Teini talossa

Aikuisteinit

Jaa

Nyt on kuulkaas huonoja uutisia. Pitkällisten tutkimusteni ja mittavan kyselyotokseni perusteella on nimittäin niin, että murrosikä ei lopu ikinä. Sitä kuvittelee että se loppuisi muutaman vuoden kipuilun jälkeen, mutta paskan marjat.

Enkä nyt siis tarkoita itse kunkin rakasta jälkikasvua vaan ihan sitä tyyppiä joka näkyy peilissä. Niin, juuri sitä, sinua! Vilkaisepa vielä kerran! Finnejä saattaa olla vähemmän kuin silloin kun olit 15 mutta murrosikä ei silti ole kokonaan hävinnyt.

Ainakaan suhteessa omiin vanhempiin.

*

Oletteko huomanneet, että oma äiti (isäkin ehkä mutta jostain syystä juuri äidit ovat yleensä ihmiskunnan ärsyttävimpiä otuksia heti hyttysten jälkeen) on sellainen, johon saa suhtautua ihan miten huvittaa ja kiukutella hänelle aivan riippumatta siitä onko itse 14,24,34,44, 54 vai 64?

Toki kiukuttelu muuttuu vuosien saatossa eikä 44-vuotiaana enää käytetä v-sanoja eikä paukutella ovia. Mutta kyllä se kapina siellä on, se on enemmänkin sellaista yleistä ärsyyntyneisyyttä kaikkeen mitä omat vanhemmat puuhaavat. He kun tekevät monia asioita väärin. Ovat hitaita, unohtelevat asioita, ajattelevat asioista väärin, seuraavat vääriä televisio-ohjelmia ja tekevät hullunkauppoja.

Hyvä testi on tämä: Kuunnelkaapa joskus joko itseänne tai puolisoanne tai sisarustanne miten ääni muuttuu kun äiti soittaa. Se puhelu on ihan erilainen kuin jos kuka tahansa muu soittaa. Taantuminen teini-ikäiseksi alkaa välittömästi. Puheesta tulee töksähtelevää ja lyhyttä, kaikki normaali maireus on poissa. Äidille ei teeskennellä. Sama pätee esimerkiksi joulupäivällistä valmisteltaessa.

Ja mitä vanhemmaksi omat vanhemmat tulevat, sitä teini-ikäisemmäksi itse tulee. Kun vanhemmat ovat niin vanhoja että alkavat olla mahdottomia (teini-ikäisiä siis itsekin) eli kun he eivät enää esimerkiksi kunnolla pärjää yksin kotona, niin silloin saavutetaan teiniyden superaste ja omat vanhemmat ovat kaikkein ärsyttävimmillään.

Mutta vasta kun asiat menevät niin pitkälle, että omia vanhusvanhempia aletaan ajatella lapsina, jotka eivät ole ihan oikeustoimikelpoisia, heihin voi taas suhtautua fiksusti ja aikuisesti.

*

Mistä se sitten johtuu, että omiin vanhempiin suhtautuu tuon tuosta kuin olisi itse edelleen 15-vuotias?

Minulla on tähän teoria:

Se johtuu siitä, että äidille (isällekin) voi olla millainen tahansa koska kyllä se kuitenkin rakastaa. Ja siksi ei tarvitse näytellä yhtään. Se on vähän epistä mutta niin se taitaa mennä. Kaverille ei voi olla sellainen, sehän suuttuu. Puolisolle jos on sellainen joutuu pihalle. Äippä on eri juttu.

Jossain määrin se on lohdullistakin. Kukapa sitä ihan kokonaan aikuiseksi haluaisi ikinä kasvaakaan.

Jaa

Kommentit (1)

Oikeassa, niin oikeassa olet. Ja sitten kun vanhempia ei enää ole, tulee kriisi kun ei ole ketään kenelle kiukutella samalla lailla....