Olgan kotona

Torsti ja Torstin Äiti.

Jaa

 

Näin äitienpäivän kynnyksellä on pakko kertoa, kuinka ihana ja rasittava on kaksivuotias. Tukan leikkuu jäi kesken, koska Torstilta meni hermot, sillä lailla oikeen kunnolla. Koitan kohta uudestaan. Tyyppi on puhekone, toistoautomaatti ja äidin pieni sylivauva, jolle on kehittymässä ruhtinastason vaatimukset ja niitä ajamaan annettu syntymälahjana kova, kimeä ääni. Elämän keskipiste on Äiti ja Torstin mielestä on päivänselvää että Äiti on olemassa vain häntä varten.

Olin eilen aamusta iltaan kuvauksissa. Tulin illalla kotiin niin, että Tuukka oli juuri laittamassa lapsia nukkumaan. Tytöt kuulivat oven äänen ja tulivat halaamaan minua alakertaan. Torsti ei kuullut ja tiesin että jos nyt menen sinne häiritsemään iltasatua, poika takertuu minuun ja nukkumaan menosta tulee yhtä itkua. Seisoin hiljaa portaikoissa ja kuuntelin sydän syrjällään kaksivuotiaan selostusta siitä, mitä hän pukee miten korkealle hän hyppää ja kenen vieressä hän nukkuu ja minkä sadun iskä kohta lukee. Ihan hassua havahtua olevansa jo 37-vuotias, aikuinen ja ihan oikean perheen äiti.

Yöllä Torsti kipitti viereen. Tunki itsensä ihan ihan lähelle ja puristi molemmat kätensä kaulani ympärille. Minulla oli lapsen huonosti leikattua tukkaa suussa ja pienet kädet puristivat vähän liikaa, mutta ei haitannut yhtään.

Jaa

Kommentit (16)

