Teini talossa

Aamuankeutta

Jaa

Mikä siinä on, että joinain aamuina sängystä ylös nouseminen ei meinaa onnistua ollenkaan? Sitä antaa periksi ja laittaa kellon herättämään vasta puolen tunnin päästä ja silloinkin väsyttää. Laittaa vielä puoli tuntia lisäaikaa, eikä sekään auta, mutta sitten on pakko nousta, koska pitää herättää koululaiset.
Syksy on pahaa aikaa tässä suhteessa, kun yhtäkkiä aamulla alkaakin olla ensin hämärää ja jahka kellot siirretään, pilkkopimeää. Oma rytmini on sellainen, että pyrin nousemaan kuudelta, jolloin olen jo ehtinyt tehdä hyvän tovin töitä ennen kuin muut heräävät. Yleensä se onnistuu ihan mallikkaasti, mutta sitten on näitä päiviä, kuten tänään, ettei vielä seitsemältäkään meinaa saada silmiä auki.
Vähän lohduttaa, ettei ole helppoa lapsillakaan. Tänään vaimo meni herättämään kolmasluokkalaista, huhuili ensin ovelta hyvät huomenet ja kun ei tullut reaktiota meni ja taputti poskelle. Poika pomppasei erittäin närkästyneenä pystyyn:
- Mitä sä tänne oikeen tuut hieroon naamaa?
*

Ja sitten jos asiaa ajattelee vielä pidemmälle, niin lapsilla on sikälikin kurjempaa, että he joutuvat lähtemään ulos sateeseen ja myrskyyn ajokkinaan vain polkupyörä, jossa ei edes ole istuinlämmitystä.
Niin että oikeastaan tässä ovat asiat aika hyvin. Luojan kiitos että sattuu olemaan etätyöläinen eikä koululainen.
 

Jaa

Kommentit (5)

Me ollaan jo oma osuutemme tarvottu pimeässä ja loskassakin koulutietä.. Nuorimmaisella oli partiossa iltapurjehdus.Itse en enää mahtunut mukaan, kiitos muiden reippaampien vanhempien, ja lopulta olinkin todella tyytyväinen. Ilma oli sateinen, tuulinen ja pimeääkin kuten syksyisenä iltana voi ajaltella olevankin. Oikein oli mukavaa jäädä kotiin ja myöhään illalla vastaanottaa aina valmis partiolainen.
Kellojen siirto näin syksyllä taitaa kyllä tarkoittaa vähän iloisempia uutisia; saamme nimittäin käyttää yhden tunnin uudelleen kuka mitenkin, vaikkapa NUKKUEN...!!!!! Voisi olla siis valoisampaa herätessä jos silloin ylipäätään olisi valoisaa muutoin kuin n.puoli tuntia keskellä päivää??? ;o) Toisaalta saatan olla väärässäkin; olen ainakin kerran myöhästynyt parilla tunnilla tapaamisesta kun käänsin kelloni iloisesti väärään suuntaan...
Minusta syksy on paras vuodenaika. Minä rakastan syksyä! Vaikka aika usein kahvipöytäväittelyissä joudunkin tätä "outoa" kantaani puolustamaan. Mutta ajatelkaa nyt miten ihana on iltaisin tulla hämäränhyssyssä kotiin päivän askareista, pistää tuli takkaan, sytyttää kynttilät ja tarttua hyvään kirjaan kun ulkona vihmoo vettä, lunta, räntää ja on sysisynkkää pimeää. Ja nukkua yönsä kuin uppotukki: ei paista aurinko yötä päivää vuorokausirytmiä sotkemassa, eikä ole rääkyviä lintuja ikkunan takana häiritsemässä - unirytmi pelittää vaivattomasti ja hyvin yönsä nukkuneella ihmisellä on aamuisin akut täynnä virtaa kuin sähköjäniksellä.
Onhan syksyssä puolensa. Paitsi tänä vuonna kun on tullut vettä kellariin ja edessä kauhea kaivuusirkus...
Joo taitaa syksyn kellojensiirto taaksepäin yrittää valaista aamuja vaikka yritykseksi jää kun kohta on kuitenkin pimeää taas molemmissa päissä. Ehkä näin normityössäkäyvälle olisi järkevintä siirtää kelloja eteenpäin ja heti monella tunnilla että päivän valoisat tunnit osuisivat loppuiltapäivään ja alkuiltaan. Olisi niistäkin jotain hyötyä, ehkä... :)