Pihalla

Pihalla

Kesäkuumaa

On ilmoja pidellyt, kuten kuvasta näkyy. Öisin ei pysty nukkumaan, mutta onneksi päivisin on vastaavasti hereillä niin sitä on sitten koko ajan vähän niin kuin zombiena.

Mutta pihalampi auttaa jonkin verran. Kuopus on kunnostautunut siinä, ettei sieltä pois noususikaan - ennen auringonlaskua nyt kumminkaan. Ja on siellä itsekin tullut käytyä. Suoraan lenkiltä veteen = hauskaa.

Mutta nyt kerron salaisuuden: kaikkein hauskinta on kuitenkin se, että kesä on lopuillaan ja työt ja syksy ja rutiinit alkavat kohta.
 

Synttärisankari

Mulla on tänään synttärit. Täytän 28. Kiitos kiitos, mitäs tässä!

Oikeesti täytän 44. Tosin eilen luulin täyttäväni 45, joten itse asiassa olen nuorentunut vuoden. Mutta 28 kuulostaa hyvältä: on tarpeeksi nuori ollakseen tyhmä ja tarpeeksi vanha ettei sekoiteta kissanpentuun.

Vaikka kai 44 on ihan hyvä ikä, niin kuin kaikki iät. Itse ainakin olen aina ajatellut olevani mies parhaassa iässä. Niin seitsemänvuotiaana, kymmenvuotiaana, parikymppisenä kuin nytkin.

Ehkäpä juuri se on ihmisen elämässä hienoa: sitä on aika lailla sen ikäinen kuin on. Tuo oli niin typerä lause, että se vaatii selvennyksen.

Siis: ihminen on aina parhaassa iässä, koska jokaisessa iässä on puolensa. Kymmenvuotiaan intohimot ovat erilaisia kuin kolmekymppisen mutta intohimoja on molemmilla. On kaunista, jos saa nähdä koko sen intohimojen kirjon, mikä elämään sisältyy jos saa elää vaikka 90 vuotta.
Mulla on siihen vielä, ööö, 62 vuotta.
 

Kummia toimeksiantoja

Tänään edessäni häämöttää elämäni ehkä omituisin toimeksianto. Osallistun synnytyksiä käsittelevään paneelikeskusteluun Porin Suomi Areenassa. Muut osallistujat ovat kätilöitä, lääkintöneuvoksia, professoreita ja muita oikeita ihmisiä. Minä olen se, jolla on hassu hattu.
Mutta minkäs teet, en hennonnut kertoa niille, että en ole varsinaisesti koskaan synnyttänyt, kun pyysivät mukaan.
Myöskään minulle ei ole juurikaan mielipiteitä synnytyksestä. Paitsi että jos puuhaan ryhtyy, jalkoja ei kandee pitää ristissä, koska se on siinä vaiheessa hiukan myöhäistä.
Kyllä tuosta kultajyvästä muutama satku kannattaakin maksaa!
Myös olen sitä mieltä, että synnyttämisestä tulisi tehdä mahdollisimman miellyttävä kokemus, mistä syystä ei kannata synnyttää aamuyöllä tai kesken suosikkiohjelman, ja kannattaa käyttää ilokaasua mahdollisimman paljon (isän). Tämän lisäksi isän tulee lohduttaa synnyttäjää muistuttamalla, että norsuilla on vielä vaikeampaa, koska ne joutuu synnyttämään kokonaisia norsuja, niin että älä marise kulta.
*
Ja kun tää spektaakkeli on saatu hoidetuksi, illalla on suora teeveelähetys maikkarilla klo 19.30 alkaen, jossa minä (tällä kertaa punainen klovninenä päässä), ministeri Krista Kiuru ja Linda Liukas keskustelemme tulevaisuuden peruskoulusta.
Aivan oikein. Siitäkin minulla on tosi paljon näkemyksiä, kuten, että ellei sitä korjata heti, se on entistä enemmän homeessa parin vuoden päästä ja että ponnistaa ei kannata ennen kuin kohdunsuu on kylliksi auki.
Eniten odotan Linda Liukkaan näkemistä, koska on kiva olla kerrankin porukassa se, jonka nimi ei ole kaikkein erikoisin.
 

