Teini talossa

Antijäkisiskä

Jaa

Kauhea omatunnon pistos tuli sydämeen, kun tänään Mikko Koivu pelaa ensimmäisen kerran Tepsissä pitkään aikaan ja minun hyvänä isänä pitäisi viedä kuopus sinne, koska hän on ihan järjettömän tohkeissaan jääkiekosta.

Mutta...

Ensinnäkin olen Helsingissä, joten ei onnistu. Toiseksi – ja tämä on pahempi juttu – en halua mennä jääkiekko-otteluun. Missä on keksitty, että miesten pitäisi tykätä mennä matsiin? Kyllä minä telkkarista MM-kisat katson ihan kernasti, mutta SM-liiga paikan päällä... Ei kiitos.

Kai on, onhan, olemassa joku sellainen EU:n ihmisoikeustuomioistuimen ennakkopäätös, ettei tartte mennä ellei haluu?

Varsinkin, kun pojan serkun isä tykkää matseista ja lupasi vielä serkukset molemmat. Kiitos! Ja silti...

Ehkä me menemme vaikka itse pelaamaan jahka jäät tulevat. Se on kelpo idea.
 

Jaa

Kommentit (1)

Näinhän se menee että pikkuisen huono omatunto ja syyllisyys on niitä vanhemmuuden peruspalikoita. Vaikka sitten taas toisaalta joskus miettii paikan päällä ollessaankin onko tämäkään valinta nyt sitten ihan ok, jos se tekeillä oleva touhu ei tunnu ihan omalta. Tunnustan aikoinaan käyneeni muutamissa "pakkopullalätkämatseissa" oman junnuni kanssa ja kipuilleeni kaukalon tapahtumien ja oman arvomaailmani välistä ristiriitaa. Minä en suinkaan inhoa jääkiekkoa, mutta olisin totta tosiaan kaivannut enemmän herrasmiesmäistä taitokiekkoilua yleisöön ilmeisen hyvin uppoavan runttakiekon sijaan. Mietin, moniko meistä katsojista huutelisi samaan tapaan hyvä, hyvä - tapa se kannustuksia, jos sama verinen ottelu olisi käynnissä kioskin kulmilla tai koulun pihalla... Olisiko se sielläkin hyväksyttävää ja urheilua vai kenties sittenkin turhaa väkivaltaa...