Olgan kotona

Olgan kotona

Pakkolevossa


Raskas sairastusviikko takana. Koko perhe on lötkistynyt, vajonnut sänkyihin, sohvaan tai nojatuoleihin pieninä ja isompina myttyinä, milloin mihinkin huopaan tai peittoon kääriytyen. Kuumemittari, nenäliinamyttyjä ja kymmenkunta juomalasia sohvapöydällä. Pieni hikinen lapsi uikuttaa kainalossa. Ruoka ei maistu. Yskän repimä kurkku on samaa mieltä.

Kova kuume on paitsi inhottava ja tuskainen, myös jotenkin mielenkiintoinen tila. Se on kuin väkivaltainen pakkopysähtyminen, on vain levättävä, vaikka selkä on jumissa monen päivän pelkästä makaamisesta ja mieli haluaisi ulos. Välillä yritin “alkaa terveeksi”. Pukeuduin ei-sairastusvaatteisiin ja kävin kaupassakin (koska oli pakko). Hiki ja huimaus taluttivat takaisin pakkolepoon. Kunhan tästä selvitään niin olenpahan ainakin levännyt!

Olin tilannut hevosille lisää heinää, useamman sadan paalin kuorma oli tulossa, mutta minä kykenin juuri ja juuri heittämään havosille 2 paalia heinää tarhaan pyörtymättä. Kysyin talliporukan Facebook-seinällä apua,  ja kyllähän sitä tuli. Muutama tunti heinäkuorman tulon jälkeen otin kameran mukaan ja köpöttelin haparoiden tallinylisille katsomaan joko heinät olivat sisällä. Hienossa pinossa olivat. Facebookissa oli kommentti: "Kannettiin ne sisälle 20 minuutissa". Ihmiset ovat kyllä mahtavia.

Harmaa herrasmies

Olen Tässä pyörinyt jäisellä Marttilan pihamaalla ja haaveillut kesästä. Etsin fiilistelyni tueksi kesäisiä kuvia ja sitten tämä harmaisiin pukeutunut herrasmies Torsti 2v. tupsahti ruutuun. Pitkätukka kastelee tässä avukseni kukkia vesipyssyllä. Torstia katsoessani muistuu mieleen miten ihmeissämme me Tuukan kanssa olimme, kun meillä, jotka kolmen tytön kanssa eläneenä oli automaattiodotus että tyttöhän sieltä tulee,  olikin yhtäkkiä poikavauva.

Enää en ihmettele vaan olen joka päivä yhä enemmän, aivan hurmaantunut tuosta pienestä herrasmiehestä. Uskon nyt ystävääni Emiliaa, joka sanoi heti kun Torsti syntyi, että odota vain, kohta tiedät, että pikkuiset pojat vievät äidin sydämen. Kyllä, Emilia, niin vievät! En tiedä onko Toppe enemmän kiinni minussa kun tytöt olivat tuon ikäisenä vai kuvittelenko vain? Joka tapauksessa tiivistä on. Välillä tuntuu että olen Topelle vähän niin kuin palvelija. Kun mina olen paikalla, hän on jatkuvan avun ja sylin tarpeessa, kun en ole, hän kummasti kyllä pärjää ilmankin. Eli pakko todeta että ainakin hänen kohdallaan, että Äiti laiskistaa. Mutta eikö se ole faktaa monelle miehelle vielä aikuisenakin?

Kesää on ikävä. Kaipaan etenkin näitä asioita:

  1. Lintujen kiljumiskuoroa aamuisin kun nukumme ikkuna auki.
  2. Paljain jaloin kävelyä. Pikkukivet pistelevät, mutta pistelkööt.
  3. Että voi vain kävellä ulos, eikä tarvitse pukea ylimääräistä päälle.
  4. Kasvimaata. Erityisesti basilikaa ja pinaattia.
  5. Sitä, kun hellepäivän lopuksi voi mennä myöhään illalla ratsastamaan ja on edelleen valoisaa.
  6. Pihalla syomistä. Erityisesti arkisia kahvitaukoja aitan terassilla.

 

Porkkanamuffinssit

Koska Helga on sitä mieltä, että nämä nopeatekoiset porkkanamuffinssit ovat "parasta mitä äiti on koskaan leiponut", ansaitsevat ne oman postauksen. Resepti mukailee vanhaa porkkanakakkuohjetta minkä opin kahvilavuosinani Meteori-kahvilassa Helsingissä. Kakussa oli päällä seesaminsiemeniä ja mustikoita, näihin tein kuorrutteen mascarponejuustosta, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Porkkanakakku on kyllä hyvä leivonnainen, jotenkin  se vähän yrittää olla mukamas terveellisempääkin. Perinteisen kakun sijaan muffinssit ovat hyvä vaihtoehto hätäiselle (kuten minä), koska ne vaativat huomattavasti lyhyemmän paistoajan. Tässä reseptissä on aika paljon täytettä, ja aika makeaa on, että voisin sanoa että puoletkin tuosta määrästä oliksi riittänyt. Mikäli haluat tehdä terveellisemmän version, korvaa ainakin puolet jauhoista täysjyväjauhoilla, jätä kuorrutus pois ja ripottele muffinssien päälle jäisiä mustikoita ennen paistamista.

Mustikoita tai ei, täytettä vahemmän tai enemmän, nämä muffinssit ovat ehkä herkullisimmillaan leipomista seuraavana päivänä.

 

Porkkanamuffinssit

20 kpl

 

4 porkkanaa

5 kananmunaa

1 dl öljyä

3 dl intiaanisokeria (tai 2,5 dl tavallista)

1 tl suolaa

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

5 dl vaalieita, puolikarkeita spelttijauhoja 

1 tl soodaa

1,5 tl leivinjauhetta

 

Kuorrute:

250 g mascarponea

4 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

50 g sulatettua voita

 

pinnalle: 

nonparelleja tai värillistä sokeria

 

Kuori ja raasta porkkanat. Lisää porkkanaraaasteeseen kananmunat ja öljy. sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita porkkanaseokseen. jaa muffinssivuokiin ja paista 160°c (145° kiertoilma)  25-30 min.

Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita mascarponea kulhossa että se pehmenee. lisää tomusokeri ja vaniljaoskeri sekä voisula. Pursota tai levitä veitsellä jäähtyneiden muffinssien päälle, ja koristele halutessasi. Säilytä jääkaapissa.