Olgan kotona

Varsoja vai kirjoja?

Jaa

Juhannuksen aikaan syntynyt suomenhevosvarsamme Keisarinna (e. Elhotar, i. Keisar) on jo aika hauska tyyppi. Kotieläinpiha teki sille kyllä ihmeitä, siitä tuli maailman sosiaalisin ja tunkeilevin otus. Kesän pikkuvarsa-sinkoiluun on tullut jo vähän järkeäkin, täyttihän neiti kuitenkin äsken jo huikeat 3 kuukautta. Keisarinna osaa kulkea talutuksessa ja on lakannut potkimasta ihan vain huvikseen kaikkea. Neidin jalkojakin saa nostella ja rapsutus on maailman parasta.

Nyt jo minua mietityttää tuon pikkuisen tulevaisuus. Taas tajuan että varsojen teettäminen on minulle todella väärää hommaa, koska niihin kiintyy. Katselen jo sen hyvin pyörivää laukkaa ja hyvää ponnistustekniikkaa kun se hyppi kivien ja kantojen ylitse. Herätys! Olen lähtenyt tekemään ravivarsaa, joka myydään heti kun vain mahdollista. Nyt tuo perässä kulkeva maailman söpöin seisoo pihalla oven takana heti kun astuu ulos. Pieni ihana ylikesy otus antaa jopa Torstin tulla ja halata, eli takertua sen pehmeään kaulaan, eikä varsalla ole kiire mihinkään. Minun sydämeni särkyy, mutta talli täyttyy.

Järki käteen: Hei, ette tietäis ketään kuka haluais ostaa lupaavan ravivarsan? Tai perustaa jonkun ravikimpan?

Sitten toinen juttu: Joulukirja on nyt ilmestynyt! Leffan hulinassa se on jäänyt minultakin nyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta onhan jouluun vielä aikaa. Kirja on kyllä aika ihana, kiitos taas mun mahtavan tiimin. Nyt on takki aika tyhjä. Leffa pyörii ja jatkaa omaa elämäänsä elokuvateattereissa, TMK kirja on valmis ja kaupoissa, ja nyt Joulukirjakin on kaupoissa. Olenkin tässä jo vähän pohtinut, että mitä ihmettä tekisin seuraavaksi? Kevään kotieläinpihan rakennus + kahden kirjan teko yhtäaikaa ja siihen päälle kesä juosten kotieläinpihalla asetti tekemisen sellaiseen vauhtitasoon että pelkkä  remonttityö tallilla ja kirjoittelu tuntuu kieltämättä vähän laiskottelulta. Ehkä minä vain otan vähän iisimmin, rakentelen eläimille talvisuojaa kuntoon, rapsuttelen ihanaa Keisarinnaa ja olen lasten ja Tuukan kanssa. Nautin syksystä ja koko elämästä.

Kuva: Emilia Ikäheimo (kuva Olgan Joulu -kirjasta)

Jaa

Kommentit (10)

Niin suloinen Keisarinna! Jos olisin sinä, pitäisin itse varsan :)
Luin blogisi yhtäsoittoa ensimmäisestä postauksesta tähän saakka. Rakastan leikittelevää kirjoitustyyliäsi! Vaikka maailmasi on aika kaukana tällaisen 17-vuotiaan tytön ympyröistä, tekstisi inspiroi ja saa erittäin hyvälle tuulelle. Kiitos näistä pimenevien iltojen pilkahduksista, olet huippu! Hyvää syksyä ja lähenevää joulunodotusta koko Marttilan väelle!
Voi ei, eikö Keisarinna saa jäädä asumaan teidän eläinten paratiisiin?
Oi, eikö Keisarinna saisi kasvaa tytöille tulevaisuuden estehepaksi ;) Minäkin peukutan Keisarinnan ratsu-uralle Marttilassa! Eihän sitä kukaan raski teiltä edes ostaa ja viedä pois :D
Ihmettelen Olga, kun olet jotenkin niin fiksu eläinasioissa(kin), että miten ihmeessä hyväksyt raviurheilun? Silkkaa hevosten hyväksikäyttöä alusta loppuun. Jos ei hepparaukka enää kykene juoksemaan rahaa, hankkiudutaan siitä äkkiä eroon tavalla tai toisella. Yök :(
Maikko ei ilmeisestikään ole tutustunut yhtään tarkemmin raviurheiluun, ihmisiin ja hevosiin taustalla? Totuushan on, että huonosti hoidettu hevonen ei juokse lanttiakaan raveissa. Ravihevosiin käytetään PALJON aikaa, rahaa ja on varmasti tärkeä omistajalleen. Ja se että hevosesta sanojesi mukaan "hankkiudutaan eroon tavalla tai toisella" on ihan perätöntä puhetta. Hevosen hyvinvointi on se ykkösasia ja ne todellakin hoidetaan kuntoon mahdollisuuksien mukaan (ravi-ihminen myös tajuaa todella vakavan jännevamman yms. olevan hevoselle jo eläinsuojelullisista syistä sellainen, että se lopetetaan), siirretään siitoskäyttöön tai tapauskohtaisesti myydään harrastehevoseksi. Lisäksi ravitalleilla eläinlääkäri usein kutsutaan jo heti vaivan ilmaannuttua, eikä jäädä odottamaan "ihmeparantumisia ajan kanssa." Ravihevonen on huippu-urheilija, ja sillä on sen mukainen elämä. Sitä treenataan paljon, ja ravinnolla sekä ensiluokkaisella terveydenhoidolla sen suorituskyky viedään maksimiin.
Mutta sehän on ihan tutkittujuttu, että raviurheilu perustuu hevosen pakoreaktioon. hevonen siis juoksee kirjaimellisesti henkensä edestä, ja muu "lauma" siinä ympärillä voimistaa tätä henkiinjäämisviettiä. En kyseenalaista erityisesti juuri ravihevosten terveydenhoitoa, mutta jokainen voi toki kurkistaa niitä miljoonia remmejä hevosen ympärillä ja sisällä, ja miettiä miltä mahtaa tuntua. Eihän hevosten pidossa mikään ole luonnollista hevoselle itselleen, mutta kyllä jossain se rajakin pitäisi olla. Itse vedän sen kilpaurheiluun eläinten kustannuksella.
Ja höpö höpö. Maikko nimenomaan ON tutustunut, siksi mielipidekin. Onneksi vielä jonakin päivänä tuokin eläinten hyväksikäyttö tullaan kieltämään :)
aivain ihania postauksia sulla, tuon sun kirjan olgan joulu löysin eilen kirjastosta mutta että sinulta on tulossa toinenkin kirja ?! ainakin tuon postauksen mukaan, koska ja minkä niminen ?!
aivain ihania postauksia sulla, tuon sun kirjan olgan joulu löysin eilen kirjastosta mutta että sinulta on tulossa toinenkin kirja ?! ainakin tuon postauksen mukaan, koska ja minkä niminen ?!