Pihalla

Pihalla

Roope-Imelda

Saako hankkia uudet, kun tenniskengät on käytetty näin hyvin? Saa, vaikka se onkin ihan mänttiä, että tossut on yleensä parhaimmillaan silloin kun niitä ei voi enää käyttää. Mutta ei auttanut. Oli kaksi vaihtoehtoa: suunnata Turkuun urheilukauppaan tai käydä alakerran varastossa toivioretkellä.

Viikon asiaa pohdittuani laskeuduin portaat kellariin. Siellä on nähkääs semmoinen Narnia-kaappi, joka on täynnä kaikenlaisia kenkiä, mm. Tuhkimon lasikenkä, Kaarle Suuren ihan helevetin suuri saapas sekä Helinä-Keijun aavistuksen hikiset varvastossut.

Voi paska. Nyt mä harhauduin sivupolulle, tästä se kustannustoimittajakin aina huomauttaa.  

Menin siis kaapille ja kävin moikkaamassa Aslania.  

Ei helvetti, asiaan nyt, ei tässä oo perkele koko päivää aikaa!

Menin siis kaapille ja hups! Sieltä löytyi kahdet ihan uudet tennistossut, joiden olemassaolon olin tyystin unohtunut. Toisissa oli vielä paperitollotkin siellä sisällä jäljellä, toisilla oli hiukan pelattu.

On se ihmeellinen kaappi.

Sen pituinen se.
 

Perheeseen tuli opiskelija

Syksy alkoi virallisesti koulujen myötä ja meillä lähti nyt edellispäivänä viimeinenkin kouluun. Esikoinen nimittäin lähti opiskelemaan elokuvan tekemistä, Turkuun. Aika jännä tunne, kun oma lapsi on opiskelemassa.

Mukavaa oli myös, että hän ylipäänsä pääsi sinne, hakijoita oli paljon. Ei sillä, hän on kyllä lahjakas ja tehnyt elokuvia kuusivuotiaasta saakka niin että oikean miehen valitsivat. Mutta ei niistä koskaan tiedä, vähän on aina tuuriakin mukana siinä pääseekö vai ei pääse. Niin kuin elämässä kaikessa.

Tehtiin sunnuntaina viimeinen pieni ”elokuva” hänen kanssaan – viimeinen ennen kuin hänestä tulee ammattilainen. Sit mulla ei varmaan enää oo varaa hänen palveluksiina (paitsi jos hän käyttää edelleen mun jääkaapin palveluksia). Rajanaapuri-kirjani ilmestyy nimittäin saksaksi ja siitä piti tehdä saksalaisia varten pieni esittely. Se oli vielä mahdollista kuvata ihan meijän pihalla, mutta huomasin, että yhä vähemmän oli mitään varsinaisia puolivalmiita rakennelmia, jotka olis kirjaesittelyyn sopineet. Alkaakohan elämä tulla valmiiksi?

https://www.youtube.com/watch?v=Sf5_PCRy6cU&feature=youtu.be
 

Vaikeuksien suossa

Pam. Ukkonen rikkoi telkkarin.

Kävin mielessäni läpi kaikki maailman maat ja ihmiset ja tulin siihen tulokseen, että meillä on vaikeinta.

Mutta! Maalla asumisen yksi hyvä puoli on se, että palvelut ovat lähellä. Naapurissa asuu eläkkeellä oleva telkkarinkorjaaja. Ei se siitä telkusta kalua enää saanut, mutta kun kävin hakemassa rikkinäistä takas, kävi ilmi että sillä oli yks oisko 36 tuumanen (iso!) melkeen uusi telkku siinä framilla. Möi sen sitten 150 eurolla.

Kävin uudestaan läpi kaikki maailman maat ja ihmiset ja tulin siihen tulokseen, että meillä on enintään toiseksi vaikeinta.

Mutta on sekin aika vaikeaa.
 

Kyy puri

Meidän pikkukissaa puri kyy. Sen koko alaleuan alue paisui sammakoksi. Kisu piti viedä sairaalaan. (Minä olin liesussa, joten kerron toisen käden tietoja). Sairaalassa se oli tiputuksessa illan ja pääsi sitten kotiin.