Aah, kesä!

Kesä tuli, ihanaa. Huomasin edellispäivänä, kun ekan kerran olin kotona ja oli aikaa, että piha kutsui luokseen. Koko kevät ja alkukesä onkin mennyt sisällä värjötellessä, kun ei ole edes huvittanut mennä ulos. Ja kuinka hauskaa sellainen puuhastelu onkaan! Vähän siimaleikkurilla tuolta ja harvalla tuolta ja ehkä kohta jo uskaltaa ryhtyä suurempiinkin töihin, kun pääsee vähän fiilikseen.

Hauskinta oli kuitenkin tämä: tehdä oikein kunnon hikitreeni säkillä ja yhdistää siihen punnerrukset ja vatsat ja leuanvedot, ja sitten kun puolen tunnin jälkeen ei enää näe eikä kuule mitään ja on niin kuumissaan ja hengästynyt, että heikkoa tekee, juoksee suoraan pihalle, edelleen laiturille ja hyppää viileään veteen.

Siitä ei kuulkaas kesä enää paljon parane!
 

Matkalla

Kävimme muutaman päivän pikkulomalla Barcelonassa - oikein koko porukka. Ihan kivaa oli, kiitos kysymästä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on hiukan haastavaa kehittää koko ajan sellaista tekemistä, että kaikki olisivat tyytyväisiä tai edes suurin piirtein tyytyväisiä, kun ovat ihmiset niin eri ikäisiä ja intressitkin kovasti eri suunnissa.
Kohtuullisesti onnistuttiin. Käytiin Aquariumissa katsomassa haikaloja, pyörittiin vanhassa kaupungissa, viettiin päivä uiden ja minä pääsin Picasso-museoon. Olennaista oli, että apartemento oli ihan kävelykatu Ramblan vieressä niin että siirtymisiin ei mennyt aikaa, kun yhdet halusivat shoppailla ja toiset saivat siitä tarpeekseen viidessä minuutissa.
Ja mikä oli parasta? Luulen, että se saattoi olla se, kun kämpillä oli wi-fi.
Päätän, aavistuksen paheksuen,  raporttini täältä nykyajasta tähän.  

PS. Itse olen ehdottoman väärä ihminen viskaamaan ensimmäisen kiven tässä nettiasiassa.
 

Bambi ja urheiluvamma

Olen tapellut vakuutusyhtiön kanssa siitä, että onko punttisalilla niksahtanut niska urheiluvamma vai ei. Ei kuulemma ole. Vakuutusyhtiön mielestä mun urheiluvakuutus ei korvaa sellaisia vammoja, jotka tulevat vetäessä tai työntäessä. Koska muunlaisia urheiluvammoja ei oikeastaan ole, tilanne on hankala. Tai ei se vakuutusyhtiölle ole, mutta minulle.

No, asiasta äkämystyneenä päätin vaihtaa yhtiötä ja  ylipäänsä luopua suurimmasta osasta vakuutuksia. Kaksi jätän: talon palovakuutuksen sekä oman henkivakuutukseni. Edellinen lienee sellainen, että se vaan nyt on pakko olla. Jälkimmäinen auttaa ikävässä tilanteessa perhettä. Mutta muuten: tapaturmajuttuja vakuutus ei näköjään korvaa, kodissa tapahtuvat vahingot taas ovat yleensä niin pieniä, että jäävät omavastuun alapuolelle. Kymmenessä vuodessa säästää parikymmentä tonnia kun ei hanki typeriä vakuutuksia. Sillä korvaa itse jo kohtuullisen kokoisen vesivahingon. Lisäksi olen kuullut, että Suomessa kaikesta huolimatta on vielä jonkinlainen terveydenhuoltosysteemi, joten ihan pakko ei ole käydä yksityisellä.

Onneksi päivässä oli myös kivoja yllätyksiä. Työhuoneeni ikkunasta näkyi pihalla hortoilemassa tuollainen!