Olgan kotona

Vakka ja sen energiatehokas kansi

Jaa

Minä ja aviomieheni olemme kun yö ja päivä ja ehkä siksi me jaksammekin niin hyvin toisiamme. Minä suunnittelen paljon ja toteutan muutamia juttuja sieltä täältä, Tuukka tekee ne mitä on suunnitellutkin, aikailematta. Kun tapasimme 10 vuotta sitten Tuukka harmitteli että haluaisi olla 5 kiloa hoikempi. Kehotin vähentämään makean syöntiä. Tuukka pisti karkkipussin kiinni ja oli 1,5 vuotta karkkilakossa. Kun itselle oikeastaan kaikki on aika sama tai neuvottelukysymys, vaatii keskittymistä elää ehdottoman ihmisen kanssa. Olen oppinut sanomaan asioista vasta kun olen niistä ihan varma, koska Tuukan kanssa asiat todella voivat muuttua yhdestä lauseesta.  Osallistun Vuoden Energiaperhe-kilpailuun. Suostuin, koska taloon asennettavien mittareiden avulla pystyy seuraamaan omaa sähkönkulutustaan reaaliajassa. Kiinnosti tietää mistä voisi säästää ja mitkä sähkölaitteet kuluttavat eniten.

Tuukka innostui myös. Ensin suljimme salin pois arkikäytöstä. Seuraavaksi asensimme lämminvesivaraajaan ajastimen. Kun Tuukka kävi työpäivän aikana netissä katsomassa kulutuskäyriä, hän saattoi soittaa minulle: “Mikä ihmeen laite sulla on siellä päällä?” Työhuoneesta otettiin patteri pois, tuvan ilmalämpöpumppu kytketään yöksi pois päältä. Vedenkeittimeen kaadetaan vain se vesimäärä mitä tarvitaan ja teemme uuniruokaa jos leivinuuni on valmiiksi kuuma.

Innostuimme molemmat sähkön säästämisestä, mutta Tuukalla meni vähän överiksi. Tyyppi sammutteli koko ajan valoja ja meitä jaksoi naurattaa kun hän odotti myöhään illalla tunnin että sai keitettyä puuhellalla nuudeleita. Kun löysin mieheni illalla tuvan pöydän äärestä lukemasta lehteä otsalampun valossa, hermostuin. Tässähän oli tarkoitus säästää sähköä, ei lakata elämästä. Kamala riita, pimeässä tietenkin, ja tuloksena Tuukan irtisanoutuminen säästötoimista. Hän mielellään kuulemma säästää sähköä jatkossakin, mutta minä saan määritellä säästökohteet. Miten se nyt noin helpolla antoi periksi? On tainnut Marttilan isäntä alkaa pehmenemään. 

Jaa

Kommentit (19)

