Teini talossa

Teini talossa

Zombie-aamuja

Uskomaton sirkus tää kouluun lähteminen. Meillä on neljä lasta ja yleensä jokainen lähtee kutakuinkin samaan aikaan, mutta koska asumme vähän syrjemmällä, niin näin talviaikaan heidät täytyy heittää keskustaan, bussille tai kouluun saakka.

Mutta se aamukäynnistys. Ei helkutti sentään. Siitä ei tuu niinku mitään. Ja kuitenkin nää on niitä samoja tyyppejä,  jotka lapsena nousivat kuudelta kattelemaan Muumeja ja jos oli viikonloppu niin viideltä. Ikinä ei ollut vaikeuksia herätä. Ja kun sitä sitten itse joutui tietenkin heräämään myös (Muumit antoivat yleensä puoli tuntia lisäaikaa, kiitos jeesus ja tove) niin sen koommin ei sitten ole pystynyt nukkumaan juuri yli seitsemään.

Ja nyt sitten on tultu tähän. Tytär on ainoa joka herää omatoimisesti ja silloin kun kuuluu. Kaikki pojat ovat ihan mahdottomia. Jos se heistä olisi kiinni, koulunkäynti olisi lopetettu jo vuosia sitten.

*

Tänään oli taas tämmöinen päivä:

Vaimo (hän on herätysjuhlien päävastuullinen) käy herättämässä ensimmäisen kerran 7.20 (koulu alkaa 8.15 ja 8.30).

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 8.30.

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.40, nyt jo hieman kiukkuisena tästä rappusissa ramppaamisesta.

- Joo joo.

- Ei mitään joojoo vaan nouskaa ylös. Kuljetus lähtee puolen tunnin päästä.

- Joo joo.

 

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.50, nyt jo erittäin kiukkuisena ja nuorimmainen nousee silkasta äidinpelosta. Hän tulee kalsareissaan keittiöön ja hytisee kylmää. Ei oo tullut mieleen, että vois laittaa vaatteet päälle.

 

Vaimo menee taas yläkertaan, kello on 7.50, nyt käydään jo keskustelu joka kuuluu naapuriin saakka ja naapuri sentään asuu 200 metrin päässä.

- Emmä mee kouluun.

- Ylös sieltä ja heti!

*

SiIlä aikaa kuopus on täysin neuvoton keittiössä, sillä hänen KAIKKI vaatteensa ovat kadonneet mystisesti yön aikana, minkä lisäksi hän on jotenkin unohtanut miten aamiainen tehdään.

Esikoinenkin herää. Hän on muuttunut zombieksi yön aikana ja menee laittamaan itseään valmiiksi, valittamatta mutta kuitenkin niin, että kun muut ovat autossa, hän vasta laittaa piilareita paikalleen.

Lopulta auto lähtee pihasta, kello on 8.13, yksi lapsista tulee myöhästymään, se on selvä, ja todennäköisyydet sille, että esikoinen ehtisi bussiin ovat samantyyppiset kuin jos saisi lotossa seitsemän oikein.

Tämä toistuu ma-pe.

Huoks.

Prinsessa Teiniruusu

Dear Eki,

 

Onko vaarallista, jos nuori nukkuu vuorokauden putkeen? Että miten voi olla mahdollista herätä ensin klo 12, sitten klo 14 (käydä syömässä), sitten mennä takaisin nukkumaan, todistetusti nukkua klo 18 ja jatkaa siitä sitten saman tien aamuun saakka. Myönnettäköön, että aamulla herääminen ei kerrankin tuottanut ongelmia.

Tai siis kun sanotaan, että on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nuori mies nukkuu, niin sitä vaan, että täällä alkaa pankkitilit olla melko täynnä, ei mahdu enempää.

Toisaalta juuri tämänkaltaisista tapahtumista syntyy sitten ikiaikaista folklorea. Veikkaan, että esimerkiksi Prinsessa Ruusunen -sadun taustalla on ihan tavallinen kuninkaallinen perhe, jossa prinsessalla on ollut puberteetti. Oikeasti se on mennyt jotenkin tähän tyyliin:

*

15-vuotias rinsessa on vaan nukkunut ja nukkunut. Ensin kamarineito on käynyt herättelemässä, että olis rinsessa-rakas vähän noita rinsessallisia velvollisuuksia hoidettavana, kuten kodittomien lohikäärmeiden löytökodin avaaminen, uuden mestauspaikan vihkiminen sekä sulhasen valitseminen.

No Ruusunen eikun kääntää kylkeä ja haisee pahalta.

Seuraavaksi kuningas yrittää, onhan hän sentään kuningas ja valtakunnassa korpitkin tottelevat kun hän oikein puuskahtaa. Ja paskan marjat.

