Olgan kotona

Tiili kerrallaan

Jaa

Hain tänään aamulla kädet jäässä heppoja laitumelta tallille. Peitin viime viikolla istuttamani  kesäkurpitsan taimet ja toivon että juuri valmiiksi saamani uusi kasvimaa sinnittelee kylmän yli. Laitoin uuniin tulet, päätin etten kanna tänään yhtäkään kiveä tai tiiltä ja sen sijaan vain fiilistelin viime viikonlopun hellemuistoja.

Jatkoin viikonloppuna kasvimaan aidan tekemistä, päätin tehdä aidan etuosan vanhan romahtaneen siilon vanhoista tiilistä. Projektia aloittaessani minulla oli koko ajan huoli, ettei aidasta vain tule “vähän liian siisti”. Koska haluaisin että aita näyttäisi siltä, kun se olisi ollut siinä jo kymmeniä vuosia. Tuukkaa tämä asia ei kuulemma huolettanut lainkaan ja hän kävikin kokoajan pohtimassa (=vinoilemassa) josko menee aita liian siistiksi. Ei mennyt, tuli aika hyvä, vaikka toinen ja pidempi puoli aidasta onkin vielä tekemättä. Ihailen nyt kaikkia muurareita ja kivirakentajia entistäkin enemmän. Mitä kaikkea maailmaan onkaan rakennettu pikkuhiljaa, tiili kerrallaan.

 

Kesä on täällä asumisessa ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina käytiin taas estekisoissa, (Tuukka ja valmennettavani Sonja hyppäsivät) ja loppuaika menikin pitkälti kasvimaalla. Tuukka siivosi pihapiiriä ja ajoi nurmikot, Torsti pyöri kasvimaan kulmilla (jaloissa) ja tytöt käyttivät todella paljon aikaa siihen, että saisivat pihalammesta kalastettua haavilla ruutanoita. Muutaman sintin saivatkin ja lopun aikaa he kiipeilivät (niin kuin kuvissa vielä ennen nukkumaan menoa, yöpaidat päällä) kiviaidoilla.

Sanoin Tuukalle eilen, että minulla on koko ajan sellainen tunne, että tämä on meidän elämämme parasta aikaa. Jatkukoon tämä tunne vielä vuosikymmeniä.

Jaa

Kommentit (7)

Ihailen kovasti kolmen lapsen "kaupunkilaisäitinä" teidän maalaisidylliä ja rentoa otetta elämään! Kuvissa on aina ihana tunnelma ja niin suloiset lapset :)
Miten I-HA-NAA lukea, että joku vilpittömästi toteaa elävänsä elämänsä parasta aikaa. Että se aika on nyt, että sen huomaa Nyt eikä joskus vuosien päästä, että silloin oli hyvä aika, mutten tajunnut. Toivon teille näitä ihania vuosikymmeniä eteenpäinkin!
Kiitos Olga ihanasta, elämänmakuisesta blogistasi. Itsekin kolmen lapsen (nyt jo aikuisen) äitinä ja samantyyppisen pihapiirin asujana, blogiasi on mukava seurata. Meidän nuorimman lapsen kastejuhlassa tuli aikoinaan papin kanssa puheeksi "elämän paras aika". Pappi kertoi, että kun iäkkäiden ihmisten syntymäpäiväseuroissa puhutaan elämän kulusta, niin lähes poikkeuksetta kaikki kertovat elämän parasta aikaa olleen se aika, kun " lapset olivat pieniä ja kädet töitä täynnä".
Kivan näköistä! Rupesin heti katsomaan mökillä olevaa tiilikasaa uusin silmin.
Olen kokoenut monesti juuri tuon "elämän parasta aikaa"-tunteen juuri tuollaisin hetkinä, kun kaikki perheenjäsenet puuhailevat yhdessä jonkin yhteisen asian eteen. Erityisesti kesäisin nuo hetket ovat olleet juuri ulkotöissä, sisällä käydään vaan pikaisesti syömässä. Kait se on joku yhteen hiileen puhaltamisen-tunne, joka luo uutta yhteyttä perheenjäsenten välille. Se on ihan eri asia ja fiilis siitä, kun kotona jokainen puuhailee vierekkäin, mutta ihan omia juttujaan. Ihana lukea Olga näitä tavallista elämää sisältäviä kirjoituksia, arjen onnellisuus on pienissä asioissa.
Tiili kerrallaan - se pätee niin moneen asiaan elämässä. Joskus tuntuu, että ottaisi kymmenen kerrallaan ja toisinaan taas se yksikin meinaa olla liikaa.. Ihanat kuvat, varsinkin nuo iltataivasta vasten.
Heippa Olga! Ihan postaus, taas. <3 Saisinko toivoa kanalapostausta? Mulla on jo neljättä vuotta kaamea kanakuume ja nyt haave on lähellä toteutumista. Kuvaisitko kanalaasi ja kerron hiukan sen perustamisesta/hoidosta jne. Teet minut ja muut kanaihmiset sillä hyvin onnelliseksi. -Liisa-