Olgan kotona

Yökylässä

Jaa

Minä en osaa kyläillä. Olin lasten kanssa yökylässä isäni luona Helsingissä. Minulla oli paljon töitä ja Helsingissä asuva Isäni hoiti lapsia sillä aikaa. Havahduin yhtäkkiä siihen että kello oli viisi iltapäivällä olin kylässä ja meillä oli koko ilta aikaa ilman mitään erityistä tekemistä. Kaksi siskoani saapui myös paikalle ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa, mutta.

Olen niin tottunut poukkoilevaan, nopeatahtiseen elämääni, että minulla oli suuria vaikeuksia vain istua ja jutella. Katsella lasten touhuja, juoda punaviiniä ja nähdä rauhassa sukulaisia. Olin ihan levoton ja sanoin ääneenkin että en oikein osaa olla kylässä. Mielessä kävi että pitäisikö pakata lapset autoon ja mennä sittenkin yöksi Marttilaan ja tulla huomenna takaisin.

Löysin kirjahyllystä vanhan 500 palan palapelin ja kysyin saanko kasata sitä? Pian me isän kanssa teimme jo ihan täysiä palapeliä ja siinähän riitti puuhaa koko illaksi. Palapeli osoittautui todella hyväksi “tekemiseksi”. Se mahdollisti täysin osallistumisen keskusteluihin, mutta silti oli käsillä tekemistä.

Ja sitten, minulla oli todella kivaa. Oli kiva olla poissa kotoa ja nähdä rauhassa rakkaita ihmisiä. Oli myös kiva jutella omien tyttöjen kanssa pitkään illalla sängyssä, nauraa Torstin jutuille ja suunnitella tulevaa kesää.  Lopuksi käytiin kaikki yhtä aikaa vierekkäin nukkumaan.

Makasin sängyllä, lapset nukkuivat jo. Yhtäkkiä muistin että se oli juuri samanlaista lapsena, nimittäin olla yökylässä Helsingissä. Verhojen välistä tirkisti sisälle valoa vaikka oli yö. Kuuntelin autojen hurinaa ja kerrostalon ääniä. Lapsena se oli jännää, houkuttelevaa ja jotain paljon siistimpää kuin oma kotitalo metsän keskellä. Tänä aamuna heräsin taas autojen ääniin. Join 3 kuppia isän keittämää kahvia ja vietin kiireettömän aamun. Enää ei tuntunut levottomalta. Rutistin isää vähän liian lujaa lähtiessä ja lupasin lapsille että tullaan pian uudestaan.

Jaa

Kommentit (11)

Ihan hyvä, että elämässä on paljon tekemistä, mutta on ihan tervellistä ja myös muita kohtaan huomaavaista opetella pysähtymäänkin. Toisenlaisessa tilanteessa viihtymisen opettelu on kivaa myös vastapuolelle, koska onhan kivaa että myös heidän luona kyläillään.
Olen sata varma,että ukki Helsingissä OLI TOSI ONNELLINEN teidän yökyläilystä !
Itsekin maalla kasvaneena muistan elävästi ne yökyläilyt tädillä Helsingissä. Kerrostalon äänet oli jännittäviä. Meillä oli lapsena tapana siskon kanssa tollistella autoja pää ulkona ikkunasta. Se oli varsinaista "ekstriimiä" verrattuna kotikylään :D http://hannele78.blogspot.fi
Minä ymmärrän tuon kyläilyyn liittyvän istuskelun vaikeuden. Olen myös luonteeltani touhukas ja mielellään puuhailen kaikenlaista. Osaan kyllä rauhoittuakin tarpeen tullen :) Kylässäkin on mukavampi pelkän istumisen ja jutustelun sijaan vaikka laittaa yhdessä ruokaa ja jutella tai pelata jotain lautapeliä yhdessä. Erityisesti mummoloissa tuo yhdessä puuhailu koko porukalla on kaikkein mukavinta. Siellä ei ainakaan haluta pelkästään istua (ja odottaa mummolta palvelua). Ja sitten ehkä myöhemmin otan sukan kutimet mukaan kylään :) niin käsille on jotain tekemistä (niin kuin Olga hyvin kuvasit oloasi).
Missä Olga on kuvassa?
Aivan ihana kuva, tuossa voisi hyvin olla meidän lapset <3 Palapelit on tosi huippuja juttuja ihan aina! Muistan kun kävimme mummulassa kaupungilla meidän esikoisemme kanssa ensimmäisiä kertoja (sitten kun hän jo jotain asioista ymmärsi). Itse asumme maallaa, siis todella maalla, meiltä on lähimpään kauppaan 17km ja täällä pätee se, että tiellä näkee enemmän traktoreita kuin autoja. Mummula taas on "maalla" mutta kaupungin kupeessa, ja kun pieni maalaistyttö pääsi kärryissään kaupungin kaduille, hän oli aivan ihmeissään ja pää vain kääntyili sinne ja tänne, oli niin paljon autoja ja ihmisiä :)
Ensimmäinen yökyläily kaverin luona oli jännä paikka aikoinaan. Muiden jo nukkuessa, mietin jo kotiin lähtöäkin, kun niin kovin jännitti. Matkaa kun ei ollut kuin pari sataa metriä pellon yli. Luulin joutuvani naurunalaiseksi, niin en sitten lähtenyt ja lopulta unikin voitti. Sen jälkeen olikin jo helpompaa olla kavereilla yötä.
Olga on varmaan kuvassa Nurmeksen kotona sisarustensa kanssa. Ihana nostalginen kuva.
Juu, tosiaan siinä ollaan siskojen kanssa. Minä olen tuo joka halaa vuohta. :)
wow! Olisin luullut et olga on toi pienin,niiiin Olgan näkönen.
Hei Olga. Rakastan lukea blogiasi. Toivoisin että kirjoittaisit joskus postauksen ksvihuoneestasi, miten se on rakennettu, millaisista ikkunoista, mitä kaikkea viljelet jne... Olen itse aloitteleva puutarhuri :)