Olgan kotona

Viikko yksinhuoltajana

Jaa

Viikko yksinhuoltajaelämää on takanapäin ja täytyy kyllä antaa kunniamaininta kaikille niille vanhemmille jotka kasvattavat lapsiaan yksin ilman kumppania. Tuukka tuli siis viime yönä takaisin Afrikasta ja kyllä taas aikuisen seura kelpaa.
Ei silti, hauskaa meillä on tämä viikko ollut. Silloin kun on yksin lasten kanssa illat, tulee vielä enemmän puuhattua niiden kanssa kaikenlaista kun ei ole ketään aikuista jonka kanssa jutella. Niinpä olen laulanut, lukenut, leikkinyt piilosta, tehnyt useaan kertaan kaikki talon palapelit, rakentanut majoja, katsonut pikkukakkosta ja leikkinyt oktonautteja roolinimellä Shellington.
Toki, minulla on apujoukkoja. Lasten isovanhemmat ja ystäviä, jotka pitivät nytkin huolen ettei minulla ollut hätäpäivää, mutta se että kantaa koko huushollista loppupeleissä yksin vastuun on raskaampaa. Pitää päättää yksin ihan kaikesta, 3 lasta kirjaimellisesti roikkuu aamusta iltaan lahkeessa, haluaa syliin ja kömpii aamuyöllä sänkyyn. Normaalissa arjessa kun voi sanoa että menkääs tytöt välillä katsomaan mitä iskä tekee.
 

Jaa

Kommentit (3)

Oma poikani on vasta vauva, mutta viikko yksin vauvan kanssa on aikamoista. Mies on välillä pois työn takia, enkä odota noita viikkoja ollenkaan. Yksinhuoltajille pitäisi taata lakisääteinen lomittaja...
Nimenomaan minustakin tuon toisen aikuisen puute iltaisin on ollut hämmästyttävän vaikeata. Pakko tähän vielä todeta, että teidän ihastuttava pikku neiti on aivan valloittavan suloinen tässä kuvassa. :)
onneksi sinulla on sukulaisia ja ystäviä lähellä tukenasi. Itse olen joskus joutunut olemaan myös lasten kanssa itsekseen, joten tiedän millaista rumpaa se voi olla. Onneksi itsellänikin oli tukijoukkoja mieheni työmatkojen ajan. Nyt ei enää tarvitse olla niin pitkään yksin, kun työt on lähempänä. Se tekee jo paljon kun on aikuista seuraa ja joku jolle jakaa asioita. tsemppiä!