Pihalla

Pihalla

Trollit eiku trullit

Käsitin äsken, että koht tänne alkaa tulla pikkunoitia eikä talossa oo karkin karkkia.
Jos niille antais omenan? Ja sit kun ne alkaa itkeen sanois, että silloin kun setä oli nuori tämä oli karkkia. Ja sitten kun ne alkaa itkeen vielä murheellisemmin, väittäis että sittemmin se karkki on vaan muuttunut omenaksi. Lapset on niin tyhmiä, että ne saattaa hämääntyä tuollaisesta.
Tai jos antais niille rahaa? Siinäkin on tietty se ongelma, ettei niille varmaan käy pankkikortti.
Yksi mahdollisuus olisi laittaa ittelle huulipunaa poskiin ja huivi päähän ja mennä kierrokselle. Keräis karkit naapurustosta, niin sit vois jakaa ne edelleen. (Möreällä äänellä) ”Avatkaa ny pliide! Täällä on naapuri! Tulin antamaan teille vitsaa, jos annatte karkkia.”
*
Noin. Wish me luck, vaikka en aivan käsitäkään tämän vitsaliiketoimen logiikkaa: miksi kukaan antaisi karkkia siitä hyvästä että saa vitsaa? Paitsi ehkä S&M-henkiset ihmiset. Lasten edellisten vuosien karkkisaaliin perusteella sellaisia on täälläpäin enemmän kuin kylliksi. Ehkä se johtuu maaseudun raikkaasta ilmasta tai liiallisesta maataloustukikaavakkeiden täyttämisestä.
Vai käviskö sittenkin ärrältä hakemassa suklaamunia? Ehkä se on viisainta.
 

Kirje verottajalle

Rakas Verottaja,

Kiitos kirjeestäsi! Olipa pitkästä aikaa hauska kuulla Sinusta. Mukavannäköisen lomakkeenkin olit askarrellut, taitaa olla kivaa teillä siellä iltapäiväverokerhossa? Olet vissiin saanut uusiakin ystäviä entisten, jo syötyjen, tilalle? Mukavaa!

Ja kyllä! Minustakin oli raikas ja ennakkoluuloton idea sinulta laittaa minut maksamaan koko ensi vuoden budjettialijäämä! Se ikään kuin ratkaisee ongelman yksinkertaisesti ja elegantisti ellei peräti elefantisti.

Oli myös mukavaa, ettei koko 5000 euron summaa tarvitse maksaa heti, vaan vasta jouluaattona. Ja ehdotushan se vain oli, niin kuin paperissa luki. Ei siihen mikään pakko ole suostua. Tosin sitä jäin vähän ihmettelemään, mitä halusit sanoa sillä kuolleella kalalla jonka olit käärinyt veroehdotuksen sisään. Se vaikutti hieman, no, uhkaavalta.

Paljon olit kuitenkin taas saanut kirjeeseesi asiaa! On jotenkin liikuttavaa huomata, kuinka kiinnostunut jaksat olla meistä kansalaisista, tiesit jälleen paljon itseäni paremmin, missä olen luuhannut viime vuonna. Siksi en tuhlaa nyt tilaa tässä siihen, että kertoisin omista kuulumisistani, koska epäilemättä ne jo tiedät.

Parhainta vointia Sinulle, käytä rahat viisaasti esim. hallinnonuudistuksiin, organisaatiotarkistuksiin, virkamiestyöskentelyyn tai sellaisen säätiön perustamiskuluihin, josta voi hakea apurahaa mätkyjen maksamiseen jos on tolvanapäissään maksanut alun alkaen veroja liian vähän.

t. roope
 

Autokoulu alkoi

Eka ajokerta esikoisen kaa takana. Siis laik ever. Tyyliin, et toi on niinku ratti ja noin 300 mitkä roikkuu tossa, niin ettei nää tuulilasista ulos, on mun wunderbaumikokoelma.

Ajoimme meidän pikkutien päästä päähän (ehkä 10 kilsan lenkin siis) lähinnä ykkösellä mutta myös kakkosella, eikä ajettu kertaakaan ojaan, vaikka tie on tosi kapea ja siinä on salskeat ojat. Molempia jännitti ja jalkani krampannee vielä ensi viikollakin, kun olin koko ajan valmiina painamaan jarrua. Ei tarvinnut painaa.

Huomenna ajamme Lontooseen, koska siellä on hiukka haastavampaa ku tääl Saukonojal. Tää oikeenpuoleinen kärrypolkujen liikenneettömyys on niiiiiiin nähty.

Kylässä Yrjön luona

Sellainen yö. Nuorimmainen sai jonkinlaisen vatsaflunssan, joka oli niin raju, ettei ole hetkeen nähty. Kauhea oli kuunnella sitä ulinaa, kun mikään ei auttanut ja vatsa vain kramppasi ja kramppasi.
Onneksi aamuyöstä vihdoin hellitti.
Jotain hyvääkin näin jälkikäteen ajateltuna. Ensinnäkin huomasi, kuinka äärimmäisen harvoin nykyään on mitään vatsatauteja. Silloin kun lapset olivat pieniä niitä oli alvariinsa ja ne kiersivät yhdeltä seuraavalle yhtä suurella varmuudella kuin aurinko kiertää maata ja maa kuuta.
Toinen juttu oli se, että kymmenvuotias hallitsee jo itseään kiitettävän hyvin. Pikkulapsethan onnistuvat jumalallisella tarkkuudella oksentamaan samaan aikaan omalle sängylleen, vanhempien sängylle, sisarusten sängylle sekä alakerran sohvalle vaikka olisivat itse yläkerrassa.
Nyt ei tarvittu pyykinpesukonetta ollenkaan (paitsi tietenkin normaaliin pyykkäämiseen eli koko ajan 24/7.
Mielenkiinnolla odottelemme kuka on seuraava uhri vai onko.
 

Murr

Voihan tunteiden takatalvi sentään. Kenelle voi reklamoida, kun kevät peruutetaan? Kun lähdin perjantaina pienelle matkalle lahden taakse, pihalla suurin piirtein kukkaset kukkivat. Nyt aamulla oli 15 astetta pakkasta ja piti ryhtyä uuneja lämmittämään. Talvikamatkin oli jo suureksi osaksi ennätetty viedä varastoon ja kevättakki oli yllä.
Lapsille pettymys oli vielä suurempi. On päässyt pyörällä kouluun, on voinut käyttää lippistä ja jopa hupparia (äidin vastalauseista huolimatta). Ja nyt sitten ikävällä tavalla vedetään matto jalkojen alta.
Takatalvi, tuo viides vuodenaika, on ihan perseestä - jos sallitte ilmaisu tai vaikkette sallisikaan. Sillä sitä se on. Vaan ei auta. Pää pystyyn ja halkoliiteriin mars!
 

Shoppaholisti

Kun nyt tuli avattua tämä ikävien piirteiden suo, niin kerrottakoon, että minulla on myös liikavarpaita, pattipolvet, vino hammas sekä lukuisia luonteenpiirteitä muitakin kuin tuo shoppailuholismi, joista en kernaammin puhu. Tuo noitten markkinamielesten analyysi on sikäli erikoinen, että itse en tiennyt moisesta taipumuksesta mitään. Mutta turha tässä kai on tutkainta vastaan taistella. Ei muuta ku lompakko latinkiin ja ostelemaan!