Meillä suostui antamaan leikata tukan, kun vein pojan parturiin! Siellä oli erityinen formulatuoli, joka oli sen verran kova juttu, että sain viedä tukanleikkuuseen vähän useamminkin..
Tuo on kyllä varmasti totta! :) Mutta haluan itsepäisesti venyttää parturiin menoa niin kauan kun äidin leikkaama tukka vielä kelpaa...
Olipa ihana teksti! Itselle tuli tässä kerran sama mieleen että kuinka tässä näin kävi. Nuorena en todellakaan ollut mikään äidillinen tyyppi,vannoin aina että kunhan saan kerättyä tarpeeksi rahaa niin muutan pikkukaupungista Helsinkiin tekemään jotain suurta:) Nyt huomaan olevani 37- vuotias vakituisessa työssä (jossa piti olla vain kesä) asun vanhalla maatilalla mieheni ja aivan ihanan pikkupojan 5 v. kanssa. Perheessä myös karvajalka, saksanpaimenkoira. Suuri intohimoni on sisustaminen ja puutarhahommaset. Jos minulta olisi 20 vuotiaana kysytty että mitä pitäisit tälläisestä elämästä niin olisin nauranut ääneen:) Noista ajoista muistuttelee silloin hankittu amerikanrauta joka tosin jo viime kesänä jäi ajelematta kun oli näitä muita hommia. Nykyistä elämääni en kyllä mistään hinnasta vaihtaisi parikymppisen elämään (no täytyy myöntää että kropan voisin vaihtaa). Ihanaa kevättä teidän perheelle ja onnellista äitienpäivää sinulle!
Voi kiitos Tintti! No niinhan se juuri menee, että ikä karttuu yllättäen ja mieli vahenee hitaammin kuin kroppa ja ihan hyvä niin... Iloista kevättä teidän perheelle!
Hei Olga! Ihana kirjoitus. Olen seurannut blogiasi, ja tunnut aivan "sukulaissielultani". Hyvin samantyylisiä asioita pohdin. Ja lapsenikin ovat melko samanikäisiä. Minua mietittyttää kovasti tämä ajankulku, ja ahdistaa kun lapset kasvavat niin nopeasti. Ja tietenkin oma ikäkin ottaa päähän tasaisin väliajoin :) Onko sinulla Olga tähän "kriisiin" jotain ohjetta? :) Pohditko sinä näitä samoja asioita, ison perheen äiti kun olet?
Moi Heini, ja kiitos. Kyllä, minä pohdin samoja asioita ja kyllä ahdistaa, oikein urakalla. Minua ahdisti nuo asiat jo ennen lapsia eikä lasten saanti ole ainakaan helpottanut asiaa. Aina aikaisemmin ajattelin että ikä tuo rauhallisuutta ja sitä lakkaa varmasti aikuisena muerhtimasta mutta ei. Koitan ajatella että itsehän minä ne ajatukset päähäni laitan, joten yksinkertaisesti vain keksin itselleni muuta ajateltavaa jos ajatukset alkavat liikaa muuttumaan synkistelyksi. Iloa ja onnellisia hetkiä sinulle ja perheellesi!
Se on sitä arjen onnea. Mikäs sen ihanampaa, kun olet lapsellesi maailman ihanin äiti. Kymmenvuotias poikani, muistaa sanoa joka päivä, että: "äiti mä rakastan sua ja sä olet maailman ihanin äiti". Osaan nauttia täysillä, koska murrosiässä sitä ei enää tuoda niin selkeästi esiin.
No se on juuri näin. Ja omalla käyttäytymisellä me siirrämme vanhemmuuden mallia myös esimerkkinä lapsillemme, kohti heidän omaa aikuisuuttaan. Joten nauti ihmeessä täysillä!
Pojat tarvii äitiä paljon enemmän kuin tytöt, poika on 14v ja luulee edelleen että äiti on vain häntä varten, äiti haekko mulle lusikan kun mulla on hyvä asento? Äitiii missä mun axe on? Äitiii et oo laittanu kuivumaan mun jäkiskamoja! Joo-o raivostuttavaa mutta toisallta pyytää myös edelleen peitteleen ja rapsuttamaan. Nuorempi tyttö paljon itsenäisempi.
Voi ei, näinhän se saattaa olla! Torstin kanssa siis pitkä yhteinen symbiottinen tie vielä edessä, ihanaa! :D Kiitos tästä ja iloista kevättä, Nipsu!
Meillä on lähes samanikäinen kuopus-poikanen kuin teilläkin. Esikoinen on tyttö. En tajunnut puheita äidin ja pojan erityisestä suhteesta ennen omaa poikaa. Esikoinen on esikoinen: ihmeellinen, ainutkertainen tienraivaaja. Kasvattaa vanhempiaan enemmän kuin vanhemmat häntä. Sitten on poikanen. Äitin tissiposki, pieni mies. Oma poika on äidin läheisin ja pitkäaikaisin miessuhde. Siksi ne on niin <3
Haa! Kuten edelliseenkin kommenttin laitoin että tämähän kuulostaa ihanalta, että Torstin ei olekaan kiire kasvaa isoksi pojaksi. Hauskalta kuulostaa, katsotaan miten meidän käy! Iloista kevättä ja kesää sinulle ja perheellesi, Katri!
Voi hyvänen aika, miten teidän Toppe on kasvanut siitä pienestä pikku-pojasta oikein "isoksi" l(r)okkimieheksi!! Aivan täytyi moneen kertaa katsoa nämä kuvat läpi ja ihmetellä sekä ihastella. Silmät on pyöreät kuin sarkatakin napit (sanoi mummini aikoinaan). Olette Sinä Olga ja miehesi Tuukka onnenseppiä,kun Teillä on nämä mukkelot. Meidän vanhin mukkelo täytti pe 9.5.15 35 vee ja hän oli ja on edelleen paras äitienpäivälahja,mitä olen koskaan ansainnut tai saanut. Toinen äitienpäivälahja tulla tupsahti sitten 4 vuoden jälkeen pitkään odotettuna,kaivattuna ja toivottuna. Lapset ovat meille lahja.
Voi kiitos Marra ihanasta kommentista! Itseäkin oikein hirvittää kun Toppe ei olekaan enää mikää taapero vaan ihan kunnon pikkupoika!
<3 Olen saman ikäinen kuin sinä ja esikoispoikani taisi syntyä päivää ennen teidän Torstia, siksikin on ollut kiva lukea hänen kuulumisiaan täältä blogista. Nyt odotan jännityksellä, millainen pikkusisko pojalle syksyllä syntyy, kun jotenkin ajattelin että toinen poika on tulossa. Monella lähipiirissä kun on kaksi lasta samaa sukupuolta. Kiitos elämänmakuisesta blogista, teillä on valloittava perhe!
Voi Kiitos Katariina kivasta viestistä! ja iloista kesää ja vauvan odotusta sinulle ja perheellesi!