Teini talossa

Teini talossa

Kesähommissa

Nuoriso (niitä oli enemmänkin) otti itseään niskasta kiinni keväällä ja olivat töissä kuukauden verran eräässä puhelinmyyntiyrityksessä.

Koulun jälkeen menivät sinne ja muutaman tunnin myivät arpoja. Minkäänlaista pohjapalkkaa ei tietenkään ollut ja ansaintalogiikkakin kuulosti vähintään monimutkaiselta kun yritin vähän onkia tietoja, että mistä on kyse.

Mutta koska en tunnetusti tajua mistään mitään, en voinut sen kummemmin asiaan puuttuakaan. Ja muutenkin: ajattelin, että hyvä vain jos ollaan omatoimisia, vaikka hiukan olikin sellainen olo, että mitähän siitä seuraa.

Nuorison laskujen mukaan rahaa piti olla tulossa pari sataa euroa. No, nyt sitten vihdoin tuli palkka työstä: 30 euroa. Jep. Kolmekymmentä. Sitä vaan, että siellä Bangladeshin suunnilla sentään vissiin saadaan se euro tunnissa tai jotain.

Ja jos siitä kolmesta kympistä sitten vielä miinustaa bussit työpaikalle sekä eväät, niin jonkin verran meille vanhemmille tuli maksamaan se työpaikka. (Roopen Keskuspankki tuli lisäksi lopulta vähän rahoittamaan menetettyjä haaveita, joten lopputulos ei ollut aivan niin masentava, mutta kuitenkin)

*

Koska olen tuleva Kokoomuksen puheenjohtaja, minulla on antaa tilanteeseen kolme pointtia:

1. On törkeää antaa moinen kokemus nuorelle työelämästä. Työnantaja ei selvästikään ollut selittänyt kunnolla, mistä on kyse. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska jos olisi selittänyt, niin ei kai edes meidän kissa olisi suostunut sinne töihin (se ei kyl suostu muuallekaan).

2. Vanhempien pitäisi näköjään olla vahtimassa lastensa edesottamuksia joka paikassa, mikä on typerä ajatus, koska lasten kuuluu kompastella. No, nyt sitten kompasteltiin.

3. Itse asiassa jos  ajattelee myönteisesti: ehkä virheiden kautta oppii! Siis ainakin sen, että palkan muodostuminen on fiksua selvittää etukäteen  – nuorille kun tuntuu ylipäänsä olevan tosi vaikeaa rahasta puhuminen. Useammin kuin kerran olen törmännyt siihen, etteivät he edes tiedä kuinka paljon tienaavat.

*

Toisaalta onhan se palkan pyytäminen vaikeaa joskus itsellekin. Kun joku tilaa minut vaikka puhumaan ja kysyy, että mitä maksaa, niin aina on vähän sellainen olo, että mitäpä sitä nyt kehtaa pyytää - ei varmaan kovin paljon, kun minähän olen vain tämmöinen tavallinen, jolla ei ole erityisen viisasta sanottavaa mistään.

Silti: Kerran minulle sitten kävi niin, että vanhempainyhdistys pyysi minua erääseen kouluun puhumaan ja lopulta olin siellä kolme tuntia. Sanoin palkasta, että ei tartte maksaa, voin tehdä hyväntekeväisyytenä, mutta jos maksatte niin kiva, koska se kuitenkin on mun työtä. No ne sit pääty siihen, että työmies on palkkansa ansainnut ja ihan pokkana antoivat mulle kirjekuoren jossa oli kaksikymppiä.

Ei oo muuten koskaan kukaan loukannut mua yhtä verisesti. Ilmaiseksi siitä hommasta olisi jäänyt ihan hyvä maku. Nyt mun työpanostani ja osaamistani ei selvästikään arvostettu yhtään.

Se 30 euroa on sama juttu. Tulee sellainen olo, että työelämä – se ei oo mua varten.

Murrosikäinen reformaatio

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Saattaa olla, että jotkut teistä ovat niin nuoria, etteivät muista miksi sitä vietetään, joten ehkä on hyvä, että vähän kerron.

Reformaation juhlavuotta vietetään sen muistoksi, että Martti Luther menetti lopullisesti hermonsa teini-ikäisten lastensa kanssa, jotka kesällä vain nukkuivat ja nukkuivat eivätkä heränneet ennen kuin kolmen aikoihin jos silloinkaan.

 Ja kun ne sitten heräsivät, ne alkoivat huutaa, että Martti-isä, Martti-isä! Käy kaupassa ja hae jauhelihaa ja kokista, tääl ei oo mitään syötävää ja koska oikein on lounas?

