyyhkeen ja käänsi hetkeksi selkäni. Yhtäkkiä nenääni tuli savun haju, koko keittiöpyyhe oli tulessa.

Silti haluan pyrkiä parempaan. Olen käynyt ensiapukurssin ja soimaan itseäni mm. edellä mainituista huolimattomuuksista. Muistutan jatkuvasti itseäni erilaisista vaaroista. Olen opetellut käyttämään hands freetä autoa ajaessa, tuntemaan hevoseni, sekä ratsastamaan paremmin. Tiedän että ennakointi välttää suurimman osan vaaroista. Mutta entäpä lapset?

Halusin lähteä kirjoittamaan tätä tekstiä ennen kaikkea sen vuoksi, että minulla on hyvä syy puhua lasten kanssa turvallisuusasioista. Liikenneturvallisuutta olemme kyllä käsitelleet paljonkin, mutta tajusin, että 112-numeroon soittaminen oli aihe mistä en ollut tätä ennen puhunut heidän kanssaan.

Vaikka minä en tiennyt tällaisen aidosti hyödyllisen 112-päivän olemassa olosta (se on muuten 11.2.),niin ihme kyllä, Hilma 6v. ja Helga 8v. osasivat sanoa, mikä on yleinen hätänumero ja minkälaisissa tilanteissa siihen pitää soittaa. Kysyin että mistä tiedätte, että se on 112, se numero? Vastaus oli aika yllättävä: ”Koska se lukee joka paikassa, esimerkiksi ratsastuskoulun seinällä ja puhelimen ruudulla joskus.” Olin huojentunut tästä. Sitten kävimme yhdessä läpi mitä puhelun aikana pitää osata kertoa. Seuraavaksi keskustelumme johti erilaisiin vaaratilanteisiin mitä meidän arjessamme saattaisi tulla vastaan. Että miten tulee toimia, jos joku putoaa pahasti hevosen selästä tai jostain korkealta? Tai mitä jos joku ei nousekaan uimassa ollessamme veden alta jne. Hilma, kovin tunteellisena tyyppinä, visioi jo mitä kamalimpia perhetragedioita kyyneleet silmissään ja siirsin hurjaksi menevän keskustelun kynttilöiden polttamiseen, tulitikkuihin ja muihin arjen paloturvallisuusasioihin. Sitten kiersimme läpi talon vaahtosammuttimet ja tutustuimme sammutuspeitteeseen. (ja opettelimme sen käyttöä sammuttamalla villaviltin kanssa kuvitteellisesti palavaa koiraa (dalmatialaistamme Dedoa joka nukkui sohvalla joka ei edes herännyt näiden sammutustöiden aikana ). Lopuksi kävimme läpi talon hätäpoistumistiet.

Ehkä vaikein pohdinta keskustelussa oli se, kun Helga sanoi, että jos minä putoaisin hevosen selästä enkä heräisi, hän soittaisi ensin Iskälle. Korjasin asian kertomalla, että hätäkeskus vastaa paremmalla todennäköisyydellä kuin Tuukka, ja että jos todella joku on pahasti vialla, puhelusta Tuukalle kuluu paljon sekunteja. Helga ymmärsi tämän. Silti jäin miettimään tuota ja voin uskoa että juuri noin varmasti kävisi. Tuskin tuohon on mitään oikeaa sääntöäkään, että minkä ikäinen lapsi pystyy vastaavassa tilanteessa olemaan soittamatta ensin vanhemmalle.

Vaikka kaikki mahdolliset onnettomuuskauhukuvat tekivät minulle levottoman mielen, olen silti iloinen että tuo keskustelu käytiin. Päivän päätteeksi lähdimme koko perhe kaupungille ja kävimme ostamassa taloon uuden palovaroittimet. Elämä on arvokas, siitä täytyy pitää huoli.

Kannustan tämän tekstin myötä teitä kaikkia ennakoimaan tulevia vaaratilanteita ja vierailemaan 112-päivän virallisella sivulla.

