Pihalla

Pihalla

Marinaa

Vaimo osti kuopukselle kännykän syksyllä (perheen 54. vuoden sisällä) ja liikkeessä sitten ehdottivat että kannattaisi ottaa siihen vakuutus, jolla saa uuden kännyn, jos se vanha menee miten tahansa rikki. No vaimo on hyväuskoinen, mistä todisteena se meni mun kanssa aikoinaan naimisiinkin. Hän siis otti tän vakuutuksen. Kuopus ei luonnollisestikaan pettänyt odotuksia vaan rikkoi kännykkänsä, joten eikun hakemaan uutta!

No.

Tietenkään ei saatu uutta sieltä mistä se piti saada. Sen sijaan kännyn sentään sai jättää sinne liikkeeseen sillä aikaa kun meni tekemään ilmoituksen vakuutusyhtiölle. Aivan mahtavaa! No, aikanaan sieltä tuli päätös, että juu korvataan.

Tämän jälkeen kodinkoneliikkeessä ilmeisesti yritettiin iltapuhteeksi liimailla sitä screeniä kokoon, koska vasta viikon päästä sieltä tuli ilmoitus, että saa nyssit kumminkin tulla hakemaan uuden luurin.

Menin hakemaan ja kävi ilmi, että siinä vakuutuksessa oli 30 euron omavastuu (mikä ei aikanaan jostain syystä ollut tullut puheeksi). Koska vakuutus oli maksanut viisi kymppiä, kuluja tähän kirottuun 150 euron jogurttipuhelimeen tuli 80 euroa plus matkat ja kaikkiaan kahden viikon odotus.

Mutta ei siinä vielä kaikki: pyysin kaupasta, että voisko poika saada sen kännynsä valkoisena, kun se oli toive.

Juu ei voi. Kun vakuutusyhtiön päätöksessä lukee että känny korvataan mustana.
 

Tutkimuskohteena

Hahaa! Kattokaa taivaalle! Leijun siellä kuin leija. Nääs kun Turun yliopistossa, joka seisoo mäellä kuin yliopisto, on juuri kuin äsken tehty kanditutkielma, kaunis kuin nuori kandi, jonka (siis sen tutkielman) nimi on ” Metaforat Roope Lipastin kolumneissa”

Toistan: Metaforat Roope Lipastin kolumneissa.

Jotenkin aina ajattelin, että päätyisin yliopistollisen mielenkiinnon kohteeksi enintään leikkuulaudalle lääketieteellisen tiedekunnan epämuodostumien osaston jatkoseminaarissa tai sitten sen väärennetyn graduni takia, mutta hah!

Siellä sitä ollaan allatiivin ja illutiivin välissä hyllyssä niin lähekkäin, että ellei tuntuisi niin hyvältä sattuisi.

Täst’lähin olen Metaforamies ja pukeudun viittaan. Aina kun näen maailmassa vääryyttä saavun paikalle kuni Metaforamies ja huudan: ”Lopettakaa heti vääryys kuin tupakanpoltto”.

Sitten ne kattoo mua ja sanoo: ”Ooh, Metaforamies! Lopettakaamme vääryys”. Ja jos ne on naisia, niin sitten ne vielä ehkä pussaa mua.

Happy end.

Ja sitten takaisin vakavaksi itsekseni. Täytyy sanoa, että tommonen pieni tutkielma lämmittää sydäntä tosi paljon. Melkein kuin olisi päätynyt sarjakuvaan tai parodioitavaksi!

Siinä tutkielmassa todettiin myös, että olen kirjoittanut Kotivinkkiin kolumneja vuodesta 2003. 12 vuotta! Se on aika pitkä aika. Itse asiassa tosi pitkä, Kotivinkki onkin mulle vähän niin kuin kotona olis. Taidan olla yksi pitkäaikaisimmista kirjoittajista tässä lehdessä. Ja olen viihtynyt.

PS. Lopuksi vielä lisää leijumista: siinä tutkimuksessa sanottiin, että ”Tutkimuksesta tekee tärkeän juuri se, ettei Lipastin monipuolista kielenkäyttöä ole aiemmin tutkittu.