Ihanan rehellistä tekstiä, vau. Muutenkin tykkään Olga jutuistasi ja luen säännöllisesti. Tuot piristystä elämään! Kiitos!!
Samaa mieltä Nooran kanssa. Teitä on niin kiva seurata koko perheenä. Tämä blogi saa niin hyvälle tuulelle. Täältä kaupungista kun kaipaan maalle, niin senkin vuoksi tykkään lukea teijän juttuja. Mukavia pakkaspäiviä! Elkäähän palelko!
Seurasin ohjelmaasi ja huomioni kiinnittyi lieteen, kiinnostaisi kuulla, miten paljon se vie energiaa, vai otetteko jo hankkineet uuden?
Hei Ulla! Meille tehtiin keittiössä remontti viime syksynä ja sitä myöten myös liesi vaihtui. Kyllä se varmaan aikamoinen energiasyöppö olikin! Ja liedet vievät kyllä kaikki aika reippaasti energiaa...
Ihan mahtava juttu :) rupesi itseänikin kiinostamaan tuo aihe, koska olen oikeasti tuhlari veden ja sähkön kanssa, tai oikeastaan koko perhe.. mulla voi olla huoneessa voloja vaik en edes tarvii ja tv:päällä katosomatta vaikka päivän..
Hei Olga! Voisitko tehdä postauksen kasvihuoneestasi, ja taimien esikasvatuksesta, mitä kasveja laitat yms. Terveisin: Aloitteleva puutarhuri
Hei Olga Täällä yksi kolmekymppinen nainen haaveilee maalle muutosta. Tosin elämäntilanne alkaa olla sellainen, että mahdollistakin varmaan piakkoin :) Haaveasteella tosin jossainmäärin, mutta kyllä se talo, lampaat kasvihuone.. yms joskus vielä toteutuu :) tosiaan taimikasvatuksesta olisi kiva kuulla, ja lukea. Kiitos vielä ihanasta blogista.
Mimmille ja Lumihelle, Kiitos, ihanaa kun joku haluaa kasvihuonepäivityksiä lupaan tehdö sellaisen jo lähiviikkoina!
Tuukka on niin kovin vakavan näköinen kaikissa tässä blogissa olevissa kuvissa, että olen alkanut miettiä, hymyileeköhän se koskaan :D
Niinhän se näytttää! Voi vakuuttaa, että ainakin kotioloissa hymyilee. :)
Wow. Mulla ei siis olekkaan maailman kaikkeuden ainut jäärä miehenä :)
Hahaha! Meillä on kans isännällä joku ihme säästörojekti, välillä sammuttaa valot jostain huoneesta vaikka mä olisin siellä tekemässä jotain! Ei aina mee jakeluun. Varsinkaan kun meillä ei esim. lämmitetä sähköllä vaan puulla ja sähkölaskut on talvellakin korkeintaan 60e/kk.. Siinä ei oikeasti paljoa ole säästämistä :D
Suvi, kohtalotoverini, kiitos.
Ei lisättävää :DD
Itsellä menee samoin kuin Tuukalla:-). Varsinkin näin pakkasaikaan iskee itselle helposti säästövaihde päälle. Toi otsalamppu ion vielä kokeilematta(heh, hyvä idea!), välillä järkeilen esim. että lukeminen on paljon ympäristöystävällisempää kuin tv:n katselu, mikä onkin totta... mutta ei sen takia kannata jättää hyvää leffaa väliin vaan ne huonot ohjelmat. Kiitos hyvästä blogista, tätä on tullut seurattua jo jonkin aikaa. Kiva lukea postauksia lasten touhaamisista, kun meillä tytär saman ikäinen (pian 4v.) PS. Luin jostain että perunoita keitettäessä kannattaisi lämmittää vesi vedenkeittimellä ensin:-)
Terkut ensin blogin pitäjälle, Olgalle ja erityisterkut Rositalle, kun lehmät ovat maailman ihanimpia otuksia. Mutta vastaus tulee nyt tuosta perunoiden keittämisestä, eli paras tapa kypsentää perunat, porkkanat, punajuuret, kaalit, sipulit.... siis kaikki juurekset ja vihannekset on höyrystämällä. Mahdollisimman ohutpohjainen kattila kannella, ja sitten pohjalle tilkka vettä, 1.5-2cm (tai kolme) ja irtohöyryritilä päälle ja kypsennettävät ainekset ritilän päälle siten, että alle tulee hitaammin kypsyvät. Kun vesi kiehuu, joka käy sitten todella nopeasti tuolla vähällä vesimäärällä, niin levy ykköselle ja siinä ne sitten höyrystyvät kypsiksi. Tämän pienemmällä energiamäärällä ei juurikaan pysty kypsentämään. Itsellä ostettu ikeasta kattilasarja, joissa todella ohut pohja, hyvät tiiviit lasikannet, joissa höyryaukko, ja suurin kattila aivan täydellisen mallinen laajalla pohjalla(täsmälleen ison levyn kokoinen), jossa kypsyy höyrytettynä paljon kerralla. Ja höyrytettynä kait pitäisi jäädä ravintoaineetkin paremmin talteen, kun eivät liukene keitinveteen.
Kiitos näistä kommenteista! Tuo höyrystämisidea on hyvä. Isälläni oli painekattila ja se oli kyllä tosi nopea. Meillä keitetään tosi harvoin perunoita (jotenkin helpompaa laittaa ne uuniin) pitääpä kokeilla ensi kerralla!
Olette kyllä niin soma perhe, ettei paremmasta väliä. Olen seurannut blogiasi ahkerasti ja katsonut TV-ohjelmanne useamaankin kertaan. Teistä tulee kuva sellaisesta "meidän naapuriperheestä"-tyypeistä. Tulen aina hyvälle tuulelle lukiessani blogiasi ja perheenne edesottamuksia. Ja mikä ihana maalaismiljöö missä asutte.... Vautsi. Itsekin asumme maalla ja tiedämme maalaiselämän ihanuudet ja vähemmän ihanuudet. Mutta huomattavasti tämä elämäntapa jää +++++++ puolelle ! Oikein hyvää ja vähäsähköistä vuotta 2014 ! Kiva seurata energianne kulutusta.Mutta älkää nyt ihan niuhottamaan ruvetko - elämähän on tarkoitettu elettäväksi. p.s. meidän energialähteinämme on kesäpaikassamme (maalaistalo vuodelta 1932 ison järven rannalla) tuulimylly,aurinkopanelit ja hätävarana iso aggretti (joka ollut aikoinaan isossa maalaistalossa,silloin kun ei ollut vielä heillä valtakunnan sähköä, malliltaan Lister). Olemme pärjänneet näillä erittäin hyvin - ei mitään ongelmia. Että tällaista ekoenergiaa meillä käytetään vuodesta noin 8 kk (maalis-lokakuu). Valtakunnan sähkö ei kesäpaikkaamme tule ainakaan meidän elinaikanamme.
Moi Marra kaikki muutkin kirjoitelleet .Kiitos. Kyllä tällaiset palautteet antaa iloa kirjoittamiseen. Marralle vielä pakko sanoa että iski kateus tuulimyllystä! Meillekin asiaa on selvitelty, mutta ei meinaa oikeen tuuli täällä riittää...