- Mee vittuun täältä, mä nukun, sanoo ihana rusoposki Ruusuinen.

*

Sitten on äidin vuoro. Kuningatar nousee kaikki 467 askelmaa prinsessan torniin (jonka hän mankumalla mankui joululahjaksi vaikka se on äärimmäisen epäkäytännöllinen) ja tönii tytärtään ja maanittelee, että mennään yhdessä viettämään vähän laatuaikaa torille ja ostetaan lemmenrohtoja ja sahtia kunhan vaan nyt nouset, aurinko on jo kovin korkealla.

- Pidä lemmenrohtos lehmä, prinsessa sanoo mutta nousee kuitenkin sen verran, että hakee linnan keittiöstä pizzaa.

*

Vaan sitäpä prinsessan ei olisi pitänyt tehdä, sillä sekä iskä että äippä ovat molemmat odottamassa ruokakomerossa, koska arvasivat että näin siinä käy, niin kuin käy joka ikinen sunnuntai.

Kunkku muistuttaa, että meillä olis tänään ne prinssien katsastustalkoot niin että vedä se ötkerin jauhelihapitsa huiviin ja tuu kattoon niitä ehdokkaita.

- Ei kinos, sanoo Ruusunen, menee takas torniinsa ja laittaa Netflixin päälle.

Ei siinä auta vanhempien kuin päästää sulhoehdokkaat yksi kerrallaan torniin koettamaan, että saisivatko pussailemalla jotain eloa tyttöön.

Turha toivo. Kun nukuttaa niin nukuttaa. Sadan vuoden päästä vihdoin joku onnekas sattuu olemaan pussailuvuorossa just sillon kun se herää, mutta eihän siitä tietenkään mitään tule. Miettikää nyt ittekin jos heräisitte siihen, että joku tuntematon pussailee. Varmaan hei eka ajatus olisi, et ton kanssa sitten naimisiin.

*

Eli tässäkin kohtaa satua on sittemmin modifioitu.

No, tää on tietenkin vaan mun teoriani miten Prinsessa Ruusunen -satu on syntynyt mutta kyllä se oikea teoria on. Taidan tehdä tästä väitöskirjan.

Uudenvuodenlupauksia

Terveisiä joulusta, siellä oli ahdasta! Asiaan:

Uunna vuonna on tapana tehdä lupauksia, koska valheellisesti sitä ajattelee, että ihmisen olisi mahdollista jotenkin aloittaa puhtaalta pöydältä. Toisaalta ehkä onkin. Aina kannattaa yrittää.

Teinien vanhemmat voisivat luvata jotain seuraavantapaista.

Tänä vuonna:

 

- yritän keskustella lapsen kanssa ja kysellä kuulumisia, mistä syystä kävinkin ostamassa hohtimet.

- kun olen pyytänyt 123 453. kerran lasta lopettamaan niitten sukupuolielinten nimien lennättämisen ilmassa, eikä sillä ole tehoa, niin vittu antaa olla sitten. On sitä maailmassa vakavampiakin ongelmia.

- koetan pitää kiinni siitä, että edes kerran päivässä olisi hetki, jolloin on mahdollista istua saman pöydän ääressä jälkikasvun kanssa. Ja koska se ei tietenkään onnistu, en lannistu, vaan yritän seuraavana päivänä uudestaan.

- kun kohtaan ikäviä asioita kuten että lapsi on käyttänyt alkoholia, polttanut tupakkaa tai ryöstänyt ja tuhonnut Rooman, ensimmäinen reaktioni ei ole huutaa pää punaisena kuin etruski, vaan koettaa selvittää asia puhumalla ja yhteisesti.

- muistan kehua lasta aina kun siihen on pienikin mahdollisuus. Jos hän esim. ei ole tänään tuhonnut ja ryöstänyt Roomaa, asiasta kannattaa sanoa ja kehua, että se on mahtava juttu ja että roomalaisetkin ovat asiasta mielissään.

 

Ja teini voisi miettiä tuollaisia:

 

- jos on sovittu jotain, siitä pidetään kiinni ja tämä koskee myös kotiintuloaikoja.

- kun tuntuu siltä, että vanhempasi ovat poikkeuksellisen tyhmiä (se on toki totta), eivätkä he ole ikinä saaneet aikaiseksi mitään järkevää, kannattaa katsoa peiliin.

- jos joku sattuu sanomaan sinulle esim. että ”Huomenta”, siihen saa vastata esim. että ”Huomenta”. Sellainen luo yhteenkuuluvuudentunnetta, vaikka nimenomaan sitä et toki haluakaan.

- jos Tsuge ehdottaa, että mennäänkö ryöstämään ja tuhoamaan Rooma, älä lähde. Ei tarvitse tehdä kaikkea sitä mitä Tsuge tekee.