*

Luther katteli sitä meininkiä semmosen pari viikkoa. Sitä alko oikein tosissaan ottaa päähän se, että se itte nous aina kukonlaulun aikaan ja ryhtyi tekemään kaikkea tärkeää ja hyödyllistä ja eleli säästeliäästi ja herran nuhteessa. Luther oli nimittäin varma siitä, että paras tapa olla ihmisiksi ja palvella Jumalaa on tehdä työtä, lisää työtä, vielä hiukan lisää työtä sekä olla säntillinen ja sitä kautta omalla ahkeruudellaan tuottaa kunniaa Jumalalle.

Ja sitten samaan aikaan nää perkeleen teini-ikäiset vaan kukkuu yöt läpeensä siellä hänen Wittenbergin yliopiston kupeessa olevan asuntonsa vintillä.

Miettikää nyt: kauhea kolina ja hihitys kuului vielä kolmelta yöllä ja toisinaan teinien kaveritkin olivat siellä ja keskellä yötä he ryhtyivät järjestämään syöminkejä ja kukaties juominkejakin, siitä ei voinut olla varma, koska Luther oli liian väsynyt noustakseen ylös ja tarkastaakseen asiaa.

Luther valvoi ja kihisi ja kun hänen digitaalinen herätyskellonsa soi klo 5.30, niin nuoriso veteli hirsiä koko hänen työpäivänsä ajan. Ihmekö tuo että alkoi sapettaa.

*

Loppu onkin sitten historiaa. Luther kiinnitti sinitarralla Wittenbergin kirkon oveen vuodatuksensa, jossa selitti miten ihmiselämä tulisi järjestää. Keskeiset ajatukset olivat, ettei kenenkään tule vain lorvia ja laiskotella ja kuvitella, että kyllä pappa betalar tien taivaaseen. Ylipäänsä Luther vaati nuorisoa ryhdistäytymään ja hyväksymään normaalin päivärytmin ja sen, että otsa hiessä on itse kunkin leipänsä ansaittava.

Muitakin pienempiä juttuja näissä teeseissä oli - kuten että vaatimattomuus kaunistaa ja että ihan hyvin kunnon kristitty tulee toimeen vähän nukkavierummallakin vaatetuksella, eikä aina tarvitse hankkia nettikaupasta sitä kaikkein uusinta ja hienointa merkkikasukkaa.

No, kuten tunnettua nuoriso ei ottanut Martti-isän jupinoista lainkaan onkeensa ja sama jumalaton meno on jatkunut näihin päiviin saakka. Ja ainakin meillä jatkuu edelleen.

*

Sen sijaan Lutherin vaatimukset aiheuttivat hajaannusta kirkossa, koska katolilaiset ottivat niistä itseensä. Tämän kaiken seurauksena kirkko hajosi luterilaisiin ja katolilaisiin ja myöhemmin kaikenlaisiin muihinkin pienempiin kuppikuntiin.

Mutta, sitä painotettakoon, nuorison kesävalvomisiin teeseillä ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta. Niin että maksaakohan vaivaa mitään juhlavuotta edes viettää?

Vanhempaintodistus

Lapset saivat todistukset lauantaina. Vanhemmillekin pitäisi antaa sellaiset. Olkaa hyvä, voitte ihan itse arvioida itsellenne sopivat numerot .

 

Vanhempaintodistus

Kevät 2016

Olen ollut läsnä lapseni elämässä ___ Olen   ___ Enpä juuri

 

Käytös

Osaan hillitä itseni enkä lähde mukaan kaikkein typerimpiin taisteluihin, vaan hymyilen zeniläisesti niin että minulla voisi valaista koko keittiön.

Nuorten kieli

Ymmärrän nuoren käyttämää kieltä. Pystyn pienistä urahduksista päättelemään, mikä on meininki. En vedä hernettä nenään vielä ensimmäisestä v-sanasta.

Kemia

Ymmärrän kemian peruslainalaisuudet, eli että tiettyjen aineiden joutumisesta toistensa kanssa tekemisiin seuraa helposti räjähdys. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi murrosikäinen ja hänen vanhempansa.

Matematiikka

Osaan laskea sataan ja tarvittaessa vaikka kahteen sataan.

Uskonto

Ymmärrän nuorisoheimon outoja riittejä kuten jauhelihan paistamista klo 03 yöllä, koska ”meil tuli nälkä”.

Maantieto

Tiedän, millaisella reviirillä nuori liikkuu ja pystyn jonkin verran myös määrittelemään sitä.

