Olgan kotona

Tuholaisvaurioita

Jaa

 

Kasvimaani tiiliaitaprojekti on edelleen kesken, eli toinen ja pidempi puoli on tekemättä. On ollut niin kylmä että kun ei ole huvittanut, niin en ole tehnyt. Olen siis toisin sanoen siirtänyt rakentamista sään varjolla. Ja selkäkivun ja kiireen.

Nyt tämä saamattomuus kostautuu. Lampaat ja Rosita-lehmä ovat olleet koko kesän pihapiirissä irti, mutta niillepä ei nyt tämä aidattu lähes 4 hehtaaria pihaa meinaa riittää, vaan erityisesti tuo, pääosin multapintainen muutaman aarin kokoinen kasvimaa kiinnostaa. Ensin meni maissit (en tosin teidä oliko silloin asialla poni ja aasi). Seuraavaksi lehtikaalipenkki koki lehmänsorkan kokoisia vaurioita. Tänään olimme lasten kanssa syömässä tuvassa kun näin Rositan ja lampaat kasvimaalla. Lehmä seisoi keskellä mangoldipenkkiä ja kahden pässin pikku hovi siinä naposteli ympärillä. Juoksin kasvimaalle ja ajoin ne kuikkuisena pois. Penkki oli aivan pilalla,  olin niin kiukkuinen että melkein itku pääsi. Eihän mulle olisi ne hyvässä kasvuvauhdissa olleet mangoldit maistunutkaan...

Pistin koko tuholaisporukan aitaukseen, päästän ne suraavan kerran ulos kun aita on valmis, eli kun tulee lämpimämpää. Illalla tytöt kertoivat että olin juossut tosi hassun näköisesti sinne kasvimaalle. Kaikki kolme imitoivat jalat leveällä minun harppomistani. Nyt vasta alkoi naurattamaan. Huomenna kylvän maahan uudet mangoldit. 

Jaa

Kommentit (7)

Voi itku mikä tuho :( Mutta täydet pisteet sinulle sitkeydestäsi, uutta "matoa koukkuun" vaan, se on loistava periaate. Toivottavasti uusi yritys palkitaan maistuvalla sadolla :)
Otan osaa menetykseesi. Ymmärrän tuskasi - nuo tunnot ovat tuttuja itsellenikin. Älä koskaan luota nälkäiseen lehmään... Mikäköhän siinä onkin että juuri nämä kesän valoisimmat viikot houkuttavat aivan erityisesti kasvimaalle herkuttelemaan... ja otusten ollessa tuhotyössään murhanhimoiset ajatukset valtaavat pään ja alkaa kummasti himoita ammun kuvepaistia mangoldimuhennoksen sijaan... Jos lopummalle kesää saa taimensa varjeltua, on olemassa riski että itsekin ehtii jotain päästä maistamaan.
Voi että tulin hyvälle tuulelle tästä!! Oon lukenu blogiasi jo pitkään, mutta ei oo tullu jätettyä kommenttia. Nyt on pakko. Saan sun blogista ihan valtavasti! Ihanaa realismia, kauniita kuvia, ihania ajatuksia ja tarinoita mahtavasti ja niin kuvailevasti kirjotettuna..♥ Useimmiten lukiesa ainaki hymyilen, millon tirautan muutaman kyyneleen ja usein nauran ääneen, niinku nytki ku pääsin kohtaan, jossa tytöt imitoivat sua. :D Mutta voi ei noita tuholaisia, tsemppiä sinne! :)
Voi mahtavaa! Kivaa että minun juttuni viihdyttävät, aina vaan jaksan iloita kun joku kertoo lukevansa juttujani! <3 Iso kiitos Ilona hauskasta viestistä ja kiitos muillekin kommentoineille tuesta ja kannustuksesta tuholaisvaurioiden suhteen. Kesähän on vasta alaussa, kyllähän tässä vielä ehtii! :)
Miten käytätä mangoldeja? Uusi tuttavuus minulle - eli käytetäänkö "raakana" salaatissa vai kypsennetäänkö jotenkin?
Täällä pohjoisessakin on tuholaisia, mutta ei omia, joten olen viritellyt joitakin esteitä kasvimaalle. Miettinyt jopa muurin tekoa ja kattoverkon laittoa. Täällä fasaanit mellestää pelloilla, Ovat vielä niin ilkeitä, etteivät syö tuotteita, vaan irrottavat sipulit maasta, kaivavat lähes valmiit perunat näkyviin ja pyöriskelevät muuten vaan porkkanoiden seassa. Kyllä on monesti niitä ajettu pois ja itkun sekaisin tuntein katsotaan fasaaniemoa, joka taapertaa pellolle 6 poikasta perässä. Viime kesänä vielä orava innostui syömään mansikoita ja juoksi mansikka suussa ikkunan alta ja tuntui, että oikein nauroi meille sisälle. Joku luonnonvaras popsi edelliskesänä karviasmarja pensaasta kaikki marjat yhtenä yönä, fasaanit ovat epäiltyjen listalla...
Ompas Sinulla komeat kohopenkin kasvimaalla ! Ja taas jälleen upeita ja hienoja kuvia. Hei Olga, kasvimaavarkaat saivat varmaan hyvää syötävää - ei ne sinne muuten olisi menneet! Ymmärrän Sinua, että ketuttaa,kun työ menee hukkaan.. Olen hengessä mukana.