Olgan kotona

Olgan kotona

Gluteenittomat tippaleivät

Ovatko vappuvalmistelusi jääneet viime tippaan? Ei hätää, aina voit tehdä tippaleipiä! Luin aamun Helsingin Sanomista kuinka tippaleivät olivat pitkään vain varakkaiden herkku, ja rahvaampi kansa söi vappuna munkkeja ja sokerikorppuja. Hassua, sillä tippaleivät ovat paljon yksinkertaisempia valmistaa itse kuin vaikkapa munkit. Jos siis haluat, ehdit aivan hyvin vielä tehdä tippaleipiä vapun juhliin.

Kokeilin tehdä gluteenittomia tippaleipiä, ja ne onnistuivat mainiosti, eroa tavallisten ja gluteenittomien välillä ei tosiaankaan edes huomaa.

Jos osaat paistaa munkkeja, pärjäät myös tippaleiville. Kuumenna rasva riittävän kuumaksi, silloin tippaleivät onnistuvat parhaiten. Ja muista olla tulikuuman rasvan kassa varovainen!

 

Gluteenittomat tippaleivät

2 kananmunaa

1 dl maitoa

1 rkl sokeria

½ tl vaniljasokeria

½ tl leivinjauhetta

2 dl gluteenitonta jauhoseosta (tai vehnäjauhoja)

ripaus suolaa

2 l ruokaöljyä paistamiseen

 

Tarvitset paistamiseen ison, paksupohjaisen  kattilan  ja syvän kauhan.

Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vahvaan pakastuspusiin, sulje pussi solmulla.

Kuumenna öljy kattilassa. Se on riittävän kuumaa kun tipautat öljyyn tipan taikinaa ja se ruskistuu minuutissa. (Muista olla varovainen kuuman öljyn kanssa!) Leikkaa taikinapussin kulmaan pieni reikä.

Upota syvä kauha öljyyn niin että kauhan kupin reunat ovat juuri ja juuri öljyn pinnassa. Pursota taikinaa pussista kauhaan niin, että kauhan reunat suojaavat tippaleipää leviämästä holtittomasti. Nosta kauha pois tippaleivän alta ja tee viereen uusi tippaleipä. Mikäli tippaleipä leviää yhdeksi köntiksi eikä "narut" erotu kunnolla toisistaan, öljy ei ole tarpeeksi kuumaa. Kypsennä tippaleivät molemmin puolin, valuta liiat öljyt pois nostamalla nekattilan reunaa vasten, ja nosta ne sitten talouspaperin päälle kuivumaan. Sirottele tippaleipien päälle tomusokeria ennen tarjoilua. 

Kaksin kotona

En muista että me olisimme koskaan lasten syntymän jälkeen olleet Tuukan kanssa kahdestaan kotona yötä ilman lapsia. Siis jossain reissussa on oltu ilman lapsia mutta että ihan tavallinen arki-ilta niin että lapset olisivat jossain muualla. Nyt on sekin hulluus koettu. Meillä oli tänään aamulla yhteiset kuvaukset Kouvolassa ja ajattelimme että kaikki lapset ovat päivän Lahdessa Babuskalla. Päätimme yhdessä, että jätämme lapset sinne jo edellisenä iltana ennen iltatallia, ja meille jäisi vapaa ilta. Ihan hassua. Olimme tallilla aika myöhään ja koko illan oli van sellainen tunne, että lapset ovat jo ylhäällä nukkumassa. Tottakai pohdimme hetken pitäisikö lähteä leffaan tai jotain muuta poikkeuksellista, mutta annettiin olla, lapsetkin jo nukkuvat yläkerrassa. Eikun eivät nukkuneet, nehän ovat Lahdessa. Tätä ajatuspalloilua ees taas koko ilta. 

Vaikka meillä on kaksi asuntoa, meillä on kuitenkin yksi koti. Mutta taloakin enemmän se on ennenkaikkea siellä, missä me kaikki olemme yhdessä. Olemme tässtä kahden asunnon kuviossame hyvin harvoin olleet toisistamme öitä erossa. Se ei vain tunnu hyvältä. 

