Olgan kotona

Tyyppi alahyllyllä

Jaa

 

Olen miettinyt yhtä tyyppiä. Se istuu surullisen näköisenä Kausalan kirpputorilla, erään myyntipöydän alahyllyllä ja maksaa minusta vähän liikaa. Kävimme lasten kanssa pitkästä aikaa kirpparilla, heidän mielestään se on yksi kivoimmista paikoista ikinä. Kuljin tuon koirareppanan ohi, mietin että se sopisi meille, mutta tavaraa on jo muutenkin liikaa. Se näytti aivan siltä, kun se olisi kannettu meidän talosta sinne kirpputorille. 20€ kipsikoirasta tuntui paljolta, kun olin juuri löytänyt uudet hassunväriset villasukat 50 sentillä.

Olimme jo kassalla, kun vielä vilkuilin koiraa. Helga huomasi tämän.  

”Haluaisitsä Äiti sen? Kyllä me varmaan voitais se ostaa.” Hän sanoi äidillisesti.

”No se on jotenkin niin surullinen, vastasin, mutta meillä on muutenkin jo liikaa tavaraa.”

Muistan ystäväni Elinan kertoneen, että kun hänen tyttärensä Emma oli pieni, tytön sydän murtui joka kerta kun hän näki kirpputorilla pehmolelun. Että kuinka joku on voinut hylätä sen, laittaa myyntiin! Heille kerääntyi kuulemma todella paljon pehmoleluja kotiin. Nyt minä ymmärsin Emmaa.

Menin koiran luokse ja otin siitä kuvan. Ajattelin mielessäni että jos se ensi kerralla vielä on siinä, ostan sen.

”Niin, kuvakin riittää, saat siitä muiston.” Sanoi Helga lohduttavasti.

Jaa

Kommentit (10)

Voi Helgan kommenttia, melkein tippa linssiin tuli: ”Niin, kuvakin riittää, saat siitä muiston.” Ja itsekin melkoisen pehmolelulauman omistaneena ymmärrän aivan täysin myös Emman tuntemuksia koska onhan pehmoleluillakin tunteet!! Äitini oppia toistaen: jos kipsi koira vielä ensi kerralla on siellä, silloin se on tarkoitettu juuri sinulle! :)
Voin ostaa sen teille ja sitten kun kyllästytte, niin voin ottaa sen hoitoon.
<3 :)
Eihän tuo paha hinta tuosta "tyypistä" ole, koska Lahdessa on samanlaisesta pyydetty liki 50€ .
Ihana Helga :)
Ihan selvästi tyyppi on tarkoitettu teille! Ihana, suloinen, symppis, ehkä vähän yksinäinen siellä alahyllyllään? Teepä tarjous, myyjä saattaa hyvinkin myydä halvemmalla. Jos koira on suhteellisen ehjä, ei nykyinenkään hinta paha ole.
Koira saattoi hyvinkin jäädä odottamaan sinua. Itse löysin kerran kirpparilta päiväpeiton, johon ihastuin, mutta koska se ei sopinut väreihini, jätin peiton sinne - pitkään mietittyäni. Reilu 3 kuukautta myöhemmin kävin samalla kirpparilla (yli 100 km päässä meiltä!) ja siellä peitto edelleen oli. Nyt se on meillä!!
kiitos ihanasta blogista, jota luen kotonani Hollannissa. itselleni kävi pehmoleluparatiisissa kalpaten, annoin suuren osan vanhoista leluista naapurin kolmosia odottavalle ystävälleni. Asiasta oli kyllä sovittu (muistaakseni), mutta tyttäreni nostivat sellaisen haloon, että jouduin, nolona, pyytämään osaa niistä takaisin. Vasta vuosia sen jälkeen muuton yhteydessä naapurin kolmoistytöt Saivat ne lelut, ja paljon muutakin.
Meillä oli lasuudenkodissa samanlainen kipsikoira, nimeltään Huhmare :D Sillä oli hieman tuimempi ilme, jotenkin järkyttynyt jos oikein muistan.. Sittemmin se tosin meni rikki ja jouti roskiin :(
Ihana kommentti teidän Helgalta. Meillä on vanhempieni luona posliininen, vastaavan kokoinen villakoira. Hänen nimensä on Masa-haukku. Masalla on ihan oikeakin henkilöllisyys, mummillani oli ihan aito, musta villakoira, nimeltään Masa. Tuo Posliininen Masa on lapsuuden huoneessani, vitriinikaapissa ja on minun. En uskalla vielä tuoda sitä tänne omaan kotiin sillä pelkään niin kovin,että rikon sen. Olenhan oppinut konttaamaan Masan kintereillä, kävelemään takertuen sen turkkiin. En voi kuvitellakkaan, mitä sen rikkoontuminen rikkoisi sisälläni. Olen muiden kanssa samaa mieltä,että ei 20e ole paha vaikka kipsiä onkin, ja ehkä tosiaan hinnasta voi tingata. Tämä surusilmä kuuluu sinulle :)