- jos tuntuu, että vanhemmat keksivät idioottimaisia sääntöjä ihan vain kiusaksesi, niin mitä jos koettaisit sinäkin keskustella niistä ja koettaa sitä kautta saada natsisääntöihin lievennyksiä. (Vinkki: ei vittu kannata huutaa ja käyttää karkeaa kieltä, vaan argumentoida punnitusti ja hillitysti)

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin: ihanaa uutta vuotta kaikille tämän blogin seuraajille, on ollut hauska vuosi tätä tehdessä!

 

Teinievankeliumi

1. Ja tapahtui niinä päivinä että koululta kävi käsky, että kaikki teinit oli lomalle laitettava.

2. Tämä lomalle laitto ei valitettavasti ollut ensimmäinen ja tapahtui Niinistön ollessa presidenttinä.

3. Ja kaikki menivät lomalle laitettavaksi kukin omaan kotiinsa, sillä oli sovittu, että tullaan kaikesta huolimatta viimeistään yhdeksitoista kotiin.

4. Niin Teinikin lähti ABC:ltä, taajaman huoltoasemakeskuksesta, ylös lähiöön, kerrostalokaupunginosaan, jonka nimi vähän vaihtelee kaupungista riippuen.

5. Lomalle laitettavaksi tyttöystävänsä Marian kanssa, joka herralle kiitos ei ollut raskaana, vaikka sitäkin oli kyllä pelätty.

6. Niin tapahtui heidän kotimatkalla ollessaan, että yksi Jartsa sattui siihen ja he jäivät suustaan kiinni ja kotiintuloaikakin siinä sitten meni huimasti ohi.

7. Ja niin Teini ja sen tyttöystävä synnyttivät yhteistuumin myöhästymisen tekosyynsä, kapaloivat sen epäargumentatiivisesti ja panivat seimeen odottamaan, jos vaikka keksisivät vielä muitakin tekosyitä.

8. Ja sillä seudulla olivat vanhemmat jo lähteneet etsimään Teiniä että missä hilvetissä se oikein luuhaa.

9. Niin heidän edessään seisoi sosiaalitoimiston viranhaltija ja soten harmaus loisti hänen ympärillään ja vanhemmat peljästyivät suuresti. Mutta sosiaalivirkailija sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

10. Teille on tänä päivänä syntynyt vuosisadan mahtavin tekosyy ja löydätte sen epämääräisiin selityksiin kapaloituna ja seimestä makaamassa.

11. Ja kun sosiaalivirkailija oli mennyt (hänen virka-aikansa oli loppunut jo aikaa sitten), vanhemmat puhuivat toisillensa:

12. Menkäämme nyt kuulemaan mitä hullua ne tällä kertaa ovat keksineet. 

13. Ja he menivät ja löysivät Teinin sekä tyttöystävän, ja päälle vielä tekosyyn seimeen kapaloituna.

14. ”Noku Jartsa lupas heittää meijät, mut ei se sit heittänytkään ja sit me oltii Apsilla ja kadotettiin lompakko ja oltais kyllä soitettu mutku ei ollu saldoo ja sitä paitsi kaikki muutkin saa olla pitkään ulkona.”

15. Ja vanhemmat, jotka tämän kuulivat, ihmettelivät kovasti ja kätkivät sanat sydämeensä, sillä ei sellaista palturia kovin usein kuule. Enintään kerran pari viikossa.

Keskinkertaiset homot

Huomasitteko jutun Ylellä, jossa tutkija kertoi kuinka homoseksuaalisuus on hyvin biologinen ominaisuus, vähän niin kuin silmien väri. No, se on jotenkin itsestään selvää, vaikkei sitä aina myönnetä.

Mutta minäpä olen tässä tehnyt vähän empiiristä tutkimusta siitä, mistä tietää, että toinen on homoseksuaali. Yläkoululaiset ovat nimittäin hyvin taitavia tämän biologisen piirteen kartoittamisessa.

 

Jos on liian pitkä tukka = homo

Jos liian lyhyt tukka = homo

Jos on liian lihava tai laiha = homo

Jos on vääränlainen pipo = homo

Jos on vääränlainen mikätahansavaate = homo

Jos työntää ostoskärryjä eli on äidin kanssa kaupassa = homo

Jos ei saa tehdä jotain asiaa = homo

Jos polkupyörä on vääränlainen = homo

Jos käy suihkussa liikuntatunnin jälkeen = homo

Jos ei käy suihkussa liikuntatunnin jälkeen = homo

Jos käyttää polkupyöräkypärää = homo

Jos tykkää leikkiä = homo

Jos ei tykkää samoista asioista kuin muut = homo

Jos tanssii = homo

 

Ja vielä pari muutakin, mutta en jaksa listata niitä kaikkia. = homo

*

No, ensinnäkin tuo kertoo tietysti karua kieltä siitä, että homous noin niinku oikeesti ei ole ollenkaan hyväksyttyä koska sanaa käytetään halventamiseen ja kiusaamiseen.