Nih. Joudun myös korottamaan talomme kattoa, koska olen ylpistynyt niin ettei egoni enää mahdu tähän nykyiseen torppaamme!
 

Sijoitusvinkkejä

Mahtavaa! Hesarissa on sellainen infografiikka, jossa kerrotaan kuinka moni oman kotikunnan ihmisistä sijoitti Wincapitaan. Lietolaisista viis! Siis viisi, tarkoitan. Ja nyt tulee ne hyvät uutiset: itse en ollut niiden joukossa ja voin nauraa koko matkan pankkiin taskut täynnä Talvivaaran osakkeita.

Tässä siis sijoittamisen ammattilaisen neuvoni niille viidelle epäonniselle:

Sijoittamisessa tärkeintä on sijoittaa vain sellaisiin asioihin joita ymmärtää. Näin ollen esim. naisiin ei kannata sijoittaa (ainakaan jos on mies). Sen sijaan itseensä kannattaa. Niin kuin myös myös viinaan ja villiin elämään, tai jos on saavuttanut keski-iän, laadukkaisiin työkaluihin.

Suomen olosuhteissa kannattaa vielä huomioida, että rahojaan ei kannata laittaa kultakaivoksiin eikä valtion viinamonopoliin, sillä sellaiset tekevät maassamme tappiota. Mitä tulee pyramideihin, egyptiläisvalmisteiset ovat luotettavimpia.

Kevät

9.3. klo 10.45. Tähän on vaikea enää mitään lisätä. Paitsi että Hahhahhahhahhahhaaaaa!! Jippiiiii! Juhuuuuu!

Askartelija Jumalan armosta

Siivosin tänään kaapin joka oli ollut pahuuden vallassa. Sieltä löytyi kaikenlaista kummallista, kuten  ja suurin osa lensi suoraan mäkeen. Reijo Mäkeen.

Ja sit sieltä löytyi tämmönen. Oikein pelästyin kun näin sen ja mietin, että kuka lapsista olisi voinut tehdä noin kamalan askartelupaskartelun ja että se täytyy heti piilottaa etteivät sosiaaliviranomaiset näe.

Vahingoniloa täynnä keksin jo kaikenlaisia ilkkumia joita syytäisin lahjattomalle tekijälle, kun katsahdin työn taakse. Siellä luki, että sen oli tehnyt meitsi neljännellä luokalla. Eli samanikäisenä kuin Galileo oli käydessään kuussa ja vain vuotta nuorempana kuin mitä Napoleon oli valloittaessaan Norjan.

Ja mä tein tommosen. Hävettää.
 

Toisenlainen sote-malli

Ollaan tehty esikoisen kanssa yhdessä sarjakuvia jo vuosia. Minä teen kässärin ja hän piirtää. Se on aika kiva yhteinen harrastus. Tätä oheista Kimmo Kotkaa on ollut poikkeuksellisen hauska tehdä. Kahteen sivuun saa mahtumaan mukavasti aina pienen tarinan.
Tämä kyseinen käsittelee sote-uudistusta. Olen nyt yrittänyt seurata sitä pari vuotta enkä ole käsittänyt ollenkaan mistä on kyse. En taida olla ainoa. Mutta onneksi Kimmo Kotka näköjään ymmärtää.


Tuntuu, että aina kun yritetään tehdä suuri organisaatiouudistus, lopputuloksena ei ole säästöjä ja tehokkuutta, vaan päinvastoin prosessiin uppoaa tuhottomasti rahaa, ja lopulta byrokratiaa on jos mahdollista entistä enemmän. Vai tunteeko historia yhtään tapausta jossa suuri rakennemuutos olisi viety läpi niin että siitä olisi ollut loppukäyttäjille jotain iloa? Ei tu mieleen.

Mutta tämä Kimmon malli on siis hallituksen vapaasti käytettävissä! (toiselle sivulle pääsee sieltä ylälinkistä)

http://mobile-lehti.fi/kevat2015/kimmokotka