Biologia

Ymmärrän, että ihmisen, etenkin vanhempien, biologia on sellaista, ettei sitä todellakaan kehtaa näyttää kenellekään, joten kotona pukeudun AINA niin että sinne voi tuoda kavereita kylään (paitsi joskus kostoksi olen sukkahousuissa tai ihan vain alkkareissa)

Psykologia

Jos kaikki muut vanhemmat ovat kivoja ja sinä yksin olen ääliönatsi, jolla on mielisairaita sääntöjä, niin koetko onnistuneesi (i) todella hyvin (ii) hirveän hyvin vai (iii) erinomaisesti?

Historia

Pystyn unohtamaan menneisyydessä (viisi minuuttia sitten) tapahtuneet kiukut ja solvaukset tuosta vain. En myöskään kaivele vanhoja.

Taloustieto

Ymmärrän taloustieteen perusteet, eli että jos annoin nuorelle eilen kaksi kymppiä ja tänään kaksi kymppiä, niin hänen laskujensa mukaan olen pystyssä vielä kolme kymppiä.

 

Siirretään/Jää seuraavalle luokalle.

 

Nähnyt __________________________

Kesälomalla

Kohta se taas soi. Suvivirsi nimittäin. Koulu on ohi ja alkaa loputon kesäloma, jolloin aika ei liiku, velvollisuuksia eikä unirytmiä ole, maailma tarjoaa parastaan.

Se on hieno hetki koululaisille: lyhyen juhlan jälkeen saadaan todistukset, joku jopa jäätelön ja sitten koittaa vapaus, jota on odotettu pitkin kevättä tai elämää.

Noin neljän päivän lomailun jälkeen alkavat ongelmat.

Alakoululaiselle se tarkoittaa, ettei ole tekemistä. Kaverit ovat mökillä tai elleivät ole, niin siltikään ei ole tekemistä.

Vanhemmille tilanne on sitä hankalampi, mitä nuorempia lapset ovat. Se neropatti joka keksi, että lasten kesäloma on kaksi ja puoli kertaa pidempi kuin vanhempien, pitäisi saattaa edesvastuuseen. Edesvastuu voisi olla vaikka sellaista että sen tyypin pitäisi hoitaa niitä lapsia. Ongelma kun on, että lapsille on keksittävä tekemistä tai jonkinlainen loppusijoituspaikka nyt kuitenkin. Se ei ole ihan helppoa.

Nuorison kohdalla tilanne on toisella tavalla haasteellinen. Kyllä he pärjäävät kotona kun vanhemmat ovat töissä. Etenkin koska nukkuvat koko sen ajan. Mutta muuten teinien kohdalla kesäloma on pellossa elämistä. Kun ei ole niitä vähiäkään velvollisuuksia, joita koulu aiheuttaa, niin ei ole velvollisuuksia käytännössä lainkaan. Se tarkoittaa että on paljon, paljon, paljon aikaa hengailla Hesellä ja keksiä kaikenlaisia innovatiivisia ideoita.

*

Ei vaiskaa, ei se hengailu Hesellä välttämättä kauheaa ole. Kaipa nuoruuteen kuuluu se, että notkutaan tekemättä mitään. Ehkä se on jopa nuoruuden etuoikeus. Silti, kun kaikenlainen järkevä vuorokausi- ja elämänrytmi puuttuu, se on näin keski-ikäisen näkökulmasta vaarallisen kuuloista. Kun ajelehditaan, sitä ei ikinä tiedä minne ajelehditaan.

Tarkkaavaiselle lukijalle saattoikin jo käydä selväksi, että minusta koulujen kesäloma on aivan liian pitkä. Tai pikemmin: se olisi ihan jees, jos nuoret pääsisivät kesätöihin, mutta kun nykyään täytyy käytännössä olla 17 ennen kuin voi edes tsägällä saada töitä. Se on huonoa kehitystä ja huono signaali nuorelle. Olisi fiksumpaa, jos kesäloma olisi vaikka kuukauden ja sitten puolitoista kuukautta oltaisiin töissä. Mutta kun ei.

Ennen, jolloin asiat olivat paremmin, eli 1800-luvulla minun nuoruudessani, 15-vuotiaat olivat kaikki ainakin vähän aikaan kesätöissä. Ellei muuta löytynyt niin sitten hernepellolla. Eikä se toki ollut siksi, että olisi haluttu kantaa oma pieni korsi bruttokansantuotteen kekoon. Ei: töissä käytiin siksi, että olisi pystytty rahoittamaan paheellinen elämä. Mutta oli motivaatio mikä tahansa, niin joka tapauksessa kesällä harjoiteltiin työn tekemistä ja se oli tärkeää.