Hyödyllinen vinkki:

Lataa älypuhelimeesi 112 Suomi -sovellus, joka välittää soittajan sijaintikoordinaatit automaattisesti hätäkeskukseen.

Arvonta:

112-päivä kampanja arpoo tämän tekstin kommentoijien kesken tällaisen tyylikkään sammutuspeitteen (arvo 22,90€). Arvonta päättyy 8.2.2017, jolloin julkaisen voittajan täällä. Lisäksi voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

 

ARVONTA ON SUORITETTU: Sammutuspeitteen voitti nimimerkki Hausku. Onneksi olkoon, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti!

Jaa

Kommentit (94)

Tosi hyvä kirjoitus. Kun omat lapset olivat pieniä, mutta lukutaitoisia niin seinällä oli ohjeet kuinka soitetaan 112 ja osoite ja paikkatiedot.
Todella hyvä aihe ja tärkeä :) täytyypä käydä sama läpi omien lasten kanssa.
Ehdottomasti mukana arvonnassa. Antaisin sammutuspeitteen läheiselle, jos arpaonni suosii. <3
Tärkeä aihe, aika hienoa että bloggarit valjastetaan tällaiseen, iso kiitos!:) Youtubesta löytyy tosi hyvä pätkä "Lapsi soittaa 112", joka on hätäkeskuslaitoksen tekemä. Suosittelen katsomaan muksujen kanssa, havainnollistaa hyvin!
Hei kiitos vinkistä Marjaana, käyn ehdottomasti kurkkaamassa!
Tärkeää asiaa. Pitäisi myös ottaa aihe puheeksi nelivuotiaan poikani kanssa, jännittää.
Hyvä kirjoitus! Näitä asioita on pakko käydä lasten kanssa läpi, vaikka se välillä aiheuttaakin ahdistusta.
Sama juttu kuin ensimmäisellä kommentoijalla. Hyvä vinkki tuo sovellus!
Mikä siinä onkin, että turvallisuus-asiat ajattelee tärkeiksi, mutta ei tee aina kaikkea niiden eteen? Nimimerkillä sammutuspeite ei ole vielä seinällä. Kiitos muistutuksesta, tärkeää NYT terästäytyä asioissa.
Hyvä kirjoitus! Itse olen käynyt läpi omien lasteni kanssa hätänumeroon soittamista (milloin soitetaan ja milloin ei soiteta, miten soitetaan yms), mut tuo sammutuspeitteen käytön opastaminen ja vaahtosammuttimen sijainti ja käytön opastus on tainut jäädä unohduksiin, kiitos muistutuksesta. Nyt tiedän, mitä meillä käydään eskarin jälkeen huomenna läpi! :)
Mikä siinä onkin, että turvallisuus-asiat ajattelee tärkeiksi, mutta ei tee aina kaikkea niiden eteen? Nimimerkillä sammutuspeite ei ole vielä seinällä. Kiitos muistutuksesta, tärkeää NYT terästäytyä asioissa.
10-kuukautisen vilkkaan pojan Äitina olen alkanut miettiä turvallisuusasioita entistä enemmän. Osaanko elvyttää, miten ennakoin mahdolliset vaaratilaneet ja osaanko toimia jos jotakin sattuu. Hyvä kirjoitus!
Pitääkin hoitaa kans toi keskustelu lasten kaa. Voin vaan kuvitella, miten vanhempi menee Hilman kaltaseen tilaan eikä saa sitte unta illalla... Jos tota videovinkkiä kokeilis.
Tuiki tärkeä aihe, joka herätti itsenikin luennoimaan asiasta lapsille. Kiitos!
Todella hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Itse en onneksi ole vielä näiden kahdenkymmenen elinvuoteni aikana joutunut soittamaan hätäkeskukseen, mutta muuten turvallisuusjuttuja on kyllä tullut mietittyä ja minusta niistä ei voi koskaan puhua liikaa.