Toiseksi se kertoo nuorison lohduttomasta epäluovuudesta, kun mitään muuta ei keksitä.

Ja kolmanneksi tuo homottelu on tietenkin osa sitä kummallista vaihetta ihmisen elämässä, jolloin mikään ei ole tärkeämpää kuin olla mahdollisimman keskinkertainen. Kun mitenkään ei saa olla erilainen.

Miettikää vähän, keskinkertainen!!!!!!  Siis mahdollisimman tavallinen. Mahdollisimman puolesta välistä. Mahdollisimman huomiota herättämätön. Ziisös.

*

Tämä asia jaksaa hämmästyttää minua vuodesta toiseen, sillä mikään ei ole tylsempää kuin keskinkertaisuus. Kunnon kylähullu on aina parempaa seuraa kuin seinätapetti. Keskinkertaisuus on sitä, ettei ole oikein mitään. Ja nuoret käyttävät kolme vuotta elämästään sen tavoittelemiseen! Kolme vuotta!

Vaikka sellaisia me toki keskimäärin olemme, keskinkertaisia. Mutta haloo nuoret, vähän kunnianhimoa nyt siihen touhuun! Yrittäkää edes!

Kasvatusopas

Maailma on pullollaan kasvatusoppaita, mutta ne kaikki ovat ihan paskoja, joten kokosin tähän nyt kymmenen polttavinta nuorten kasvatukseen liittyvää kysymystä ja vastaan niihin niin kuin asiat ovat. Oppaastani ilmestyy myös laajempi versio jonka voi tilata kauheella ylihinnalla minulta.

 

Kymmenen kysymystä kasvatuksesta

 

1. Mitä tehdä kun teini ei tule sovittuun aikaan kotiin?

- Vaihda lukot?

 

2. Jos nuori jää kiinni tupakoinnista?

- Kannattaa käydä sellainen keskustelu, jossa kertoo nuorelle, että tupakointi on vaarallista ja aiheuttaa keuhkosyöpää eikä ole yhtään kuulia. Onnea keskustelulle!

 

3. Mitä jos nuori haisee kaljalle kun tulee kotiin lauantaiyöllä?

- Käy välittömästi laskemassa omasi jääkaapista, että ovat tallella. Odota, että humala häviää ennen kuin käyt asiasta vakavan keskustelun. Siis oma humalasi.  

 

4. Pitäisikö antaa viikkorahaa?

- Pitäisi, minulle ainakin. Nimittäin jos esim. neljälle lapselle antaa vaikka 20 e/viikko se tekee 320 e/kuussa eikä sellaiseen ole varaa, ellei itse saa myös viikkorahaa, esim. 320 e/kk

 

5. Millaisia rajoja nuorelle pitäisi asettaa

- Sähköaita on osoittautunut melko toimivaksi. Olennaisinta on kuitenkin jaksaa motkottaa kaikenlaisista asioista, sillä se kertoo nuorelle, että vanhemmat välittävät ja ovat ihan saakelin tyhmiä.

 

6. Mitä tehdä kun nuori kiroilee jatkuvasti

- No vittu koeta kestää.

 

7. Mitä tehdä kun koulu ei kinos?

Kannattaa käydä sellainen keskustelu, että koulutus on tärkeää ja että vaikka esimerkiksi uskonnon kokeet juuri nyt vaikuttavat ajanhukalta, niin kyllä sitten aikuisena kiittää, kun Haluatko miljonääriksi –kilpailussa tietää, että Mooses eli 120-vuotiaaksi. Myös työnantajat arvostavat tällaisen tiedon hyvin korkealle (toi voi olla vaikeaa sanoa pokkana, joten kannattaa harjoitella pari kertaa peilin edessä).

 

8. Kuinka pitäisi suhtautua tyttö/poikaystävän yökyläilyyn

- Yökyräillen. Toinen vaihtoehto on kieltää moinen ehdottomasti, mikä auttaa, koska seksiä ei voi harrastaa missään muualla kuin nuoren omassa huoneessa. Se ei vaan niinku onnistu.

 

9. Tuleeko nuorestani vielä tasapainoinen aikuinen?

- Jos se tulee äitiinsä niin ei ja jos isäänsä niin ei tod.

 

10. Loppuuko tämä ikinä?

- Ei. (Itse asiassa kyl se murrosikä joskus loppuu, viimeistään kun lapsi täyttää 25, tämä toivon kipinänä mainittakoon.)