Teini talossa

Aika Prahassa

Jaa

Käytiin vaimon kanssa viikonloppumatkalla (pe-ma) Prahassa. On mukavaa, kun lapset ovat jo niin isoja, että nuorinkin pärjää kutakuinkin itsekseen ja kun vielä mummilat ovat muutaman kilometrin päässä, niin sinne voi mennä yöksi ja olla kotona päivän.

Mutta se Praha. Se on kaunein näistä Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista. Tämä oli nyt neljäs kerta kun kävin siellä. Luulen, että oli myös viimeinen, vaikkei kaupungissa edelleenkään mitään vikaa ollut. Mutta ehkä se on nyt nähty.

Vanha kaupunki oli jälleen kaunis ja linnavuori  myös. Aika paljon kukkulakaupungissa saa kiipeillä – ihan käy kuntoilusta kun päivän siellä riehuu. Siinä linnavuoren vieressä on toinen kukkula, joka on ulkoilualue. Sen laella on pienoismalli Eiffel-tornista – kyllin korkea niin että alkaa huimaamaan kun sinne kiipeää. Mahtavat näkymät oli sieltä, suosittelen.

Käytiin myös ajelemassa päämäärättömästi raitiovaunulla, mikä on aina hauska tapa nähdä kaupungista vähän muutakin kuin turistialue. Turisteja siten piisasikin, vaivaksi asti (me emme tietenkään olleet vaivaksi, ne muut olivat). Se näkyi myös hinnoissa, vaatteet ja vastaavat olivat jopa kalliimpia kuin Suomessa, ruoka ja juoma sentään hiukan halvempaa jopa ihan keskustassa.

Ikävää oli muuten, että siellä sai polttaa suuressa osassa ravintoloita. Niin on ehtinyt tottua savuttomuuteen, että oli todella ällöttävää olla savussa – puhumattakaan siitä että seuraavana aamuna vaatteet haisivat hirveälle. Ja sellaista Suomessakin oli vielä jokin aika sitten joka puolella.

Myös visiteerattiin Kafka-museossa. Se on ihan siinä Kaarlensillan kupeessa, linnan puolella. Se oli erikoinen kokemus. Siellä oli aavistuksen kafkamainen tunnelma, museoesineinä oli alkuperäisiä käsikirjoituksia ja sen sellaista. Kafkan  hengessä osa selitysteksteistä oli saksaksi, osa tsekiksi ja osa englanniksi. Ei kuitenkaan niin että kaikki olisi käännetty…

Mukavan matkan kruunasi, että paluumatkalla jätin uuden hienon läppärini lentokoneeseen ja nyt jännitän, että saanko sitä takaisin vai enkö. Veikkaan etten näe sitä enää.

Siellä oli kolmen seuraavan mestariteokseni käsikirjoitukset, joten ellei konetta löydy voin loppuelämäni vain harmitella, että kyllähän minäkin Nobel-kirjoja kirjoitin, mutta pannahinen soikoon kun jätin ne Finnairin koneeseen...

 

Jaa