Olgan kotona

Vihreän perässä

Jaa

Ollaan kuulkaas jo niin pitkällä keväässä että minä alan hehkuttaa täällä nokkosia. Keräsin tänään kevään ensimmäisen satsin, puolet nokkosia ja puolet vuohenputkea. Kiehautin, silppusin ja tein niistä lettuja. Nokkonen, pitkäaikainen villivihannessuosikkini on kyllä saanut vuohenputkesta kovan haastajan. Siinä missä nokkonen maistuu välillä aika voimakkaaltakin, on vuohenputki miedompi ja pehmeämpi. Näköjään ne sopivat myös loistavasti yhteen.

En ole ainut täällä joka on innostunut orastava vihreästä. Rosita-lehmä rikkoi ruohohimoissansa pihaton aidan jo muutama päivä sitten ja patsastelee nyt irti pihapiirissä (toki vielä tontin aitojen sisällä) lampaat kaverinaan. Hevoset eivät enää juokse aamulla suoraan tarhaan heinille vaan ensin kurvataan alapihan kautta ja rohmutaan vähän vihreää. Pian ei kuiva heinä enää houkuta lainkaan ja silloin aamutallin teko hidastuu kun pitää taluttaa hepat yksitellen tarhaan.   

Pysähdyn muuten jatkuvasti kesken pihahommieni seuraamaan mukanani touhottavaa Torstia. Yksivuotiaalle on auennut kevään myötä uusi, suuri maailma. Siellä se menee, lippalakki päässä, Marttilan pieni isäntä.

 

 

Vuohenputki-nokkosletut

7 dl maitoa

1 muna

1 nippu nokkosia

1 nippu vuohenputkia

2 rkl chiasiemeniä (voi jättää poiskin!)

1 tl suolaa

1dl täysjyväspeltti- tai vehnäjauhoja

3 dl vaaleita speltti- tai vehnäjauhoja

1dl ruisleseitä tai kaurahiutaleita

½ dl ruokaöljyä

voita paistamiseen

Kumoa nokkoset ja vuohenputket kiehuvaan veteen ja keitä niitä muutama minuutti. Sekoita lettutaikina. Hienonna jäähtyneet, valutetut nokkoset ja vuohenputket ja sekoita ne lettutaukinan joukkoon. Lisää öljy. Anna turvota hetki ja paista taikinasta voissa tai öljyssä rapeita lettuja. 

Jaa

Kommentit (16)

Hei, kyllä "pikku isäntä" näyttää hyvinkin nauttivan keväästä ja onhan se paras aika vuodesta! Ainakin minun lempi vuoden aikaa, kun luonto herää taas talvihorroksestaan . Hyvää kesän odotusta teille kaikille.
Kiitos Riitta. Olen aivan samaa mieltä, kevät on ihana, kaikki ihana vehreys ja lämpö vielä edessäpäin!
Mahtavan nokkospenkan omistavana nokkoslettujen resepti kiinnostaisi....
Moi Sanna, kiitos huomiosta, lisäsin reseptin mukaan!
Oho, mites siellä jo noin nokkoset nousseet. Ei kyllä mun pihalla vielä näy juuri mitään, vaikka on eteläseinustalla niiden kasvupaikka, ja ihan tässä parin-kolmenkymmenen kilometrin päässä ollaan. No hyvin se iso puska on joka vuosi kasvanut, että ootellaan. Vai lähti Rosita katselemaan aidan toiselle puolelle vihreämpää :)) Ihanan näkönen toi kuva, missä se tönöttää keskellä peltoa, söpöläinen.
Nyt masennun! Täällä on lunta vielä puoli metriä ja lisää näyttää tulevan taivaan täydeltä!! Minäkin haluan jo nokkosta ja kevättä.
Siis onko tuo riivatun rikkaruoho syötävä kasvi?? Revin sitä pitkin pihaa, manauksia pihisten kesä toisensa jälkeen. Katoaisikohan se pihalta jos alkaisin tarkoituksella kerätä sitä lettuihin ja toivoisin lisää? Ihana tuo pieni isäntä maitaan mittailemassa!
No kyllä Eija on! Ja sitä voi syödä läpi kesän,sillä korvaa pinaatin ihan missä vain! Ihan parhaimmillaan se on piirakoissa ja kermaisessa pastakastikkeessa... :D
Kiitos ensinäkin koko blogin olemassaolosta ja toiseksi tästä lettu-ohjeesta. Meillä on myös ekat nokkosvellit (ja siitä seuraavana päivänä muuntui parilla kananmunalla ja jauhoilla lettusia). Itse teen fiilis-mitoilla eli jauhopusseista kaadellen, maitopurkeista lorautellen ja aineita lisäillään kunnes koostumus tuntuu hyvältä -lopputulos yllätyksellinen ;) Joulun aikaan piti laittaa sulle vaihtarina hetipaistettavien pipareiden ohje (tämä emäntä ja jälkikasvu hätäistä sorttia) kiitoksena joku vuosi sitten julkaisemasi Annan (?) piparkakkutaikinasta. Herkullista villivihannes-aikaa (kokeilepa höyrytellä maitohorsmaa, parsan korvike ja hyvää voinokareella maustettuna)!
Vuohenputki on mahtava idea! Olen kyllä kuullut aiemmin, että sitä voi syödä, mutta kasvintuntemuksellani en ole koskaan tajunnut, että vuohenputki on juuri tuo kasvi, jota meidänkin pihalla puskee :)
Ihanat kuvat taas :) Miten mulle tulee tosta pikkuisännästä niin mieleen Vaahteramäen Eemeli..?
Hei. Olkaa tosi varovaisia tuon vuohenputken kanssa! Sen sekoittaa helposti MYRKYLLISIIN myrkkykatkoon, myrkkykeisoon ja hukanputkeen!!! Kannattaa olla 100% varma mitä kerää. Ja ps. Tuo Toropainen vie kyllä minun sydämen joka kerta. Eli vaarallinen hänkin ;)
Myrkkykatko on harvinainen ja muistuttaa enemmän koiran- kuin vuohenputkea. Myrkkykeison lehdet eivät muistuta vuohenputkea senkään vertaa. Toki kasvit, joita kerää, pitää aina tuntea. Edelä mainitut on kuitenkin helppo erottaa toisistaan. Kannatta yrittää etsiä kaikki uonnosta, jotta niitä voi verrata keskenään. Hyvästä kasviosta löytyvät tarpeelliset tuntomerkit.
Oi, sinä ihana kevät väreineen,tuoksuineen, valoineen,väreilyineen...... Ja mikä pikkuisäntä tolokkuna peltojaan ja maitaan mittailee sekä myös istuen nauttii ilmiselvästi elämästään ja olostaan. p.s. isäntämiehellä täytyy olla a i n a lippalakki päässä Olet suloinen,suloinen,suloinen........
Kiitos lettuohjeesta, menee heti kokeiluun! Suloinen pikkumies kuvissa. Iloista kevättä koko perheelle!
Löysin lettuohjeen eilen ja tänään iltapalaksi kokeiltiin: nam että oli hyvää! Nokkoset on tuttu juttu ja siitä on lähinnä keittoa kokkailtu. Mutta että pääsee näin maittavasti eroon pihan kiusallisista vuohenputkista! Ja kuten jo joku totesikin: nyt kun niille oikeasti löytyi käyttöäkin niin saas nähdä kuinka nopeasti ne katoo kokonaan ;-)