Teini talossa

Apukoulussa

Jaa

Eduskunnassa kävivät vaihteeksi kilpalaulantaa siitä, mitä aineita koulussa pitäisi opettaa enemmän. Kaikkia pitäisi. Taideaineita ja käsityötä ja äidinkieltä ja kieliä ja matematiikkaa ja liikuntaa ja mitä niitä nyt on. Jotta kaikki olisivat tyytyväisiä, kouluviikon pitäisi olla 80-tuntinen. Se olisi vanhempienkin näkökulmasta oikeansuuntainen askel, koska se vähentäisi merkittävästi murheita joita seuraa kun lapset pääsevät aivan liian aikaisin koulusta.

Tosin, välillä minusta tuntuu, että koulu ei ylipäänsä ole ihan tässä ajassa ja ne nykyisetkin tunnit voisi lopettaa. Eilen viimeksi kävi niin.

Kasiluokkalainen oli istunut pitkään koneella ja kävin marmattamassa, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin kuin istua youtubessa.

Vaan mitä hän teki? Hän ei suinkaan pelannut tai selannut roskaa, vaan suomensi vanhaa Gremlins-elokuvaa, jonka oli ladannut jostain ja josta puuttuu suomenkielinen tekstitys. Hän teki sitä ihan harrastuksen tähden sekä hiukan myös siksi, että nuoremmat sisaret voisivat katsoa elokuvan ja käsittäisivät siitä jotain.

Teknisestikin homma vaatii hieman, sillä se tekstitys täytyy myös pystyä liittämään elokuvaan ja kernaasti suurin piirtein oikealle kohdalleen.

Silti: vielä kunnioitettavampi saavutus on, että kasiluokkalainen pystyy suomentamaan elokuvan tuosta vain, käyttämättä edes sanakirjaa. Tosin apuna oli se, että elokuva oli tekstitetty ruotsiksi, joten vaikeassa kohdassa hän saattoi vertailla, mitä ruotsintaja oli tehnyt.

Se nosti kunnioituksen astetta vielä hieman.

Sama kaveri kertoi muuten, että seitsemännellä luokalla hän ei törmännyt yhteenkään (0!) uuteen englanninkieliseen sanaan koko vuoden englannintunneilla.

Mitä tämä kertoo? Totta kai se kertoo siitä, että kyseinen nuoriso osaa hyvin kieltä, on kenties jopa kielellisesti lahjakas. Mutta kyllä se ainakin yhtä paljon kertoo siitä, että koulu on ihan ulalla. Tuon ikäiset ovat (eivät kaikki, mutta suuri osa) surfailleet englanninkielisessä ympäristössä kolmevuotiaasta. Ei heille tarvitse opettaa, että This is a car.

Jutun pointti: sen sijaan että märistäisiin lisätunteja, pitäisi pystyä käyttämään hyödyllisesti ne tunnit, jotka jo ovat. Ei voi eikä saa olla niin, että oppilas käy vuoden ajan pari tuntia viikossa tunneilla, eikä vastaan tule yhtään uutta asiaa.

Sellaisella koululla ei tee mitään.
 

Jaa

Kommentit (3)

Saas nähdä mitä viisaat päät siellä nyt keksivät. Helppo nakki peruskoulun sisältö ei varmastikaan ole, kun ajatellaan että jokaisella luokka-asteellaan on kyseessä koko ikäluokan kattava populaatio, jonka lähtökohdat heti kouluun tulon alkumetreillä ovat kovin erilaiset. Siinä missä toinen jo koulun aloittaessaan lukee, kirjoittaa ja puhuu sujuvasti viittä vierasta kieltä - toinen saattaakin ihmetellä miten päin haarukkaa pidetään kädessä. Kenen ehdoilla siis mennään, miten ja mitä oppiaineita painottaen opsit laaditaan niin että sekä huipun että hännän osalta oikeudet laadukkaaseen, hyvään ja loistavaan tulevaisuuteen taluttavaan perusopetukseen toteutuisivat...
Minä muuten näin unta viime yönä, että olin joutunut takaisin kouluun (kyselin tyttären historian läksyjä eilen illalla, siitä se varmaan tuli). Matematiikan tunneilta olin pinnannut kaikilta ja oli tulossa kokeet. SIellä oli kolmannen asteen yhtölöitä, joista en käsittänyt mitään. Lisäksi jouduin johonkin toisiin kokeisiin (ainetta en muista), jossa niissäkään en oikein pärjännyt, joten otin kokeen mukaan kotiin ja täydensin siellä oikeat vastaukset.
Omissa unissani on kestosuosikkina vanhat kunnon yo-kirjoitukset. Viimeisimmässä versiossa meidät tiettynä vuonna kukitetut ja lakitetut kutsuttiin nyt - hmm. aika monta vuotta myöhemmin uusintakokeeseen, koska meidän oli huomattu jossain ihme tehoratsiassa saaneen lakkimme liian heppoisin eväin. Heräämisen hetkellä oli päälimmäisenä jonkinmoinen pikku paniikin ja motivaatiopulan suloinen sekamelska...