Itse ainakin opin paljon niinä kesinä. Ennen kaikkea siitä, millaisista töistä tykkään ja millaisista en. Kun sitten peruskoulun jälkeen piti valita mihin menee, oli hiukan helpompaa, koska oli jo nähnyt millaista on raksalla, mainosten jakajana, myyjänä tai hernepellolla. Lukioon siis ja sassiin.

Nykynuoret eivät tätä kokemusta useinkaan saa ja se on sääli.

*

No, näillä mennään. Meillä on joka tapauksessa erityinen vuosi meneillään, sillä teinimme pääsee peruskoulusta (luojan kiitos) ja nuorimmainen siirtyy yläkouluun.

Molemmilla on kasvun paikka: vanhempi menee - toivottavasti pääsee – opiskelemaan ammattiin ja nuorempi joutuu jättämään välituntijalkapalloilun ja ryhtymään kasvattamaan angstia. Häntä asia ahdistaa hieman jo etukäteen (mikä on tietenkin hyvä angstin kasvatuksen näkökulmasta).

Vanhemman kohdalla uusi koulu varmaankin tekee hyvää: hieman paradoksaalisesti on pakko ottaa vastuuta ihan eri tavalla kuin ennen, koska ei enää ole pakko. Siis koska se koulu on vapaaehtoinen, niin ellei sitä hoida, se on sitten oma häpeä.

Onneksi usein elämässä on niin, että kun vastuuta saa tai joutuu ottamaan, sitä yhtäkkiä huomaa myös jaksavansa kantaa.

Sille ajatukselle nostakaamme nyt kesän malja.

Joo jouuutuuui armaaas aaiiikaaaa…..

 

Sokeroitua elämää

Tää on varmaan aihe, johon ei kannattaisi koskea, koska voi saada syyhyn tai tuberkuloosin kun suututtaa kaikki.

Energiajuomat. E-ner-gi-a-juo-mat.

Juttelin yhden tutun kanssa, joka oli sitä mieltä, että energiajuomat pitäisi kieltää alle 16-vuotiailta. Monessa paikassa niin on yritetty tehdäkin: naapurikunnassamme esimerkiksi on ajettu sellaista että kaupat eivät myisi niitä nuorisolle.

Itse asiassa muistelen, että meidänkin naapurustossa vaadittiin samaa muutama vuosi sitten. Vai olisiko peräti niin, että sellainen kielto on Liedossa voimassa, joissain kaupoissa ainakin (tosin jos se on vaan muutamissa kaupoissa niin mitä hyötyä siinä sitten on, koska murrosikäinen on ovela kuni kettu ja hakee energiajuomansa sellaisesta paikasta, jossa sitä hänelle myydään).

Tuttuni perustelu kiellolle meni jokseenkin niin, että nuorista tulee rauhattomia eivätkä energiajuomat ole ollenkaan terveellisiä.

Jeah, right. Ikään kuin murrosikäiset olisivat lähtökohtaisesti tosi rauhallisia ja söisivät terveellisesti ja kurlaisivat lautasmalliin kasatun lounaansa porkkanamehulla alas. Ja nyt tätä vuosisataista idylliä on inhasti tullut rikkomaan leegio energiajuomia.

*

Mutta ei se niin ole. Pyrkimys kieltää energiajuomat on tyypillistä meidän aikuisten oheispuuhastelua. Nuorison (ja minun ja sinun) ruokavalion ongelma on liiallinen sokeri ja rasva, ei tauriini, mauriini, lauriini eikä jauriini. Elämme maailmassa, jossa kaupasta saa parilla eurolla kilon karkkia, mistä syystä lapset ja nuoret (ja aikuiset) eivät ole ikinä aiemmin syöneet tällaisia määriä sokeria. Se tuhoaa hampaat, aiheuttaa diabetesta, saa pään pirisemään sekä auttaa rengasrikkotilanteissa, kun on oma vararengas aina vyötäröllä mukana.  

Mutta koska sokerin kulutukselle ei kukaan voi mitään, on helpompaa ottaa maalitauluksi joku muu, esimerkiksi nuorison suosimat epäterveydet, sillä kaikki mitä nuoriso tekee, on lähtökohtaisesti arveluttavaa ja pitäisi kieltää, niin kuin tietysti pitäisikin. Kätevää on myös se, että aikuisilta ei tarvitse tässä mallissa kieltää mitään, koska hehän eivät energiajuomia juo – ja samasta syystä asia tarjoaa aikuisille mahdollisuuden toimia hyvänä roolimallina – koska kuka niin kamalia litkuja nyt muutenkaan joisi!

