Teini talossa

...and some you lose

Jaa

Olin äsken puhumassa eräässä koulutustilaisuudessa. Aiheena oli tuotteistaminen. Piti kertoa vähän omiin kokemuksiin nojaten, miten samat teemat taipuvat eri muotoihin: lehtijuttuihin, kirjoihin, sarjakuvaan, oopperaankin.
No mikäs siinä. Minähän menen kun pyydetään.

En ole pitkään aikaan puhunut, joten ei ollut oikein tarkkaa näkemystä, kuinka paljon tarvitaan materiaalia tunnin esitykseen. Kävi ilmi, että puolet vähemmän kuin mitä minulla oli.

Tavallaan se on tietenkin hyvä niin päin, noloa sekin olisi, että puolen tunnin jälkeen sanoisi että loppupuolituntia käytetään kysymyksiin, anyone?

Mutta ei se oikein juhlaa ole sekään, että kamaa on puolet liikaa ja sitä pitää siinä lennossa miettiä, mitä jättää pois. Tulee esityksestä töksähtelevä ja epälooginen ja esittäjästä myös.

***

Mutta esiintyminen on oma taiteenlajinsa. Sitä pitäisi tehdä aika paljon, että menisi rutiinilla, eikä tarvitsisi kiinnittää huomiota ajankäyttöön tai papereihin, vaan kaikki loksahtaisi tuosta vain kohdilleen.

No, oppia ikä kaikki. Pitää mennä myös nyt lauantaina puhumaan: nyt tiedän sitten ainakin tehdä sopivan mittaisen jutun.

Vaan on se kauhea tunne, kun huomaa, ettei homma olekaan ihan hanskassa ja että yleisö on paikalla vain siksi, etteivät poiskaan pääse, kun ovi josta pääsisi vapauteen on luennoitsijan takana…

No, pää pystyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä: seuraavaksi pitäisi asentaa lapsen pyörään sellainen eväskori, mutta kaikki kiinnitystarpeet ovat talven aikana kadonneet johonkin.

Teippiä?

 

Jaa

Kommentit (2)

Tuorein kirjallinen esiintymisesi Kotivinkissä ansaitsee taas kerran liikuttavan nipun ruusuja. Mutta enpä malta jättää kolumnistilta kysymättä: oletkopa koskaan tavannut sauvakävelijää paiskomassa kepukoitaan vatukkoon ja kiroilemassa? Tai ilkkumassa toiselle sauvakävelijälle: - Hei sä et osaa! Se on loppatili sulle tästä joukkueesta! Eli suoraan aasinsiltojen kautta koukaten suosikkiaiheeseeni: Kauan eläköön sauvakävely! Keväinen aurinko paistaa taas!
Täytyy myöntää, etten ole sauvakävelijöiden moista nähnyt tekevän. Toisaalta; ehkä ne (te) teette niin siellä metsän siimeksessä, kun kukaan ei ole näkemässä? Sinänsä näillä pääkallokeleillä sauvakävely lienee myös kohtuullisen turvallista, kun on jotain, mihin nojata kun muuten liukastelee!