Hei Olga. Tärkeä kirjoitus todellakin! Tuli tuosta mieleeni vielä häkävaroitin, jonka aikanaan hankimme ja joka on itseasiassa meitä kahdesti varoittanut vaarasta. Se kun hajuttomuudellaan ja näkymättömyydellään myös hyvin suuri riski kun kotona tulipesiä! Turvallista arkea Olga koko perheelle :-)
Ajatuksia herättävä teksti! Näitä asioita tulisi kerrata omassakin huushollissa ensiaputaitojen lisäksi! Iloista kevättalvea teille Marttilaan :)
Todella hyvä kirjoitus! Turvallisuusasioista ei voi koskaan puhua liikaa.
Tärkeitä ja vaikeitakin asioita! Täytyy tarkkaan pohtia miten tuon oman 4 vuotiaan miehen alun kanssa asiaa kävisi läpi. Hän kun on hieman taipuvainen kaikenmoisiin 'ylilyönteihin' ja toisaalta semmoinen ajatuksiin uppoutuja, että sanoja ei vaan voi asetella väärin.
Tärkeä aihe ja hyvä säännöllisesti kerrata. Itse olen nyt opintojen myötä käynyt EA1 ja EA2. Elämä on muuten opettanut ensiaputaitoja mutta lasten kanssa on syytä käydä juurikin kodin poistumisreitit ja sammutusvälineiden paikat läpi.
Tärkeää asiaa turvallisuudesta. Mukana arvonnassa :)
Tärkeitä asioita, jotka jäävät arjessa helposti liian vähälle huomiolle!
Minulla on valitettavasti kokemusta sammutuspeitteen käytöstä :/ On uskomatonta, kuinka "pienestä" materiaalista; pari kakkupaperia ja patalaput, hellalla ritilän päällä , (uunissa kakku, lapsi kääntää vahingossa levyn päälle)... syttyy sellainen roihu, johon todellakin peite oli tarpeen. Vanha peite toimii toki tarvittaessa, mutta kahden tulisijan talossa niitä ei varmasti koskaan ole liikaa :) Arvontaan siis!
TÄYTYYPÄ HANKKIA SAMMUTUSPEITTO KOTIIN.Pisti miettimään ja lataan sovelluksen.
Se puuttuukin vielä!
Tosi tärkeä aihe! Itse ensihoitajana tuntuu välillä että ne turvallisuusasiat on liikaakin mielessä omien lasten kanssa, sitä osaa pelätä kaikkea, ihan koko ajan. Joskus tuntuu lähes epätodennäköiseltä että tästä elämästä ylipäätään selviää hengissä, kun on nähnyt mitä kaikkea voikaan sattua. :) Tutut hätäkeskuspäivystäjät ovat kertoneet, että lapset on ihan parhaita hätäpuhelun soittajia, koska ne vastaavat juuri siihen mitä kysytään. Hyvä meijän pikkuväki!
Täyttä asiaa koko artikkeli. Meil ja ladattu jokaisen puheliin 112 sovellus. Palovarottimet joka huoneessa ja tietty samutuspeittoja löytyy keittiöstä,mökillä sauna-aitasta,lasten aitasta,grilliltä ja keittiöstä. Tuparilahjana viemme palopeiton. Keran ostimme vanhemmille ja siskon perheelle palopeitot joululahjaksi. Eivät niitä arvostaneet ja siel ne peräkaapin nurkassa olivat. Ja hyvä käydä lasten kanssa asiat läpi et miten toimitaan.
Ja talot, joissa on puulla toimivia tulisijoja, muistakaa myös häkävaroitin! Meillä siitä on omakohtaisia kokemuksia kun muutama vuosi sitten yöllä heräsimme häkävarottimen piippaamiseen. Palovaroitin ei ilmaissut mitään kun mitään paloa ei ollut, vaan kytevä kekäle.
En tiennyt tästä sovelluksesta. :) tuli hieman taas lisää tietoa.
Erittäin hyvä kirjoitus. Meillä 4v. poika kertoi että jos on hätä, pitää soittaa 112. Ei harmainta aavistusta mistä Tämä tieto kumpusi. Sovelluksen olen ladannut puhelimeen, koska asutaan keskellä korpea ja itsekään ei tiedä missä milloinkin mahtaa olla.

Sivut