Sitten on vielä se saman asian toinen äärilaita: jos nuoriso on siirtynyt omppupompusta, kossusta ja siidereistä energiajuomiin, kuten ilmeisesti on paljolti käynyt, niin siitähän pitäisi olla lähinnä iloinen!

*

Toki kyseessä voi olla kieroakin kierompi suunnitelma, josta kukaan ei ole muistanut minulle mainita. Eli että kielletään energiajuomat siksi, koska silloin nuoriso vasta niitä haluaakin ja hankkiessaan näitä kiellettyjä hedelmiä unohtaa ostaa kaljaa ja tupakkaa ja nuuskaa, kuten nuoriso ennen vanhaan teki. Tiedän, koska olin paikalla.

Vai olisiko peräti niin, että maailma toden totta on hyvä ja valmis, kun ongelmat ovat sitä tasoa, että saako tuo flegmaattisen oloinen hupparikasa ostaa redbullia vai ei. Sekin olisi toki myönteinen uutinen – hyvässä maailmassa on mukava elää.
 

PS. Mitä tulee pienempien lasten energiajuomien kulutukseen, niin luulisi, että siihen vanhemmat pystyvät halutessaan vaikuttamaan ilman erityisiä kieltojakin.

Teinin lajipiirteet

Minulta on kysytty, mistä tietää että lapsesta on tullut murrosikäinen. Vastaan: jos sitä täytyy kysyä, murrosikä ei ole vielä tullut.

Mutta on muitakin merkkejä. Jos olisi David Attenborough, voisi tehdä luontodokumentin teinin liikkeistä. Kuvitellaan siis tilanne, että Sir Attenborough on asentanut taloon riistakameroita sinne tänne ja niiden perusteella vetää kymmenen tärkeää johtopäätöstä tämän kiehtovan olennon lajiomaisuuksista.

*

1. Yhdessä yössä jalat, kädet ja kaula venyvät hullunkurisiksi. Samaan aikaan selkäranka menee sekä henkisesti että fyysisesti rullalle, mikä aiheuttaa henkistä ja fyysistä huonoryhtisyyttä

2. Ruokaa alkaa kulua ihan järjettömiä määriä. Ei kuitenkaan sellainen ruoka, jota on tarjolla. Sen sijaan sipsit, sokerijuomat, energiajuomat, karkit, hampurilaiset, pizzat sekä kebabit täyttävät teinin suun, elämän ja huoneen niin että kaatopaikkakin olisi kateellinen. Ikään kuin vääntääkseen veistä vanhempien haavassa Hyvä Jumala on järjestänyt niin, että teini ei liho.

3. Onneksi läskikosto seuraa ennemmin tai myöhemmin.

4. Murrosikäisen aivot menevät sumppuun. Siitä seuraa erinäisiä ongelmia. Hän ei esimerkiksi näe muita ihmisiä ympärillään. Tai kaverinsa kyllä, mutta ei perheenjäseniään.

5. Aivosumpun tuloksena hän alkaa kuvitella, että maailma on tehty yksinomaan häntä varten. Myös Haloo Helsingin Elli laulaa tästä asiasta, ja hän on sentään about 25. joten ihan nopsaan tämä vaihe ei välttämättä mene ohi.

6. Elämä muuttuu yhdeksi suureksi tunteiden vuoristoradaksi. Jos kaakao on loppu, se on kutakuinkin sama kuin jos asteroidi hävittäisi kaiken elämän maapallolta. Jos tyttö- tai poikaystävän kanssa on riitaa, sopivaksi toimintasuunnitelmaksi - ainoaksi järkeväksi! - valikoituu visio ranteiden aukaisemisesta.

7. Unirytmi muuttuu samanlaiseksi kuin laiskiaisilla. Nehän nukkuvat vuorokaudesta noin 27 tuntia. Teini pystyy nukkumaan helposti kahteen, nousemaan viideksi minuutiksi syömään ja menemään takaisin sänkyyn ilman pienintäkään omatunnon pistosta. Yksikään teini ei olisi keksinyt luterilaisuutta.

8. Nuori on taitava monissa asioissa ja pystyy hämmästyttäviin saavutuksiin, jos hänellä on motii. Valitettavasti motii ei yleensä riitä esim. kouluasioihin.

9. Käy ilmi, että teini on harmikseen syntynyt harvinaisen epäpäteville vanhemmille harvinaisen epäpätevään perheeseen. Onneksi hän ei tarvitse perheeltään mitään.

10. Paitsi rahaa, ruokaa, kyytejä sekä uuden hupparin.