Lääkäri määräsi sille opiaatteja kipulääkkeeksi – ennen kaikkea siksi että se pystyisi syömään eikä kuivuisi. Ne oli jotain samaa huumetta mitä ihmisillekin annetaan ja kuulemma sellaisia, että kissat inhoo sitä makua oikein erityisesti.  Vaimo sitten sekoitti pari tippaa lihaliemeen (jota kissa tykkää lipittää) ja purskautti ruiskulla suoraan kurkkuun.

Kissa sai sellaisen hepulin, että talo tärähti. Karvat nous pystyyn, se oli ku sähköiskun saanu ja se sen suusta alko tulla vaahtoa. Sitten se hyppi kattoon ja seinille (siinä ei toki ollut mitään uutta).

Uloskaan sitä ei ois saanut päästää, eikä aluksi päästetty, mutta kun se sai toisen, vielä suuremman hepulin siksi koska ei päässyt ulos, annettiin mennä. Aamulla se odotteli normaalilla paikallaan ikkunalaudalla, tuli sisään muina kissoina, söi kuin ei olisi käärmeistä kuullutkaan ja lähti takas ulos. Ei annettu lääkettä enää sen jälkeen ja se on ollut ihan normaali ittensä.

Se pitäisi kuitenkin vielä viedä ”maksa-arvotestiin”. Itse ajattelen, että se on kyllä rahastusta ja että jos jonkun tässä perheessä pitäisi tutkituttaa maksa-arvonsa, niin se olisin kyllä minä.
 

Uusi kirjasuhde

Multa ilmestyi just uusi aikuisten kirja, kiitos vaan onnistteluista. Sen nimi on Linnan juhlat ja se on tragikomedia miehestä, jolla menee huonosti – vaimo jättää, työpaikka häviää. Päähenkilö tapaa persoonan treenarin, jonka kanssa he ryhtyvät palauttamaan elämää raiteilleen. Tavoitteena on päästä presidentin järjestämiin linnan juhliin - sillä keinoin kaikki muukin varmasti järjestyisi.

*


Tää on nyt vissiin mun 14. kirja ja jokaiseen niistä on  tietenkin jonkinlainen suhde, mutta aina vähän erilainen. Joku kirja on ollut helppo tehdä, joku vähän vaikeampi, joku merkitsee itselle enemmän kuin toinen.

Tämä on jännä kirja siinä mielessä, että sen kirjoittaminen on ollut kaikkein vaikeinta ja kestänyt pisimpään. Ja siksi siihen on myös muodostunut läheisin suhde. Kirja on myös hiukan erilainen kuin mikään aikaisemmista. Tässäkin on toki paljon huumoria mutta aihe on lopulta aika vakava, avioero.

Ensimmäistä kertaa mulla on myös sellainen olo, etten osaa yhtään sanoa, mitä ihmiset siitä pitävät ja siksikin vähän jännittää. Olen jopa selaillut kirjaa nyt kun se tuli painosta. Yleensä en moista tee ikinä!

Ohessa kaksi ekaa sivua jos ketä kiinnostaa. Oma tohkeisuusindeksini joka tapauksessa on aika korkealla.
 

Korkean paikan leirillä

Koska parina viime päivänä ei oo juuri satanut ja meillä on kova ikävä sadetta, päätimme pikkuveljen kanssa aloittaa kattoremontin. Se auttoikin ja heti alko tihuttelemaan.

Eilen purimme puolet vanhasta hevostallin katosta, ja vastoin odotuksia emme pudonneet ja kuolleet. Uusi yritys tänään.

Jos me tästä päivästä selvitään hengissä (pudotusta noin kuusi metriä, alapuolelle olen ripotellut nauloja) perustan kattofirman.

En olekaan pitkiin aikoihin oikein rakennellut mitään, mistä syystä oli hauskaa kun kävin ostamassa pari pakettia pyssynauloja ja ostokset maksoivat 80 euroa. Muistui ihan mieleen ne ajat kun remontoitiin taloa ja vuosikausien ajan kävin joka päivä heittämässä seteleitä eri ilmansuuntiin lepytelläkseni K-raudan jumalia.

Oli sekin harrastus. Jopa jääkiekko on halvempaa.

Vitsi vitsi. Ei tietenkään oo.