Silti, kyllä me tästä selvitsimme, hyvinkin. Vietimme ihan tavallisen arki-illan siis. Mutta yksi asia oli ennalta sovittu: Teimme kerrankin tosi tulista ruokaa! Katsoimme illalla leffan, söimme tulista wokkia ja minä mietin, että tällaistako se sitten on, 15 vuoden päästä kun lapset ovat omillaan? Unohdan jatkuvasti etteivät ne olekaan kotona, ja syön itsekkäästi juuri sitä mitä haluan?

Ja juu ei, hänkään ei ollut eilen kotona.

Vanhat aterimet kierrätykseen!

Olin tänään Lahden piha- ja puutarhamessuilla esiintymässä. Messuorganisaatiosta kysyttiin muutama kuukausi sitten, tulisinko puuhaamaan jonkun kierrätys-henkisen askartelutuokion messuille? Mietin heti että apua, enhän minä ole askartelijatyyppi. Päätin kuitenkin suhtautua ehdotukseen avoimin mielin, tykkäänhän kuitenkin esim. puutöistä. Sanoin siis työkeikalle kyllä.

Kierrätysteeman vuoksi mukana tässä oli myös Lahtelainen kierrätyskeskus Patina, joilta oli tarkoitus tulla tarvikkeet askarteluun. Pidimme yhden palaverin, jonka aikana päätimme, että materiaali mistä askarrellaan, olisi vanhat aterimet. Sanoin että minä kokeilen näitä kotona, nähdään messuilla. Kävin ostamassa kirpputorilta muutamat ylimääräiset aterimet ja menin talliin alasimen ääreen pohtimaan mitä niistä voisi tehdä.  Ja vitsit että olikin kivaa! Tein vaikka mitä, kaikki eivät ihan menneet nappiin, mutta moni onnistui, ja menin luottavaisin mielin messuille. Patinan porukka oli myös tehnyt kokeiluja etukäteen, ja sinne me sitten asetuimme messulavan eteen haarukoiden ja lusikoiden kanssa ja olipas kiva päivä. Ihmiset innostuivat todella ennakkoluulottomasti tarttumaan vasaraan ja saimme todella paljon aikaiseksi. 

Tässä ohje naulakon tekoon jos vaikka innostutte, on yllättävän mielekästä ja rentouttavaa hakata lusikoita littanoiksi. Kokeilkaa vaikka!

Tarvitset työvälineeksi alasimen, ruuvipenkin tai muun kovan alustan, vasaran ja akkuporakoneen metalliterällä.

 

Lusikka/ haarukkanaulakko 

Käännä lusikka tai haarukka  alasimelle kupera puoli ylöspäin ja lyö se litteäksi ja suoraksi vasaralla. Jotkut metallilajit ovat erityisen kovia tarvitsevat voimaa, mutta kaikki kyllä taipuvat kun jaksat nakutella. Vanhat hopeiset aterimet ovat melkeinpä helpoimpia työstettäviä.

Käännä lusikan/ haarukan varsi koukuksi alasimella vasaran avulla tai kiinnitä se ruuvipenkkiin ja taivuta. Vain kokeilemalla löytyy jokaiselle mieleinen koukkumalli.

Poraa lopuksi akkuporakoneella reikä litistetyn lusikan keskelle, ja naulakko on valmis.

Tässä vielä kuvia mitä kaikkea muuta tein. Kun yhden saa aikaiseksi niin tähän jää sananmukaisesti koukkuun, sitä alkaa tutkailla keittiö laatikostojen sisältöjä ihan toisella tapa. Ja mitä minä tästä työkeikasta taas opin? Että ei kannata heti sanoa ei, vaan katsoa ja tutkia mitä ehdotetaan. Parhaat jutut löytyvät juuri tällä lailla vahingossa.